torstai 20. kesäkuuta 2013

Tervakävely, Sankivaarasta-Rokualle 100km.

Tapahtuma järjestettiin Pohjois-Pohjanmaan toimesta ensimmäistä kertaa 15.-16.6.2013. Kahtena aikaisempana vuotena kävely on toteutettu kaveriporukalla, jossa mieheni on ollut mukana ja itse olen kävellyt tällöin aamusta porukkaa Rokualta kohti Utajärveä vastaan ja tsempannut heitä loppukilometreillä. Hinku olisi ollut jo aikaisemmin osallistua koko kävelyyn, mutta raskaus ja vauvan hoitoaikana en ”raaskinut” moiseen urakkaan lähteä ja näin jälkikäteen ajateltuna oli tosi fiksu veto siirtää oma kävely vasta tähän vuoteen – oli se sen verta raju reissu!
Valmistautuminen urakkaan meni hyvin. Tankkauspäivinä ti-to. nautittiin hiilihydraatteja normaalia reilummin ja pyrin pitämään nesteen saannin hyvällä tasolla. Harjoittelurintamalla oli hiljaista, tiistaina kevyt 30min. juoksulenkki ja venyttely sekä keskiviikkona kahvakuulatunnin ohjaus – muuten lepoa J

Lähtö


Sankivaarasta lähti la. 15.6 klo. 12.00 ns. hitaampi porukka kohti Rokuaa, jälkimmäinen ns. nopeampi porukka lähti klo. 14.00. Hitaamman ryhmän keskivauhti oli suunniteltu 4km/h. ja nopeamman 5,5km/h. tasolle, sisältäen kaikki tauot. Itse lähdin tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
Alkumatkasta satoi ja kamppeet kastuivat jo ensimmäisten kilometrien aikana. Fiilis pysyi kuitenkin korkealla ja matka taittui kivasti uusiin ihmisiin tutustuen. Lyhyitä juomataukoja pidimme n. 1h. välein. Huolto pelasi todella hyvin ja oma huoltoreppu oli saatavilla sopivin väliajoin huoltoautolta, jotta pystyi täydentämään eväs – ja juomavarastoja selkäreppuun. Lenkkareita vaihdoin kaksi kertaa eli käytin kolmia eri jalkineita taipaleen aikana, alkuun Salomonin maastojuoksukenkiä (Fell Cross), jatkoin perus Adidas lenkkareilla ja loppuun Asicen Kayanot. Kenkävalinta oli onnistunut kaikin puolin vaikka välillä reitti oli niin märkää, että nilkkoja myöten mentiin.
Tarkempaa tarinaa vaiheistamme voit lukea Pohjois-Pohjanmaan liikunnan sivuilta Kari Heljasvaaran kirjoittamana sekä mieheni blogista. Todella hyvää tekstiä molemmilta ja niin TOTTA!

Miten minulle sitten kävi?


Kävely sujui yllättävän hyvin, mutta heikkoja hetki matkaan sisältyi. Yön tunnit klo. 24.00-02.00 olivat kropalle raastavimmat –elimistö halusi levätä, mutta jatkettava oli. Aivot käskivät pistää tossua toisen eteen, vaikka kroppa oli hieman turtunut, silmiä painoi ja pieni vilu yritti puskea päälle. Henkisesti pahin lamaantuminen oli samaan aikaan, kilometritopat jäljellä olevista kilometreistä kertoivat karua tarinaa. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti – jo puolessa välissä! Aamun tunteina, klo. 03.00 jälkeen fiilis alkoi taas nousta. Myöhäisillasta alkanut lonkan koukistajan kiristys oli hieman helpottanut, kipu siirtynyt lonkan ulkosyrjään ja lihakset alkoivat kiristää ikävällä tavalla. Buranaa naamariin ja homma jatkui. Taukojen jälkeen kesti hetken, että pääsi taas kunnolla liikkeelle. Viimeisellä taukopaikalla n. 12km. ennen Rokuaa Ahmaksen Seuraintalolla iski paha ja hieman pyörryttäväkin olo. Tajusin heti, että nyt täytyy jatkaa tai tähän jää. Lähdimmekin kolmen muun naisen kanssa jo hieman ennen tauon loppua talsimaan eteenpäin. Se oli hyvä veto, ainakin itselleni sillä loppumatka sujui melko leppoisasti vaikka enää mitään juoksu pyrähdyksiä ei kyennyt ottamaan, toisin kuin aina 85km.n saakka tapasimme tehdä. Ja tulihan tuolla n. 85km. kohdalla vedettyä mieheni kanssa sauvaloikka setti ylämäkeen – voi sanoa että kovin lennokasta ei ollut! Rokuan viimeiset tiukat ylä –ja alamäet haastoivat kroppaa loppumetreille saakka. Viimeiset kilometrit taitoin toisen naisen kanssa ja ylitimme viimeisen merkkipaalun ja ”maalilinjan” rintarinnan! Fiilis oli aika epätodellinen –se oli nyt siinäJ
Mahtava ja ainutkertainen kokemus, jossa pääsi haastamaan omaa fyysistä ja henkistä jaksamista aivan toisella tapaa mihin olen aiemmin tottunut. Nyt tiedän, että uskallan lähteä mahdollisesti tulevaisuudessa pidempiin 24h. seikkailukilpailuihin, yöstä selviää!

"Enään alle kymppi!"


Tässä yhteenveto kävelystä:

Matka: 101km. (Polar Gps)
Aika: 21:39
Keskisyke: 110
Maksimisyke: 166 (sauvaloikassa 85km. kohdilla)
Minimisyke: 79
Kulutetut kalorit: 7438kcal.
Toinen Diplomi on vielä tulossa tämän lisäksi, siinä näkyy sitten myös aika.

Palautumisesta


Sunnuntaina perille päästyämme oli aika heikossa ”hapessa”. Liikkuminen oli kuin hidastetusta filmistä, naisten kanssa vitsailtiin että näyttää aivan samalta mitä synnytyslaitoksella. Kävely oli vaappuvaa ja kankeaa. Ruoka ei maistunut, jotakin oli yritettävä alas saada jotta keho saisi energiaa ja palautuminen käynnistyisi. Nukkumatti vei voiton väkisin jo Rokualla paluukyytiä odottaessa. Kotona täyty viimeisillä voimilla tsempata ja hoitaa perheenäidin velvollisuuksia. Pikku mieshän oli tarmoa täynnä,kun pääsi taas äidin ja iskän hoitoon.

Ruoka alkoi maistua kunnolla vasta maanantai-iltana. Maanantai meni madellessa kotosalla ja toimistotöitä tehdessä, enempää ei olisi pystynyt. Tiistaina alkoi jo kävely mennä suhteellisen normaalisti ja enimmät kolotukset oli kääntynyt voiton puolelle. Hierojalla kävin ja lihaskireydet saivat kyytiä. Entinen opettajani (OAKK:lla) Kari Tirkkonen teki reisiin hienot kinesio teippaukset jotta kiristys (eritysesti m. tensor fasciae latae) alkaisi antaa periksi. Teippauksen vaikutus alkoikin tuntua jo seuraavana aamuna.
Vauhtirannut reisissä, kinesio teippaus -tepsii taas!

Nyt palautuminen on hyvällä mallilla. 
Varpaista on kynsiä lähtemässä, mutta sehän oli ennakoitavissa. Osaa rakkolaastareista en ole vielä edes uskaltanut irrotella. Onneksi tässä on vielä parisen viikkoa aikaa parennella niitä ja Juhannuksen aikaan olisi tarkoitus alkaa kevyesti taas treenata, ensi viikolla kokeillaan miltä tuntuu hieman reippaampi meno ja seuraavia seikkailuja jo suunnitellaan, Rokua Geoperk Challenge lähestyy!

Hyvät Juhannukset kaikille!


t. Anu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti