Rokua Geopark Challenge, Adventure

Pitkään oli jännitystä ilmassa ja huoltakin, löydänkö kisaparia? Kisapari löytyi melko viime metreillä, joten ei valtavasti ennätetty yhteistreenejä tehdä seikkailukisaa varten. Kerran kävimme yhdessä suunnistamassa Oulurasteilla Oulunsalossa ja toinen harjoitus oli yhdistelmätreeni melonta+mtb. Näiden lisäksi ohjemaan kuului hieman välinepuolen lainausta sillä kisaparini osallistui seikkailukisoihin ensimmäistä kertaa. Olimme molemmat ”täpinöissämme” ja älyttömän innoissaan kisaan pääsystä! Sponsorinamme toimi 

Team Oz Max, Riikka Tulppo (vas.) ja Anu Junnila. (Kuva; Jani Oikarinen) 

Valmiina! (Kuva; Jani Oikarinen)

Kisa-aamu

Valkeni Kempeleessä sateisena. Auto pakattuna suuntasimme koti Muhoksen Ponkilan pesäpallostadionia. Fiilis oli kaikilla aika ”odottava”… Karttoja kärkyttiin, mutta Mäkisen Seppoa ei näkynyt! Kelloa vilkuiltiin hieman hermostuneenakin ja kamppeita pyöriteltiin ees-taas. Onhan kaikki mukana, olisko tuo pitänyt laittaa tuolleen, miten sä tämän laitat, mitä otat reppuun, pitäiskö sittenkin –eikö, vaiko? Entten tentten… Järki sanoi, että syö vielä –ei oikeen maistu, jotain oli tungettava puoliväkisin. Normi seikkailukisa fiilis!

Kartat jaettiin ja reittejä piirtämään sekä tavaamaan reittikirjasta kilpailun kulkua. Iloksemme huomaamme heti, että juoksua on paljon ja sehän sopii meille, kun ”nenä päähän”! Riikka on todella kova juoksemaan ja itsellekin juoksu on ok. laji verrattuna todella tekniseen mtb-ajoon tai melontaan inkkarilla. Lajivaihtoja on tiedossa useita ja se tekee kisasta vaihtelevan :)

Viime hetken viritykset ja Mäkisen pitämä info, jossa jaetaan alun juoksuprologin kartta ja annetaan lisäinfoa kilpailun kulusta ja säännöistä. Tuttua juttua, mutta tarkkaan on kuunneltava sillä muutama rasti on heti prologista jätetty pois. Joukkueita näyttää olevan paikalla kiva määrä! Tästä tulee jännää!

Startti-juoksu prologi (rastit 1,1-1,2-1,3-1,6 ja 1,7)

Kisainfossa saamme tiedoksi, että rastit 1,4 ja 1,5 on Adverture-sarjalta poistettu). Ryhmitymme isoon riviin ja pam! Porukka kirmaa matkaan. Suunnitelmissa oli juoksuosuudelle, että Riikka vetää eli suunnistaa ja leimaa kovemman juoksukunnon omaavana. Itselleni jääkin tehtäväksi ns. roikkua perässä ja hälyttää jos vauhti äityy liian hurjaksi, jotta en juokse heti alussa ”jalkoja alta” Riikan vauhdissa. Niinpä jättäydyn aina ennen rastia hieman taaemmaksi (max. 100m.) jos reittimme kääntyy rastilta samaan suuntaan. Näin saamme pidettyä vauhdin yllä. Ensimmäinen rasti on jemmattu ojaan ja sinne vievä polku on täynnä vyötäröön saakka ulottuvia nokkosia. Nyt ei auta märistä, sekaan vain ja kintut kihelmöi! Kengät uppoaa ensi metreillä liejuun ja lisäpainoa tulee tossuihin. Matka jatkuu ja reitti menee ojan rummun läpi jossa näkyvyys nolla! Riikka menee edeltä ja käsi-kädessä perä-perää hinaudumme eteenpäin. Pohja on täynnä kiviä ja käsivarret raastaa betonista seinämää, lopussa alkaa valo häämöttää mutta neliveto täytyy otaa kehiin. Rumpu pienenee ja n. 172cm.lle oli vaikea pysyä jaloilla kaatumatta nenälleen. Ajatuksiin oli parempi olla päästämättä veden likaisuutta… Mistä viemäristähän nämäkin vedet ovat peräisin? Kynnet täynnä kuraa ja likaa, mutta tossuista oli enimmät kurat huuhtoutuneet. Prologi sujuu verkkaisesti ja kisakuvauksesta vastaava Jani Oikarinen kertoo meille, että saavumme vaihtoon ensimmäisenä naisten joukkueena.

