sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sairastelukierre taltutettu, katse eteenpäin!

Hiljaiseloa on nyt kestänyt hieman pidempään, taas vaihteeksi. 
Vuosikin ennätti vaihtua välissä, joten hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille lukijoille!

Hossassa testailemassa  uusia Peltosia!


Syy hiljaiseloon on ollut n. 1,5kk. kestänyt sairastelukierre. Hiihdin joulukuussa pari starttia puolikuntoisena, pikku flunssassa. Jälkeenpäin on taas hyvä todeta ”fiksuna ja viisaana” – ei mitään järkeä! Kisat menivät surkeasti, kuka sitä nyt keuhkoistaan ja kropastaan mitään irti siinä kunnossa saa, mutta joskus on sitä intoa enemmän mitä järkeä. Taas tuli kova kolautus kantapään kautta ja siitä se sitten lähti. Takana alkaa olla 3 antibiootti kuuria ja näiden välissä jopa melkein 2vko.a jotakuinkin tervettä jaksoa eli välissä pääsi taas melkein terveeksi ja treenejä aloiteltiin kevyesti, mutta kroppa oli toista mieltä. Olen samalla korva-kurkkutautien erikoislääkärillä ravannut viime talvenkin sairastelukierteen aikana ja nyt kun tämä alkutalven pitkä sairastelujakso näyttää uusivan vuosi vuodelta oli lääkäri jo väläyttelemässä nielurisaleikkausta. Siihen ei nyt kuitenkaan menty, sillä se kuulu kolmas kerta eli tässä tapauksessa kuuri tehosi ja tauti taltutettiin lopulta samalla lääkkeellä mitä viime talvena. 

Juntusrannan hiihtolatu Suomussalmella. Näillä main ja maaperällä on paljon Suomen historiaa! Tällä kylällä on myös mieheni viettänyt osan lapsuuttaan ja lykkinyt samoja latuja. Oli mahtavaa päästä tutustumaan näihin maisemiin latuja kiertelemällä uutena vuotena. Jolloin olin pari viikkoa treenikunnossa :)

Nyt ollaan taas hiljalleen "sorvin ääressä" myös omien treenien osalta ja katseet on valmentajani Katjan (Väisänen) kanssa siirretty suosiolla ensi kesään! Siellä on riittävästi tavoitteita ja nämä talven hiihtoskabat on nyt otettava kovina harjoituksina. Sillä joulukuun alun "hyvä" (hiihto)kunto on muisto vain ja nyt eletään jo helmikuun alkua eli ei tässä juuri hiihtokisojakaan hurjasti ole tarjolla näille lumille vähäisille. Lunta on onneksi nyt sen verran, että kotiladut alkaa olla hyvällä pohjalla. Vuoden vaihteessa oli vielä maa mustana Oulun seudulla ja jouluna olisi nurmikkoa voinut melkeinpä leikata, ihme talvi. Lähdimmekin lunta pyydystämään itärajalta ja samalla sukulaisia tapaamaan. 
Punanenä Hossassa,
uudet mahtavat sauvat testissä.
Leki on kyllä hyvä!

Kisakalenteri elää jatkuvasti, ensi kesälle on niin paljon hyviä tri-kisoja tarjolla ja niitä höystävät mukavasti seikkailu-urheilukisat, joissa näkyy myös tarjontaa olevan hyvin näillä seuduin. Siinä sitä sitten raavitaan päätä ja pähkäillään, kaikkeen ei voi osallistua vaikka haluaisi. On jätettävä aikaa myös palautumiseen ja harjoitteluun. 

Finntriathloniin Joroisille mennään 100 % varmasti jos terveenä ollaan, samoin kauden päättävään seikkailuskabaan Lost in Kajaaniin syyskuussa. Ohjelmassa on myös toukokuussa NUTS Karhunkierros 53km. ultramatka, eka pitkä juoksu (”kisa”) – voihan sitä siirtyä suoraan puolikkaalta ultraan ;) Olihan tuolla Lanzaroten Ironman –kisoissakin viime keväänä joitakin, jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet kilpailleet triathlonissa ja olivat vaatimattomasti aloittamassa tuolta, yhdestä maailman haastavimmista reiteistä. 

Kaikki on mahdollista, se suurin este on ehkä siellä omassa päässä. 
Mitään ei saavuta jos ei uskalla ja yritä – näin se on!


Treeni-intoa kaikille!


Terveisin, Anu