Venlojen viesti 2014

Kuopiossa kajahti, tarkemmin Vehmarsalmella. Monen vuoden tauon jälkeen pääsin vihdoin mukaan tähän alkukesän suurimpaan ja hienoimpaan urheilu juhlaan! Juhlaan tosiaan, sillä tapahtuma on tunnelmaltaan, hengeltään ja sisällöltään, jotain aivan käsittämättömän hienoa. Täytyy sanoa, että kyllä tuo on semmoinen häppeninki, että se on pakko kokea aina uudelleen ja uudelleen, kerrassaan koukuttavaa. Jukola 2014

Olinkin ihan liekeissä, saadessani kutsun Koskelankylän Riennon Venla joukkueeseen! Edellisestä Venla viestistä olikin aikaa jo hurjat 6v. Tampereella vuonna 2008, ankkuroin Saarijärven Pullistuksen joukkuetta. Välissä on ollut vuosia, että lähteminen tuohon skapaan on jäänyt milloin huonojen kulkuyhteyksien, milloin puuttuvan joukkueen (tykkään juosta joukkueessa jossa tunnen edes jonku) ja elämäntilanteen vuoksi (raskaus-vauva aika jne.) mutta nyt käytin tilaisuuden hyväkseni J

Oulurasteilla ennätin ennen viestiä käymään vain pari kertaa, joten mitään hurjaa rastinottoharjoitus taustaa ei tälle keväälle ollut. Toki homma on vuosien saatossa sen verran tutuksi tullut, että en hätääntynyt vähäisestä suunnistusharjoittelusta, sillä tiesin että tossulla tempaisen sen kiinni mitä teknisesti häviän. Päivittelin vielä viime hetkellä kompassiakin ja ostin torstaina uuden, joka ei sitten ihan miellyttänytkään (ohut neula, joka vispaa ees-taas) ja kisapaikalla uudelleen Keltamäen kojulle hakemaan toinen uusi kompassi (paksu neulanen).

Kisapaikalle saavuttiin kimppakyydillä ja olin päiväretkellä eli illaksi kotiin! Missattiin naisten startin lähtö, sillä viimeiset kilometrit parkkipaikalle olivat tuskaisen hitaita ruuhkassa seisomista. Harmitti hieman, mutta kaikkea ei voi saada… Kisapaikalla oli tunnelma taivaissa, edes hieman kolea sää ei verottanut ilmapiiriä. Seikkailimme hieman kisa-alueella ja tuttuja tuntui tulevan vastaan edestä-sivulta-takaa… Kaikkien kanssa ei ennättänyt jutella, sillä alkoi olla jo kiire vaatteiden vaihtoon ja valmistautumiseen kohti lähtöpuomia.

Lähtöportilla, luettiin kisanumero, emit -leimasin ja nollattiin emit ja sitten lämmittelemään! Otin hyviä lämpöjä alle sillä tiesin ensimmäisen viitoituksen ns. K-pisteelle olevan pitkä. Siinä olisi mahdollista vetää heti ”hana auki” monesta joukkueesta ohi. Lähtöpuomin kohdalla ei tarvinnutkaan kauan patsastella, kun näin 2-osuuden viestin viejämme saapuvan karttatelineelle. Karin antoi kartan ja huikkasi perään ”liukasta”. Painelin matkaan – urku auki ja ohitinkin ensimmäisen kilometrin aikana arvioilta ainakin 20joukkuetta.

Maasto näytti heti puolensa, matka oli todellakin rymyämistä. Mäkeä ylös-alas, neliveto päälle ylämäessä eli välillä ihan kontaten, alamäkeen pyllyllään, juurakkoa, kivikkoa, sakeaa metsää, uria ristiin rastiin ja poikittain. Pää olisi pidettävä kylmänä, oma suunnistus. Niinpä niin! Helpommin sanottu, kuin tehty. Koukkua tulee, rastit löytyvät parin pienen pummin jälkeen. Askel painaa aina mäkien jälkeen, hapottaa! Missaan toisen juottoaseman oikaisemalla hieman linjasta, jano – mutta takaisin en käänny, en todellakaan. Sitten ISO pummi, porukkaa menossa samalle rastille, huikkaan suunnan menevän liikaa oikealle, ovatko muut samaa mieltä? Eivät! Epäilyttää, huikkaan uudelleen, että menee liikaa oikealle! Katsokaa vaan tuossa vasemmalla ihan vieressä on jyrkänne, käännyn sinne ja pari naista seuraa. Osa epäilee kun näytän kartasta missä ollaan, jatkan eteenpäin. Muut seuraa epäilyistään huolimatta. Olen 100% varma missä olen, ärsyttää kun oma pää petti aikaisemmin, onneksi rasti löytyy heti ja olen kartalla! Luottamus saa kolauksen ja siitä maksetaan sitten seuraavilla rastiväleillä, kun otan vähän ”rauhallisemmin”. Tossu nousisi ja liikkuisi paikoin paljon kovempaa, porukkaa edessä jonoksi asti ja mistään ei pääse ohi, on niin kapeaa uraa ja tiheikköä.

 

Viimeiset rastit löytyy vähä koukkua tulee, viitoitus alkaa ja urku auki vaihtoon. Kartta Saralle ja hän lähtee ankkuroimaan joukkuettamme. Olipa rymy reissu, hauskaa ja haastavaa – todellakin!

Jälkeenpäin katson sykemittarilta vetäneeni uudet maksimisykkeet ihan lopussa vaihtosuoralla. Kaikki siis revittiin mitä irti oli otettavissa ja mikä parasta, polvi kesti hyvin (ei yhtään kipua)! 
Yhteenveto suorituksesta sykemittarilta (lopussa maaliin tulon jälkeen kävelyä seuran teltalle). 
 -163 sijoitusta nostoa joukkueellemme omalla osuudellani, joten ihan ok. suoritus vaikka pummit veivät monta sijoitusta. Mutta sehän on tämän lajin "suola" ;)

 Joukkueemme tulokset

Ensi vuonna Paimiossa jatketaan! Tänään jo Oulurasteilla J

Liikunnallista Juhannusta!