Prologin kartta

Mtb 1. osuus (CP 1-6)

Pyörät alle ja menoksi. Suunnistusosuus näyttää kartalla suhteellisen helpolta. Nyt osat vaihtui, kartta ja suunnistus on minulla. Reittikirja Riikalla ja hänen tehtävä pysyä perässä sekä huudella jos vedän liian kovaa. Vauhti tuntuu verkkaiselta, mutta ei tässä parene hötkyillä –pitkästi on vielä taivalta edessä. Ensimmäiset rastit löytyvät helpolla ja niinpä luotto kasvaa… Teemme CP3:lla reittisuunnitelmaan muutoksen joka maksaa paljon. Iso pummi ja pyörintää, hermostuttaa! Olisi sittenkin pitänyt pysyä omassa suunnitelmassa ja edetä nopeita reittejä, eikä lähteä yhtään pikkusia polkuja/uria pitkin jos nopeampiakin reittivaihtoehtoja olisi tarjolla.

CP4 alkaa lähestyä, sompailusta huolimatta. Tuolla se on Muhosjoen toisella puolella. Taas soudamme ja huopaamme aivan liian kauan, kumpikaan ei ”tohi” sanoa viimeistä sanaa. Menemmekö pyörien kanssa yli vai uiko toinen hakemaan leiman, vaiko lähdemmekö kenties kiertämään. Miesjoukkueita saapuu paikalle ja aikovat ylittää -Jos miehetkin niin kyllähän mekin! Päätetty on, mutta otammeko pyörät mukaan? Lupaudun testaamaan joen syvyyden, pyöräilykengät  ja reppu pois. Sukkasillani kahlaan kainaloita myöten melkein toiselle rannalle, virta pistää hieman vastaan. Kyllä tästä pääsee! Takaisin ja muut jo lähtevät pyöriä kohti jotka odottavat parin sadan metrin päässä jokitörmään päällä. Kengät kantoon ja sukkasillani juoksen pyörälle, pohkeita hapottaa sen verta on korkeuseroa. Takaisin alas ja menopelit olalle –tämä on sitä SEIKKAILUA! Miehet auttavat meitä nostamaan pyörät pehmeän ja alla pettävän jokitörmään päälle. Rasti on harjun päällä aika hurjasti on kipuamista. Mielessäni käy heti, että jätetään pyörät alas eihän niitä mukana tarvitse vai tarviiko? Muut menevät edetä ja viimeisenä joen ylittäneenä jään hieman jälkeen. Heillä pyörät ovat j puolessa välissä nosua ja ei siinä sitten jäänyt enää vaihtoehtoja itselle kun konttia perässä pyörää raahaten. Syke hakkaa melkein tapissa ja tarkka saa olla että ei horjahda sillä se olisi menoa sitten! Jyrkkyys on sen verta hurja, että huonosti kävisi. Rasti löytyy ja Riikka jo huutelee eteenpäin miesten perään. Katon karttaa ja tuumaan, että miks? Seuraava rastihan on toisessa suunnassa.  Niinpä, muiden perään ei kannata lähteä ;) Seuraava joki ylitetään lahoa ja liukasta riippusiltaa pitkin. Tarkkana saa olla sillä pyöräilykengät ei tähän ylitykseen ole mitenkään parhaat, mutta ei tässä nyt mitään tossuja aleta vaihtelemaan.  Seuraava rasti löytyy suht helposti ja kuvaajamme Jani kertoo meidän olevan n. 1h.naisten kärkeä perässä. Vaikka lähdimme kisaan ilman tiukkaa sijoitustavoitetta, tämä info ei mieltä kohenna –jössis miten kamalasti pummasimme CP4:ta ja käytmme aikaa sompaamiseen!? Tässä sompaamisessa tietysti paistoi se, että kisasimme Riikan kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä ja kumpiakaan ei ottanut tarpeeksi ohjaita käsiin tiukassa tilanteessa vaan pallottelimme päätöstä. Emme jääneet tätä murehtimaan vaan edellä menevät joukkueet saivat meidät tsemppaamaan itseämme eteenpäin…

