Lost in Kajaani 2013

Seikkaiu-urheilukilpailu 13-14.9.2013

Kauan odotettu ja hieman ennakkoon jännitettykkin tapahtuma alkoi lähestyä! Puhelin ja viestittely rumba kisaparin kanssa alkoi hyvissä ajoin, jo muutama viikko ennen H-hetkeä. Naisethan on just sellaisia, kaikki suunnitellaan tuhat ja sata kertaa ;) Olimme kuitenkin valmistautumassa nyt pahemmalla onnella kisaparini Lean kanssa, sillä mitään haavereita ei sattunut. Viime vuonna meidän yhteinen kisahaave tyrehtyi Lean polvilumpion murtumaan sekä kovaan flunssaan. Nyt lähdimme siis intoa piukeana valmistelemaan yhteistä kisareissua Kainuun kankaille.

Menoksi!

Tavaraa on, toinen pyörä laitettiin vielä koukkuun kiikkumaan.

Suuntasimme täyteen pakatun auton kohti Kajaania jo torstai-itapäivällä. Hotellissa säädettiin pyöriä ja viriteltiin niitä täyteen kaiken maailman härpäkkeitä. Geelit sähköteipillä runkoon, pikkulaukut satulan alle, renkaan vaihto kamppeet (kai me se saataisiin vahdettua jos menisi rikki…), seikkailureppujen pakkausta, yövarusteiden säätämistä ja pakkausta sekä tietty kisavaatetusten läpikäyntiä. Siinä sitä taisi tunti jos toinenkin vierähtää! Naurettiin ja kätkätetiin sekä JÄNNITETTIIN!

Pyörää "viritetty"!

Kisa-aamuna...

Kello soi hyvissä ajoin ja olimme jopa saaneet nukuttua jännityksestä huolimatta! Aamupalalta puurot naamariin ja kisakeskukseen materiaalin hakuun ja sieltä suuntasimme takaisin hotellin aamupalalle jatkamaan kahvikupposten ääreen samalla suunnitellen sekä piirtäen päivän reittejä.  Naapuripöydän miesten kanssa puntaroitiin eri reittivaihtoehtoja J

Startissa!

Menopelit parkissa...

Homma lähti Vimpelin urheilukeskuksen yleisurheilukentältä liikkeelle. Kaikki Lost –ja Extremely Lost-sarjalaiset asettuivat riviin ja kengän alle jaettiin juoksuprologin kartta. Lea oli meidän joukkueen emitin eli leimasinlaitteen kantaja ja minä suunnistaja. Porukkaa oli ja ilmapiiri jännittynyt!

Kohta mennään!

PAM  kartta esille, mutta - missä me ollaan? Ei meinannut millään hahmottaa sillä karttaan ei ollut piirretty koko yleisurheilukenttää vaan se sijoittui kartan ulkopuolelle eli ensiksi täytyi paikantaa sijainti. Helpommin sanottu kuin tehty! Rastit sai kiertää haluamassaan järjestyksessä, mutta suuntasimme ensiksi rastille nro. 1. Pummia tuli, mutta löytyi. Seuraavat rastit löytyivätkin hyvin, mutta sitten iso moka –rasti nro. 6. oli kartan laidalla ja meinasi jäädä kokonaan huomaamatta. Rastilta 5. olisi siihen ollut lyhyt matka, mutta kun ennätettiin jo rastille nro. 3. oli koukku takaisin kartan toiseen reunaan ja 15min. pummia. Täytyy sanoa, että ärsytti aika tavalla oma säheltäminen. Alku on aina haastava, intoa on enemmän kuin järkeä ja ennen kaikkea sitä MALTTIA! No, loppu meni sitten hyvin ja takaisin kentälle –pyörät alle!

Päivän peruskartta ja reitti.

