Aamulla riittää säpinää, sillä päätän startata pertsalla ja sukset vaativat vielä pidot pohjiin. Kurvaan pikaisesti autolla Linnakankaan kääntöpaikalle katsastamaan ladun tilanteen ennen pitojen laittoa. Jäistä on, todella jäistä. Maratonklubin miehet lapioivat lunta kääntöpaikalla ja kertoo, että samassa kunnossa on latu muuallakin. Latua ei ole uskallettu ajaa baanalla ”auki” sillä lunta tai siis jäätä on ladulla sen verran vähän. Riennän takaisin kotiin ja matkalla heitän siskolle juottokamat, sillä hän on luvannut tulla lastensa kanssa juottamaan ladun varteen, jotta saan omat ”pöperöt” ja omasta pullosta juominen on muutenkin vauhdista helpompaa mitä pahvimukista yleisellä juottopisteellä.
Sulattelen naisellisesti föönillä liisterit suksen pohjiin
samalla, kun mieheni pakkaa omia kamoja Iin testijuoksuun ja yrittää saada
pikku termiittiä lähtövalmiiksi mummolaan. Kiire tulee, mies lähtee ja jäämme
Jonnen kanssa tunkemaan suksia autoon. Jätkä mummolle hoitoon ja itse sukset
testaamaan. Ei pelitä kunnolla, isken vielä viime tingassa lisää tälliä suoraan
ponnistuspisteen alle. Sitten tökkii, mutta näillä mennään. Jonnekin tulee
mummun kanssa katsomaan mamman lähtöä. Asetun kolmanteen lähtöriviin.
Menox
Porukka painelee menemään, yritän lähteä omaa rentoa reipasta
vauhtia. Pertsan sauvat tuntuu jatkuvassa tasatyönnössä lyhyeltä, ei ihmekään
sillä pertasaa olen hiihtänyt tänä talvena varmasti alle 10x. Heti ensimmäisten
kilometrien jälkeen kaduttaa tyylivalinta… Tai sitten olisi pitänyt hiihtää pertsaa
ilman pitoja ja luistelusauvoilla. Sillä pito on olematon, edes nousuissa en
saa kunnon rentoa potkua –sutii! Käsien varassa kirjaimellisesti roikutaan ja käytännössä
melkein koko matka 22,6km. on täyttä tasatyöntöä. Tasuri tuntuisi varmasti
kevyemmältä jos ei pidot tökkisi ja veisi luistoa. Näillä mennään vaikka ekan
kiekan jälkeen käykin mielessä kääntyminen autolle ja vaihto vapaalle tyylille.
Sillä perinteisen startti oli klo. 11 ja vapaa olisi lähdössä klo. 12. Eli
olisi vielä melkein 35min. aikaa vapaan lähtöön. En kuitenkaan luovuta, hyvä
treeni tästä tulee yläkropalle! Viimeinen kierros (kiersimme 3 lenkkiä) vaatii
aikamoista tahdonvoimaa ja psyykkausta. Onneksi edessäni menee n. 100m. kolmen
miehen joukko, joiden joukosta jäin toisella kierroksella kaivaessani
energiageeliä. Yritän roikkua miesten tahdissa jäämättä lisää, näin vauhti
pysyy yllä vaikka viimeinen kierros onkin tuskaisen hidas.
 |
| Maalissa (Kuva; Pia Junnila) |
Fiilikset
Kaikki kuitenkin revittiin taas irti, sen kertoo kisan
jälkeen tullut paha olo, joka itse asiassa jatkui vielä pitkään kisan
jälkeenkin. Täytyi ihan puoliväkisin syödä jotain, sillä syömättömyys olisi
vielä pahentanut oloa. Kotonakaan ei tee mitään mieli syödä ja päädymme Jonnen
nimipäivän kunniaksi Rossoon syömään :P
Katellessa kisan yhteenvetoa sykemittarilta ei tarvitse ihmetellä
olotilaa, äärirajoilla mentiin!
Nyt
Palatutuminen vaati pari päivää, sitten hiljakseen pääsin taas
treenien pariin. Mutta sitten tapahtui se ikävin eli kurkkukipu iski taas. Tosin
Jonne on aikamoisessa flunssa ja kuumeessa eli lieneekö taas joku pöpö. Mieleen
kyllä hiipii ajatus nielurisaleikkauksesta jo tälle keväälle. Rukalle on reilu
kuukausi eli toivon, että tämä olisi nyt tässä ja taittuisi pois NOPEAA!
Syksyllä menen leikkaukseen, joka tapauksessa sillä kesän 2015 ISOT
SUUNNITELMAT (joista kerron hieman myöhemmin) eivät saa tai en halua niiden
todellakaan kaatuvan jatkuvaan sairasteluun, vaikka eihän sille mitään mahda
jos näin kävisi. Mutta riskit minimoidaan kaikelta osalta.