Nyt katotaan tarkkaan, ei enään isoja pummeja -kiitos! (Kuva; Jani Oikarinen)

Vaihto melontaan

Vaihto menee vauhdikkaasti ja sujautamme kanootin Muhosjokeen. Riikka lapioi keulilla ja itse olen perässä. Tahtia pidetään yllä ja kyljissä tuntuu. Ohjaus toimii ok. ja yritämme selvitä mahdollisimman suorita reittiä eteenpäin. Yksi miesjoukkue painelee ohi, muuten sijoitus ei muutu. Matka alkaa tuntua jäsenissä ja kartta ei juuri kykene lukemaan sillä piruetit siinä heittää kun perä lopettaa lappaamisen. Tuttu silta hahmottuu horisontiassa ja vaihto lähenee. Tiedän, että kanootista nouseminen reilun tunnin melonnan jälkeen ei ole koipiosastolle herkkua. Riikka saakin vetää kanootin poikittain rantaan, jotta säästyn krampeilta, jota ovat niin tuttua näissä seikkailukisoissa. Nopeasti kanootti kantoon, leima varikkoalueelta emit:iin ja uintikartta sekä käsiräpylät (päädyimme vesijuoksuhanskoihin) matkaan. Pelastusliivit tuli pitää päällä samoin pyöräilykypärä päässä.

Tais yhtäaikainen tahti välillä särkyä... (Kuva; Jani Oikarinen)

Juoksu-Uinti-osuus (CP 7-10)

Hauskaa, joku toinen voisi ajatella ”hirveetä”! Tiedossa vesistön ylityksiä, kahlausta mudassa, uintia –Oulujoessa ja Kirkkosaaren (eli Muhossaaren) ympäristössä. On siinä ratamestarilla ollut hauskaa, kun on tätä reittiä suunnitellut. Kartturi vaihtui ja Riikka paineli ohjaten joukkuettamme. Itselläni suurin huolenaihe tässä vaiheessa oli puhelin, joka piti olla matkassa kilpailusääntöjen mukaan. Puhelin oli hyvin laitettu melonta suojukseen ja se vielä pariin minigrip-pussiin hyvin pakattuna, mutta kuitenkin! En halua uutta Lumiaa sököksi, olisi vähän liian kallis reissu. Vesi oli lämmintä ja rastit löytyi helposti. Pitkä uintiosuus Kirkkoniemestä Konttisaareen oli haastava, rannalla kamalasti mutaa ainakin sata meriä tarpomista upottavassa liejussa ennen uintiosuutta ja sama takas. Tossut painoi tajuttomasti ja meikällä alkoi pohje krampata. Ei tossujen paino yhtään auttanut asiaa ja piinaa oli ajatella, että edessä olisi tämän jälkeen pitkä juoksuosuus. Vaihdossa heitettiin hanskat ja pelastusliivit pois, energiaa naamariin ja tossua toisen eteen.

