Tapahtuma järjestettiin Pohjois-Pohjanmaan toimesta
ensimmäistä kertaa 15.-16.6.2013. Kahtena aikaisempana vuotena kävely on
toteutettu kaveriporukalla, jossa mieheni on ollut mukana ja itse olen kävellyt
tällöin aamusta porukkaa Rokualta kohti Utajärveä vastaan ja tsempannut heitä
loppukilometreillä. Hinku olisi ollut jo aikaisemmin osallistua koko kävelyyn,
mutta raskaus ja vauvan hoitoaikana en ”raaskinut” moiseen urakkaan lähteä ja
näin jälkikäteen ajateltuna oli tosi fiksu veto siirtää oma kävely vasta tähän
vuoteen – oli se sen verta raju reissu!
Valmistautuminen urakkaan meni hyvin. Tankkauspäivinä ti-to.
nautittiin hiilihydraatteja normaalia reilummin ja pyrin pitämään nesteen
saannin hyvällä tasolla. Harjoittelurintamalla oli hiljaista, tiistaina kevyt
30min. juoksulenkki ja venyttely sekä keskiviikkona kahvakuulatunnin ohjaus –
muuten lepoa J
Lähtö
Sankivaarasta lähti la. 15.6 klo. 12.00 ns. hitaampi porukka
kohti Rokuaa, jälkimmäinen ns. nopeampi porukka lähti klo. 14.00. Hitaamman
ryhmän keskivauhti oli suunniteltu 4km/h. ja nopeamman 5,5km/h. tasolle,
sisältäen kaikki tauot. Itse lähdin tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
Alkumatkasta satoi ja kamppeet kastuivat jo ensimmäisten
kilometrien aikana. Fiilis pysyi kuitenkin korkealla ja matka taittui kivasti
uusiin ihmisiin tutustuen. Lyhyitä juomataukoja pidimme n. 1h. välein. Huolto
pelasi todella hyvin ja oma huoltoreppu oli saatavilla sopivin väliajoin
huoltoautolta, jotta pystyi täydentämään eväs – ja juomavarastoja selkäreppuun.
Lenkkareita vaihdoin kaksi kertaa eli käytin kolmia eri jalkineita taipaleen
aikana, alkuun Salomonin maastojuoksukenkiä (Fell Cross), jatkoin perus Adidas lenkkareilla
ja loppuun Asicen Kayanot. Kenkävalinta oli onnistunut kaikin puolin vaikka
välillä reitti oli niin märkää, että nilkkoja myöten mentiin.
Tarkempaa tarinaa vaiheistamme voit lukea Pohjois-Pohjanmaan
liikunnan sivuilta Kari Heljasvaaran kirjoittamana sekä mieheni blogista. Todella hyvää tekstiä molemmilta ja niin TOTTA!
Miten minulle sitten kävi?
Kävely sujui yllättävän hyvin, mutta heikkoja hetki matkaan
sisältyi. Yön tunnit klo. 24.00-02.00 olivat kropalle raastavimmat –elimistö halusi
levätä, mutta jatkettava oli. Aivot käskivät pistää tossua toisen eteen, vaikka
kroppa oli hieman turtunut, silmiä painoi ja pieni vilu yritti puskea päälle. Henkisesti
pahin lamaantuminen oli samaan aikaan, kilometritopat jäljellä olevista
kilometreistä kertoivat karua tarinaa. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti
– jo puolessa välissä! Aamun tunteina, klo. 03.00 jälkeen fiilis alkoi taas
nousta. Myöhäisillasta alkanut lonkan koukistajan kiristys oli hieman
helpottanut, kipu siirtynyt lonkan ulkosyrjään ja lihakset alkoivat kiristää ikävällä tavalla. Buranaa naamariin ja homma jatkui. Taukojen
jälkeen kesti hetken, että pääsi taas kunnolla liikkeelle. Viimeisellä
taukopaikalla n. 12km. ennen Rokuaa Ahmaksen Seuraintalolla iski paha ja hieman
pyörryttäväkin olo. Tajusin heti, että nyt täytyy jatkaa tai tähän jää.