Rasti nro. 1. Kajaanihallin kupeessa, reitti tuttu ja reippaasti rastille. Q1 eli tehtävä rasti. Beach Volley kentälle oli piilotettu ”aarteita” salibandy palloja. Joukkueen tehtävänä oli vuorotellen löytää yksi ”aarre”. Minä lähdin suorittamaan ensiksi ja kaivoin kaivoin ja KAIVOIN! Kaikki tuntui ympäriltä löytävän ja vasta kun tajusin seurata valvojia – hokasinin, että sivusilmällä seuraten voin ennakoida mihin niitä piilotetaan. Heti ei uskaltanut kuitenkaan ko. aarteen paikalle hyökätä. Vihdoin löyti ja Lea kentälle vinkkien kera J Lealla ei sitten mennytkään kuin silmän räpäys ja eteenpäin!

Rasti rno. 2. Oli keskustassa Linnanraunioiden tuntumassa saaressa puun juurella, taas tuttu paikka viime vuodesta ja reitti selvä. Lea leimasi ja matka jatkui… Rasti nro. 3. oli tien ja joen risteyksessä. Helposti löytyi ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan vaikka muutamia E Lost-sarjan miehiä meni viilettämällä ohi –hui mitä kyytiä! Rasti nro. 4. oli tien mutka mukavan loivan nousun päällä. Takasin laskettiinkin aika vauhdilla ja asfaltti teitä tempomaan rastille nro. 5 eli Q2. Tehtävänä oli kahvakuulan heitto tietyn matkan kapeahkoa rataa pitkin. Lealle uusi tuttavuus, minulle todella tuttu. Niinpä aloitin ja tarkkana sai olla, että kahvan kautta ei pyörähdä rajojen ulkopuolelle. Se tietäisi uudelleen alusta aloittamista. Kun kuula oli saatu radan toiseen päähän sen kanssa juostiin takaisin ja toinen pari jatkoi. Hyvin meni Leallakin ja päästiin samasta asetelmasta jatkamaan pyöräilyä. Rasti nro. 6, 7 ja 8 olivatkin kylmärasteja ja löytivät hyvin. 

Rasti nro. 9. Q 3 olikin sitten jotain ihan muuta. Nähtiin heti, että UINTIA! Mutta missä? Ympärillä oli vain kangasmaastoa… Pian selvisi, että jalkaan oli jätettävä kengät, päälle pelastusliivit ja uimapatja kantoon. Merkittyä reittiä rantaan ja sitten kauhomalla rastilipulle saakka. Nopeasti vedettiin trikoot pois ja mukaan napattiin vesijuoksuhanskat kauhomista helpottamaan. Risut raapi sääriä, mutta eteenpäin painettiin ei siinä sääriä ennättänyt sääsetellä. Veteen sen kummempia aristelematta, ARGH! KYLMÄÄ vois sanoa, että järkyttään kylmää. Jalat eivät meinanneet asettua patjalle ja muutenkin tekniikassa oli hakemista. Haastetta lisäsi jäinen vesi ja kymmenet risut sekä puun rungot jotka olivat poikki sekä ristiin rastiin vedessä :/  Yksi runko täytyi ylittää ihan patjalta nousemalla. Matka tuntui pitkältä, takareisi meinasi kampata ja mieleen hiipi, että jos täältä täytyy takaisin meloa tullee kyllä noutaja! Kroppa oli aika rajamailla ja kun vihdoin näin rastilipun sekä edellä menevien nousevan patjojen kanssa vedestä olin enemmän kuin helpottunut! Lea tuli pari kymmentä metriä perässä.  Olipahan uinti!!! Peräkkäin hölkytettiin takaisin vaihtopaikalle. Sitten se iski, eka kramppi Lealle! Etureisi oli aika vinkeän näköinen ”pallo”, heti vaan suola – ja mangnesium ensiapua. Vaatteiden pukeminen nihkeälle iholle oli taas mitä oli… Siellä sitä pyllisteltiin, kiire oli kaikilla ja ei siinä paljoa ennättänyt ajatella mitä vilahti ja katsoiko kukaan!? Hyvin kuitenkin päästiin eteenpäin ja pyörille vaikka muutama joukkue taisi ohitse livahtaa. 

Rasti nro. 10 ja samalla Q4 hiekkamonttu löytyi helposti. Tehtävänä oli täyttää kaksi sankoa heikalla ja kantaa niitä n. 100m. lenkki. Viestinä mentiin ja Lea alkoi suorittaa ensinnä. Pari sankojen laskua matkan varrella, mutta tahti oli hyvä! Minä jatkoin ja päätin, että enempää ei sankojen laskuja tule kuin yksi –hyvin suunnitelma onnistui J

Lea kantaa, hyvin menee!

Rastille nro. 11. oli kaksi reittiä. Valitsimme jälkeenpäin ajateltuna huonomman reitin, jossa oli loivempi nousu, mutta pidemmästi polkupätkää. Toista kautta menneet olivat hieman nopeampia gps-seurannasta jälkeenpäin katottuna. Rastilla oli Q5 ja tehtävänä "käydä Kiinassa" jalkaisin tai pyörällä. Päädyimme juoksuun, alamäkeen meni mukavasti hölkytellen ja pellon reunojen kautta suorinta reittiä kohti rastia. Aika pusikkoa oli! Sieltä paljastui samalla ikävä yllätys, PIIKKILANKA jota tarttui sääreeni kiinni AUTS! Aika raapaisu L Olihan sitä sitten tarkemmin katsottuna siinä enemmänkin, loppumatkan menimmekin rauhallisesti. Lea leimasi ja jäi jutteemaan toislle toista reittiä tuleville < tämä kilpailuintoilija siinä sitten hoputti –TUU JO!!! Takaisin kohti Saukkovaaran laavua olikin sitten tasaisen ”tappavaa” nousua.  Alkoi energiat olla jo vähissä.

Kiinassa käytiin ja laskua seurasi armoton nousu takaisin -huh!

Ylhäällä huomasimme, että olemme n. 30min. edellä useita naisjoukkueita jotka muutamia tunteja sitten olivat meidän kanssa tasoissa. Tästä saatiin lisätsemppiä loppuun. Rastilta oli lähdössä samaan aikaan tutut Passion Adventure joukkueen E-Lost sarjassa kisaava naiskolmikko. Muutama sana ennätettiin vaihtaa, kunnes naiset paineli eri rastille aika vauhtia teknisellä polulla! Tältä rastilta valitsimme siis reitiksi jälleen jälkeenpäin ajateltuna hitaamman reitin. Nousua ei tällä reitillä tullut niin paljoa, mitä toisella reittivahtoehdolla mutta UKK-reitti mitä käytimme oli melko kapea ja kivikkoinen sekä juurakkoinen. Meidän vahvuutta ei ole kovinkaan tekniset pätkät, joten siinäkin mielessä tasoitusta muihin nähden tuli.

Rasti nro. 12 oli Ristijärven laskettelukeskuksen P-alueella vaaran päällä. Sinne kivutessamme vastaan laski Lost-sarjan naisten kärki, joten pahasti ei oltu jäljessä. Rastilla oli Q6 ja toisen tehtävä kantaa lyhyt lenkki vesisäiliötä ja toisen autonrengasta. Lea otti vedet ja minä renkaan. Sen päälle oli vielä suoritettava lankku tandem-hiihto. Huusin rytmiä; oikee-vasen-oikee-vasen pitkät siirrot ja homma paketissa paria ”suksen irtoamista” lukuun ottamatta. Rastilta laskettiin aika vauhdilla alas kohti Ristijärven urheilukenttää ja päivän viimeistä rastia nro 13. Pikkusen koukattiin, mutta hyvin löytyi ja sitten luukutusta maaliin leirintäaluetta kohti.

Loppuaika perjantaina 6h. 40min. 32sek. ja oli naiset väsyjä!

Polar analyysi perjantailta
Osa matkasta ei ole mukana GPS-seurannassa, sillä GPS oli repussa ja joitakin pätkiä tehtiin ilman reppua (mm. uinti).

Kisajärjestäjä oli kuskannut kisaajien yökamppeet jätesäkeissä yöpymispaikalle. Leiri pikaisesti pystyyn ja järvenrantaan pesulle. Miten virkistävää huuhdella hiki pois ja saada lämmintä puhdasta kampetta päälle. Olo oli kuin ”uudelleen syntyneellä” J Sitten mahantäytettä. Kodassa oli porukkaa ja tuli valmiina, joten sinne suuntasimme. Kiitos miehille valmiista tulista! Pannuun vesi kiehumaan ja pasta hautumaan. Oltiin fiksusti ostettu retkimuona jota ei tarvitse keitellä. Makkaraa ja mehua, alkoi elämä todella voittaa!