Näissä hommissa ei kastumista ja mutaa voi pelätä! (Kuva; Janne J Sakko)

Viimeinen juoksuosuus (CP 11-14)

Suuntasi alkuun kohti Montaniemeä. Vedin merisuolaa ja mangnesiumia sekä särkylääkettä pohkeeseen. Hieman ärsytti, kun kestävyyskunto olisi kestänyt paljon kovempaakin vauhtia mutta koipi ei. Välillä oli laitettava kävelyksi :( Vauhtimme pysyi kuitenkin sen verran sutjakkana, että joukkeita tuli selkä edellä vastaan kivasti. Jossain vaiheessa sain rytmistä kiinni ja pysähtyä ei juurikaan voinut sillä liikkeelle lähteminen tämän jälkeen oli järkyttävää. Kivun sietorajoilla mentiin ja metrit väheni, lopussa seikkailtiin lehmäpellolla lantakasoja väistellen, oikaistiin mukamas hiehopellolle, joka osoittautui nuorten sonnien laitumeksi! Riikka otti jalat alle ja itse hyökkäsin paimenpojan yli pikku tällit kankkuun saaden keskelle nokkospusikkoa! Mitäs pienistä ;) Jalat oli jo palaneet… Näimme edellämme naisjoukkueen ja kiinnihän ne oli ajettava. Riikka heitti vetoköyden ja olihan se varmasti NÄKY! Pienempi nainen vetää, paljon isompaa naista ;) Onneksi Jani oli kameroineen jossakin aivan muualla!

Perävilkkaa mentiin... (Kuva; Jani Oikarinen)

Pyörän selkään viimeistä taivalta taittamaan (CP15-18)

Vaihtoon ei taaskaan jääty ”asumaan” vaan nopeasti menoksi. Reitin piti olla selvä, mutta vain kartalla… Alku meni hyvin, liian hyvin vaikka vauhti ei ollut kovaa. Niinpä mietin syntyjä syviä ja ajatus karkasi ihan jonnekkin muualle –ajettiin punnon pummi! Olin niin vihainen itselleni, aivan järkyttävä alkeellinen virhe. Suoraan sanottuna HÄVETTI oma mokailu, siinä meni meidän kakkossija joka saatiin juoksussa otettua! Seuraavilla rasteilla vastaan tulikin näitä edellä olevia naisjoukkueita jotka hetki sitten olivat takanamme, mutta ei auttanut oikaista. Leimat korttiin oli haettava, jos ei halunnut sakkominuutteja. Viimeinen rasti oli tuttuun tapaan pienen tehtävän siivittämä, kiipeäminen torniin ja päivän Kalevasta täytyi löytää ilmoitus josta selviäisi todellisen maalin paikka. Riikalla oli hyvä vainu ja Lohipatsas löytyi oitis kunnantalon edestä J Vielä viimeinen kastautuminen (ja pyörän pesu) Lohipatsaan altaaseen ja maaliviivan ylitys ajanssa 9h. 13min. 37sek.

Adventure sarjan tulokset

Viimeisen rasti tornissa. (Kuva; Janne J Sakko)

Summa summarum

Mahtava reissu, jälleen kerran! Paljon jäi jossiteltavaa ja hampaankoloon –niin kuin lajin ”suolaan” kuuluu ;) Mahtava kisapari, iso kiitos Riikalle! Samoin Janille kuvauksesta, kun jaksoi perässämme tarpoa koko pitkän päivän. Sekä tietysti Mäkisen Sepolle mahtavasta radasta ja muille järjestelyihin osallistuneille, unohtamatta kilpakumppaneita :)

Polveen tuli kuuri tämän reissun päätteeksi, iliotibiaalissyndrooma eli ns. juoksijan polvi oli oma diagnoosi ja eipä se lääkäri sitä muuttanut. Juoksut on nyt aika tavalla minimissä. Tiedossa on mistä johtuu, mitä pitäisi tehdä, jotta jatkossa tämmöisiä vaivoja ei ole. Joten töihin aletaan sillä saralla. 

Mennyt viikko on ollut palauttelua ja hierontaa, pari kevyttä palauttavaa harjoitusta uimalla ja fillarilla. Polven ehdoilla mennään. Tänään (la. 13.7) osallistuin kuitenkin OTC:n järjestämiin harjoitustriathlon kilpailuihin, joista kerron seuraavassa blogissa.

Terkuin, Anu