Sivakointia, suksia, suklaata ja sulaa

Siinpä tiivistettynä, lisäten vielä äänen menetys flunssan seurauksena ja antibioottikuurilla kohennusta.

Hiihtokausi lähti melko hyvin käyntiin, pääsin jo kunnolla tehotreenienkin makuun ja lankku tuntui liikkuvan kohtalaisesti. Oli mahtavaa, kun kotioveltakin pääsi jo singahtamaan suoraan ladulle! Vaan eipä pääse enää L

Ensimmäisiä kisoja siirreltiin kovien pakkasten vuoksi. Tein maltilla pakkastreenit, mutta eihän ne keuhkot tykänneet… Flunssa-aaltoa oli muutekin liikkeellä, joten niinhän se iski kovalla kädellä. Ensiksi kovaa päänsärkyä viikon verran ja treenien kevennystä, sitten kurkkukipua joopas-eipäs sopmaamista,  kipee-ei kipee, treenauksen yritystä ja tauti kunnolla päälle – äänikin lähti. Elettiin tiistaita ja lauantaina olisi tiedossa ampumahiihdon Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailut ja siihen perään heti sunnuntaina pk- Sport´n Muhos tykkihiihdot. Päätin olla kunnossa ja viivalla, ahtaalle meni. Perjantaina uskalsin käydä kevyesti hiihtelemässä ja ampumassa, tämä ei vienyt oloa pahempaan joten eiköhän sitä olla viivalla. Kisat meni aika jarru pohjassa, ei vaan irronnut – ei ihmekään… Ammunta ok. vaikka hidasta –todella hidasta! Illalla olo taas vähä oli kiikun-kaakun, mutta sunnuntaiaamua ok. joten taas viivalle! Jälkeenpäin helppo taas sanoa, ei mitään järkeä! Puolikuntoisena räpeltäminen on aika järkyttävää, yrittäminen ei riitä eikä tahto jos kroppa ja keuhkot ei toimi. Vaikka kuinka aivot käskyttää ei kehosta saa irti sitä mitä tahtoo, mihin se parhaillaan pystyy, olo on aika ankea, hidas ja kankea!

Siihen ne sivakoinnit melkein loppuivatkin, vettä sataa ja maa on kuin lokakuussa! Toivo lumesta kuitenkin elää, sillä pukki antoi hieman ”hiihtorahaa” ja sijoitin ne sekä ison siivun omiakin uusiin välineisiin J Kävin Muhoksella Sport´in liikkeessä Mikaelin luona pistämässä kalustoa uuteen uskoon. Sinne jäi vanhat huoltoon ja matkaan lähti pitkään haaveilemani Lekin sauvat (nyt ei tarvitse räpeltää lenkkisysteemien kanssa mh-ah-kisojen välillä), uudet Salomonin monot sekä Peltosen vapaan kisasukset. Varsinainen ”namupala” ovat kuulemma! Tarjolla oli myös Korpelan Heikin ja Thomas Alsgaardin kalustoa, mutta Peltoset olivat paremmat minun tämän hetken tarpeeseen. Kaksi tuntia koottiin pakettia ja kartoitettiin suksia, joten kaikki kortit vaihtoehdoista käännettiin. Jos sukset eivät pelitä ne vaihdetaan, hyvä takuu kaupassa. Kauppias myyjien kanssa tarjosi vielä kahvit – hyvää palvelua! Sinne vaan suksikaupoille, valinnanvaraa löytyy ja ammattitaitoinen palvelu J

Suklaata meni jouluna ehkä alle 10palaa eli mitään massakautta sen suhteen ei ole pidetty, vaikka kyllähän tämmöinen ”lepääminen” alkaa tulla jo korvistakin ulos, suoraan sanottuna! Aika vötkäle olo, kun ei kuntoile – laiskottaa, turvottaa, väsyttää… Ei tämmöistä pitkään jaksaisi! Huomenna (näillä näkymin) aloitetaan kevyesti liikkumaan ja suunnataan salille punttailemaan. Lääkekuuria (Kefexin 750mg) on takana huomenna 3vrk. joten siinäkin mielessä täytyy mennä maltilla. Rohtoja siemaistaan muutenkin muikea määrä; D, -C-vitamiinit, Omega 3, sinkkiä ja maitohapobakteerit. Kyllä tämä taas tästä voitoksi muuttuu!

Uudeksi vuodeksi  viuhtaistaan Kainuun korpiin kinkkua sulattelemaan suksien päälle ja pääsen kunnolla testaamaan uudet välineet!

Kisoja mietitään sitten, kun sitä lunta tulee tännekkin…

Reipasta ja soprttista uutta vuotta!

Terveisin, Anu

Pyörältä suksille, ainakin osaksi

Marraskuun 1.pv. oli ohjelmassa viimeinen pyöräsuunnistus rogaining-kilpailu Muddy-X Muhoksen metsissä. Perinteiden tapaan, kyseessä oli kunnon ”mutailu” reissu ja tällä kertaa vieläpä pimeässä. Pimeässä tehtyjä maastotreenejä on pyörällä vähän, joten nyt oli oiva tilaisuus tehdä hyvä harjoitus tähän liittyen. Sillä seikkailukisoissa on joskus aina tätä herkkua luvassa.