Pakkailtiin vielä seuraavan päivän seikkailureput valmiiksi, geeliä, energiapatukkaa, pikku naposteltavaa mm. kuivattuja hedelmiä ja pakolliset varusteet sekä juomat pusseihin valmiiksi. Sitten hetki teltassa elpymistä nukahtamisen rajamailla jonka jälkeen olin ihan JÄÄSSÄ, kun oli hilattava väsynnyt kroppa vielä kapteenien kokoukseen jossa saimme seuraavan päivän reittikirjan ja kartan. Siinä sitä sitten silmä ristissä vielä piirreltiin teltassa seuraavan päivän reitit ja sitten tulpat korviin sekä unta palloon! Ei tarvinnut paljon unta houkutella ;)

PIRRRR…

Kello herätti klo. 04:00. Tulihan tuota nukuttua ”peräti” 4h! No, ei se mitään –sama kaikilla! Teltassa kamat kasaan ja samalla Lea tuli wc-reissulta ilmoitustaulun kautta edellisen päivän tulokset tiedossa. Olimme TOISINA! Vain 6min. keulaa perässä. Tästä on hyvä jatkaa J Valmis aamupala jonka sai ennakkoon ostaa, naamariin ja hotellin aamiaiselta tutut miehet antoi meille sisätilasta istumapaikat ja siirtyivät itse ulos syömään. Kohteliaita J

Lähdössä hämärää -Valot päälle!

Hieman paleltaa, päädymme kunnon kamppeisiin. Kylmä ei saa tulla! Heti n. 10min. lähdön jälkeen kaduttaa –kaatohiki. Päätimme valita rastille nro. 1. ehkä hieman lyhyemmän reitin, mutta reitin korkeuskäyriä ei tullut illalla karttoja piirtäessä tarpeeksi hyvin syynättyä. Nousua oli, se vaan jatkui ja jatkui… Reidet lauloi vaikka vauhti oli kuin etanalla. Jösses mikä moka reitin valinnassa, siihen päälle vielä pikkunen pummi! Tasamaat ja asfaltti oli selkeästi meidän vahvuus, niillä muita saavutettiin –mutta nousuosuuksilla ja teknisillä mtb-pätkillä jäätiin. Olin itse jo tässä vaiheessa aika tavalla menettänyt toiveet voitosta, mutta periksi ei annettu taistelussa muista sijoituksista.

Toisen päivän peruskartta.

Matkan varrelta...

Rastilla nro. 2 oli Q1 tälle päivää. Porukkaa paineli metsään meidän saapuessa rastille, nähtiin monta naisjoukkuetta edellämme. Tehtävänä oli perus tossusuunnistus, selkeä kartta ja helpolta näytti. Porukkaa alettiin ajaa kiinni maltilla ja se onnistui, useita joukkueita ohitettiin. Vielä viimeisenä, ennen pyörille lähtöä täytyi arvioida makaroonipussin paino 20g. tarkkuudella. Jos ei osuisi, tulisi sakkojuoksua. Nämä mammat on makaroonia keittänyt ja 130g. arviolla päästiin jatkamaan ilman sakkojuoksua!

Rastille nro. 3. reitti oli helppo ja vauhti pysyi hyvänä. Tällä Puikkokosken rastilla Lea pääsi hyppäämään trapetsihypyn ja hienosti onnistui. Itse paukuttelin ilmakiväärillä kahdella paukulla kaksi ankkaa kumoon, yksi varapaukku jäi käyttämättä –pitäähän se ampumahiihtäjältä sujua tuommoinen ;)

Seuraavat rastit olivatkin kylmiä aina rastille nro. 7. saakka. Kampi vaan liikkui hieman nihkeästi...