Lähdimmekin kolmen muun naisen kanssa jo hieman ennen tauon loppua talsimaan
eteenpäin. Se oli hyvä veto, ainakin itselleni sillä loppumatka sujui melko
leppoisasti vaikka enää mitään juoksu pyrähdyksiä ei kyennyt ottamaan, toisin
kuin aina 85km.n saakka tapasimme tehdä. Ja tulihan tuolla n. 85km. kohdalla
vedettyä mieheni kanssa sauvaloikka setti ylämäkeen – voi sanoa että kovin
lennokasta ei ollut! Rokuan viimeiset tiukat ylä –ja alamäet haastoivat kroppaa
loppumetreille saakka. Viimeiset kilometrit taitoin toisen naisen kanssa ja
ylitimme viimeisen merkkipaalun ja ”maalilinjan” rintarinnan! Fiilis oli aika
epätodellinen –se oli nyt siinäJ
Mahtava ja ainutkertainen kokemus, jossa pääsi haastamaan
omaa fyysistä ja henkistä jaksamista aivan toisella tapaa mihin olen aiemmin
tottunut. Nyt tiedän, että uskallan lähteä mahdollisesti tulevaisuudessa
pidempiin 24h. seikkailukilpailuihin, yöstä selviää!
 |
| "Enään alle kymppi!" |
Tässä yhteenveto kävelystä:
Matka: 101km. (Polar Gps)
Aika: 21:39
Keskisyke: 110
Maksimisyke: 166 (sauvaloikassa 85km. kohdilla)
Minimisyke: 79
Kulutetut kalorit: 7438kcal.
 |
| Toinen Diplomi on vielä tulossa tämän lisäksi, siinä näkyy sitten myös aika. |
Palautumisesta
Sunnuntaina perille päästyämme oli aika heikossa ”hapessa”.
Liikkuminen oli kuin hidastetusta filmistä, naisten kanssa vitsailtiin että
näyttää aivan samalta mitä synnytyslaitoksella. Kävely oli vaappuvaa ja
kankeaa. Ruoka ei maistunut, jotakin oli yritettävä alas saada jotta keho saisi
energiaa ja palautuminen käynnistyisi. Nukkumatti vei voiton väkisin jo Rokualla
paluukyytiä odottaessa. Kotona täyty viimeisillä voimilla tsempata ja hoitaa
perheenäidin velvollisuuksia. Pikku mieshän oli tarmoa täynnä,kun pääsi taas
äidin ja iskän hoitoon.
Ruoka alkoi maistua kunnolla vasta maanantai-iltana.
Maanantai meni madellessa kotosalla ja toimistotöitä tehdessä, enempää ei olisi
pystynyt. Tiistaina alkoi jo kävely mennä suhteellisen normaalisti ja enimmät
kolotukset oli kääntynyt voiton puolelle. Hierojalla kävin ja lihaskireydet
saivat kyytiä. Entinen opettajani (OAKK:lla) Kari Tirkkonen teki reisiin hienot
kinesio teippaukset jotta kiristys (eritysesti m. tensor fasciae latae) alkaisi antaa periksi. Teippauksen vaikutus
alkoikin tuntua jo seuraavana aamuna.
 |
| Vauhtirannut reisissä, kinesio teippaus -tepsii taas! |
Nyt palautuminen on hyvällä mallilla.
Varpaista on kynsiä
lähtemässä, mutta sehän oli ennakoitavissa. Osaa rakkolaastareista en ole vielä
edes uskaltanut irrotella. Onneksi tässä on vielä parisen viikkoa aikaa
parennella niitä ja Juhannuksen aikaan olisi tarkoitus alkaa kevyesti taas
treenata, ensi viikolla kokeillaan miltä tuntuu hieman reippaampi meno ja seuraavia
seikkailuja jo suunnitellaan, Rokua Geoperk Challenge lähestyy!
Hyvät Juhannukset kaikille!
t. Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti