Hiljaiseloa on nyt kestänyt hieman pidempään, taas
vaihteeksi.
Vuosikin ennätti vaihtua välissä, joten hyvää alkanutta vuotta 2014
kaikille lukijoille!
Hossassa testailemassa uusia Peltosia! |
Syy hiljaiseloon on ollut n. 1,5kk. kestänyt
sairastelukierre. Hiihdin joulukuussa pari starttia puolikuntoisena, pikku
flunssassa. Jälkeenpäin on taas hyvä todeta ”fiksuna ja viisaana” – ei mitään
järkeä! Kisat menivät surkeasti, kuka sitä nyt keuhkoistaan ja kropastaan
mitään irti siinä kunnossa saa, mutta joskus on sitä intoa enemmän mitä järkeä.
Taas tuli kova kolautus kantapään kautta ja siitä se sitten lähti. Takana alkaa
olla 3 antibiootti kuuria ja näiden välissä jopa melkein 2vko.a jotakuinkin tervettä
jaksoa eli välissä pääsi taas melkein terveeksi ja treenejä aloiteltiin
kevyesti, mutta kroppa oli toista mieltä. Olen samalla korva-kurkkutautien erikoislääkärillä
ravannut viime talvenkin sairastelukierteen aikana ja nyt kun tämä alkutalven
pitkä sairastelujakso näyttää uusivan vuosi vuodelta oli lääkäri jo
väläyttelemässä nielurisaleikkausta. Siihen ei nyt kuitenkaan menty, sillä se
kuulu kolmas kerta eli tässä tapauksessa kuuri tehosi ja tauti taltutettiin
lopulta samalla lääkkeellä mitä viime talvena.
Nyt ollaan taas hiljalleen
"sorvin ääressä" myös omien treenien osalta ja katseet on valmentajani Katjan (Väisänen) kanssa siirretty
suosiolla ensi kesään! Siellä on riittävästi tavoitteita ja nämä talven hiihtoskabat
on nyt otettava kovina harjoituksina. Sillä joulukuun alun "hyvä" (hiihto)kunto
on muisto vain ja nyt eletään jo helmikuun alkua eli ei tässä juuri
hiihtokisojakaan hurjasti ole tarjolla näille lumille vähäisille. Lunta on
onneksi nyt sen verran, että kotiladut alkaa olla hyvällä pohjalla. Vuoden
vaihteessa oli vielä maa mustana Oulun seudulla ja jouluna olisi nurmikkoa voinut melkeinpä
leikata, ihme talvi. Lähdimmekin lunta pyydystämään itärajalta ja samalla sukulaisia tapaamaan.
Punanenä Hossassa, uudet mahtavat sauvat testissä. Leki on kyllä hyvä! |
Kisakalenteri elää jatkuvasti, ensi kesälle on niin paljon
hyviä tri-kisoja tarjolla ja niitä höystävät mukavasti seikkailu-urheilukisat,
joissa näkyy myös tarjontaa olevan hyvin näillä seuduin. Siinä sitä sitten
raavitaan päätä ja pähkäillään, kaikkeen ei voi osallistua vaikka haluaisi. On
jätettävä aikaa myös palautumiseen ja harjoitteluun.
Finntriathloniin Joroisille
mennään 100 % varmasti jos terveenä ollaan, samoin kauden päättävään
seikkailuskabaan Lost in Kajaaniin syyskuussa. Ohjelmassa on myös toukokuussa
NUTS Karhunkierros 53km. ultramatka, eka pitkä juoksu (”kisa”) – voihan sitä
siirtyä suoraan puolikkaalta ultraan ;) Olihan tuolla Lanzaroten Ironman –kisoissakin
viime keväänä joitakin, jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet kilpailleet
triathlonissa ja olivat vaatimattomasti aloittamassa tuolta, yhdestä maailman
haastavimmista reiteistä.
Kaikki on mahdollista, se suurin este on ehkä siellä
omassa päässä.
Mitään ei saavuta jos ei uskalla ja yritä – näin se on!
Treeni-intoa kaikille!
Terveisin, Anu