Rastilla nro. 7. oli Q3 melonta. Meille ennakkoon helppo juttu… Mutta, jotta ei kävisi liian helpoksi, valittiin hieman kiikkerämpi mukamas nopeampi kanootti millä oltiin aikaisemmin aina harjoiteltu. Siinäpä se kiikku ja kaakku, ohjausliikkeet oli paljon herkemmässä. Pienikin ohjaus ja poikittain meinasi mennä, alkumatka olikin aikamoista taiturointia kieli keskellä suuta. Kellotettiin, että oltiin naisten kärkeä n. 30min. perässä eli PALJON! No, edessä meni mukavasti selkiä, joita päätettiin lähteä maltia pomimaan. Rannassa tuli vastaan 1Life Mix-joukkue ja vaihdettiin kanootteja. Ottivat meidän menopelin ja vedettiin heidän takaisin rantaan.

Pyörille ja kohti kylmärastia nro.8. ja sieltä edelleen seuraavalle nro. 9 joka oli Q4. Rasti oli kivasti hieman haastavassa paikassa ja moni olikin tehnyt aika koukkua rastille. Leakin kysyi muutamia kertoja, että olenko nyt aivan varma reitistämme rastille. Olin ja suoraan rastille saavuttiin puskapissan kautta. Reittikirjasta nähtiin, että taas päästään jälleen juoksemaan. Sehän meiltä luonnistuu! Kyseessä oli ns. käyräsuunnistus kartalla, joka oli suuntaa-antava eli todellakin vain osa poluista oli piirretty.

Käyräsuunnistukseen meni n. 15min.

Rastit löytyi helposti ja takasin pyörille kapuessamme alkoi hiekkarinne tuntua jaloissa. Lean kommentti ”jokainen askel on harkittu” –ei mitään lisättävää tuohon, todellakin näin! Pyörille saapuessamme Lea huikkaisi, että edellisen päivän naisten keula saapui, vasta rastille nyt… Minun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen ;) Olimme siis johdossaa! Mitä ihmettä? Aikamoisen tsempin sai jatkoon ja koko ajan hoettiin, nyt malttia -virhe tulee ”kalliiksi”!

Rasti nro. 10 ja Q 5. oli raviradalla ja tehtävänä viestijuoksu 2x1km. Lea pisti mulle haasteen, että täytyyhän se 4min. mennä ;) Hullua ei kannata yllyttää! Juoksin ensiksi ja päätin, että sekuntiakaan ei anneta nyt periksi. Aika oli n. 4.20. eli ihan ok. näin yli 10h. seikkailurupeaman päälle. Lea veti myös tiukasti ja matka jatkui.

Rastille nro. 11.oli kaksi reittivahtoehtoa ja valittiin ehkä aavistuksen hitaampi  (taas jälkeenpäin ajateltuna). Rasti nro. 12 laiturin nokassa olikin sitten kinkkinen, osa oli huomannut sinne menevän sillan kartasta. Me ei ja kierrettiin kaupungin kautta ja taas otettiin takkiin sekä meinattiin sitten kolaroida keskenäänkin. Aika lähellä oli rynäys!