Kisa menikin kohtalaisesti, vaikka kyllähän se tietynlaista asennetta vaatii vääntää pienessä tihkusateessa, pilkkopimeässä, rapaisilla teillä, mutaisilla poluilla, osaksi pyörää kantaen pitkin metsiä, rämpien ojien yli polvea myöten vedessä jonka lämpötila on lähempänä nollaa.  Osaksi tiet olivat melkein poikki isoista vesilammikoista johtuen. Reittisuunnitelmat vaihtuivat matkan varrella useaan kertaan, reittien kunnon vuoksi ja viimeisenä silauksena sen että lampustani loppui akku hieman ennen kolmen tunnin täyttymistä. Kisa-aika oli neljä tuntia ja siinä ajassa sai kiertää rasteja oman mieltymyksen mukaan, rasteilta kerättiin pisteitä leimaamalla emit-leimauslaite. Onneksi pääsin tuttujen seuraan loppumatkaksi, sillä muutoin olisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt lähteä tihrustamaan pienellä varalampulla kohti maalia. Loppu menikin leppoisasti porukalla ja yhteistyöllä J Kiitos Elinalle ja Tommille! Mukava reissu mudasta ja märästä huolimatta ;)

Maalissa odotti lämmin ruoka :P Ensimmäiseksi tempasin läpi asti märät vaatteet pois ja lämmintä ylle (pesumahdollisuutta ei tällä kertaa ollut). Rapaisen pyörän heitin auton katolle ja keittoa vatsaan. Ilta oli jo vaihtumassa yön tunneille kun pääsin kotiin ja lämpimään suihkuun, kylläpä uni maistui J

Loppuvuoden harjoittelusta

Harjoittelu on saanut aika paljon uutta sykäystä valmentajani Väisäsen Katjan toimesta. Paljon tuttuja harjoitusmuotoja, mutta uusia tekniikoita sekä jaksotusta. Uimahalli on tullut taas todella tutuksi, sillä välillä uintitreenejä on ollut 2-3x vko. jopa 4x. Sen päälle vielä valmennettavien kanssa käynnit eli uimahallissa on vietetty paljon aikaa. Aika ei ole mennyt hukkaan, sillä uinti on loksahtanut jo nyt aivan uudelle levelille! Juoksua ja loikkia sekä sauvarinnettä on hiissattu myös mukavat määrät, vaikka ainahan sitä enemmän voisi ;)

Suksille

Talven tulo meni myöhäiseen, kun vihdoin Sankivaaraan saatiin latu on se 770m. lenkki ollut välillä aika täyteen buukattu. Hieman, kun on miettinyt ja järjestellyt treeniaikoja on saanut tehdä omat treenit pääsääntöisesti ruuhka-ajan ulkopuolella. Hiihto tuntui alkuun melko helpolta ja kevyeltä, yllättävän hyvältä. Sitten tuli se ”takkuvaihe”, joka on poistunut aika hyvin viimeisen viikon aikana kun on alettu tehdä lumilla myös tehoja. Salilta on haettu hermotusta herättävää treeniä. Joten hyvin on huomioitu alkava hiihtokausi vaikka tavoitteet sillä saralla ovatkin lähinnä kuntokilpailijan tasolla eli hiihtää kilpaa, jotta saa kovia ja hyviä harjoituksia ensi kesää ajatellen. Asettakin olen toki jo ulkoiluttanut ja eiköhän niitäkin kisoja talveen muutamia sisälly.

8.12 on edessä ensimmäinen maastohiihto startti ja kilpailuita onkin mukava määrä heti alkutalvesta. Kalustoon en ole juuri satsannut ja se onkin vielä viime suosi kymmenen puolella mutta saa kelvata toistaiseksi, sillä iso säästöporsas on vielä hyvinkin vajaa maantiepyörää ja uutta märkäpukua varten.

Valmentajani oli aivan huippu löytö J Yhteistyö pelaa ja talven viikot mennäänkin sillä sapluunalla, että itse suunnittelen rakenteen ja viikkotreenit. Katja muokkaa tarvittaessa ja viikon aikanakin saatamme keskustella harjoittelun edistymisestä ja muutella treenejä tilanteen sekä tarpeen mukaan. Näin saadaan molempien ammattitaito parhaiten esille. Tekeminen nousee ihan toiselle tasolle, kun taustalla on valmentaja ja tekeminen on tavoitteen mukaista sekä suunnitelmallista. Aika useasti olen mielikuvituksissa jo miettinyt niitä mahtavia hetkiä ensi kesän Joroisten puolimatkalla sekä muissa triathlon kisoissa, kun saa todella koittaa missä omat rajat menevät J

Treeni-intoa toivottelee, Anu