"Viimeinen" rasti nro. 13. sijaitsi Vimpelin urheilukeskuksen hiihtomaassa. Sieltä alkoikin sitten epilogihajonnat (juosten), joissa meinasi pinna hajoita (=päästä meinaan). Alkoi olla fyysisen puolen lisäksi henkinen kapasiteetti melko finaalissa! Vaatteet ja saumat alkoivat hiertää siihe malliin, että jokainen liike oli hieman tuskainen. Nyt oli parempi purra hammasta ja olla ajattelematta vaseliinipurkkia joka yhteispäätöksellä jätettiin repusta pois. Eka rasti 13A heti kunnon nousun päällä ja siellä pientä aivojumppaa autonrenkaiden kanssa ja takaisin rastille nro. 13. Sitten seuraava 13B, jossa oli toisella tiedossa kännykkäpeliä ja suunnistussimulaattoria. Ei mennyt ihan putkeen –molemmille sakkojuoksua. 13C urheilukentän katsomon katolta köysilaskeutumista ja seuraavaksi armejan esteradalle 13D. Jossa suorittamatta jääneestä esteestä sai sakkojuoksua. Juoksu meiltä sujuu, joten joillakin esteillä otettiin suoraan sakko yrittämättä tehtävää, jota ei ehkä kuitenkaan oltaisi saatu suoritettua. Mitä turhaan yrittämään ja tuhlaamaan aikaa jos sakkojuoksu tulisi ehkä kuitenkin? Taisi valvoja vähän ihmetellä, kun nämä mammat vaan huusi; SAKKO ja tästäkin SAKKO! Yhteensä tuli juostavaa 7,5 kierrosta (a’ 200m). Sekin yritettiin painaa sen mitä kirtuista tässä vaiheessa vielä irtosi. Juuri lopetettuamme, rastille saapui edellisen päivän naisten keula. Joten kellotimme olevamme heitä edellä n. 15min. Joten homman pitäisi olla selvä, mikäli mitään yllättävää ei tule. Rasti nro. 13E oli Hoikanlammen rannassa (tuttu paikka edellisvuodelta) ja heti näki että UINTIA! < EI, Ei enää ollut kovin innokkaita uimareita tässä joukkueessa, joten heti kysyttiin mikä on sakko J? 30min. lisäaikaa. Sitä ei kestänyt ottaa, joten järveen mars! Toinen ui vastarannalle ja takaisin, toinen juoksee lammen ympäri. Lealla ei uinti-intoa ollut joten ei siinä mietitty hetkeäkään.  Vaatteet pois ja alla oleva triathlon asu meni hyvin uintiasusta. Vesi oli jäätävää, vesijuoksuhanskat hieman helottivat. Rantaan takaisin ja tossut jalkaan, tarkka suunnistus kohti maalia ja matkalta vielä rasti nro 13F. Yleisurheilukentälle oli viritelty vielä muutamat esteet jäykille jäsenille sekä vesieste –tulipa kengät huuhdeltua J

Lauantain kilpailuaika 8h. 26min. 51sek.
Polar analyysi lauantailta
Osa matkasta ei ole mukana GPS-seurannassa, sillä GPS oli repussa ja joitakin pätkiä tehtiin ilman reppua (mm. melonta ja muutamia juoksu-osuuksia).

Maaliviiva ylitettiin siis kokoaisaajassa 15h. 7min. 23sek.

Tulokset löytyvät täältä

Olo kuitti, väsynyt ja onnellinen! Me tehtiin se VOITETTIIN!
Vaikka suoritus ei ollut täydellinen, voi voittaa jos ei anna periksi vaan vääntää tiukasti loppuun saakka! Ainahan näissä karkeloissa jää jotain pientä hampaan koloon ja parennettavaa seuraavalle kerralle, mahtava on kuitenkin huomata että kerta kerran jälkeen näistä virheistä oppii ja suorituksesta tulee "puhtaampi" :)

Iso kiitos kisajärjestäjille, kanssakilpailijoille sekä erityisesti mahtavalle joukkuekaverille Lealle! Hieno kisa ja hyvät järjestelyt. Yöpymispaikka Ristijärvellä saa erityistä kiitosta ja ratamestari hyvästä kokonaisuudesta. Tulemme varmasti myös ensi vuonna, mikäli kisa järjestetään!?

Nyt

Koittaa ansaittu ylimenokausi ja suunnitelmallinen treenaaminen jää taka-alalle. Toki liikettä ja liikuntaa tulee ihan hyvä määrä viikoittain valmennettavien kanssa, mutta omat treenit on varmasti melko vähissä. Uusi harjoitusjakso ensi kesän karkeloihin alkaa n. 3-4viikon kuluttua ihan valmentajan johdolla. Viimeksi olen harjoitellut ulkopuolisen valmentajan johdolla vuonna 2007 tuolloin ampumahiihtoa. Nyt aloitan triathlonin puolimatkalle valmistautumisen Väisäsen Katjan valmennuksessa, joten kovan tason tri-valmentaja yrittää saada tähän mammaan vauhtia ja luotto on kova onnistumisen suhteen J

Vaikka osaa muita valmentaa, ei se tarkoita sitä että olisi itse itselleen paras valmentaja siksi päätin hakea apua omaan harjoitteluun!

Tsemppiä syksyyn ja aseta Sinäkin itsellesi tavoite se ”potkii” eteenpäin ;)

Terkuin, Anu