Takana on tiukka viikko kisailun suhteen. Viikossa tuli
kolme starttia ja kahdeksan päivän jaksolla neljä, jos lasketaan Ähtärin 2.2.
kisa mukaan. Alkuun hieman jännitti miten kroppa tulee moiseen reagoimaan ja
rasituksen kestämään, sillä joulukuun (2012) lopun orastava ylikunto oli hyvin
vielä muistissa. Hyvin kesti ja itse asiassa viimeinen kilpailu oli
hiihdollisesti yhtä hyvää ja ”herkkää” menoa mitä Ähtärissä!
5.2.2013 OHS Sportin Muhos pk-hiihdot; 5km. ja perinteisellä tyylillä!
Tämä kisa hieman hirvitti, sillä edellisestä perinteisen
kilpailusta 5km.matkalla on aikaa varmasti n. 7vuotta. Toki olen pitkiä matkoja
hiihtänyt perinteisellä kilpaa sen jälkeen, mutta siitäkin taitaa olla lähemmäs
3-4 vuotta. Kaluston eli suksien suhteen ei ollut jännitystä, sillä kaikki
kolme paria perinteisen suksia oli hinkattu päivän aikana kisakuntoon.
Suksitestissä alle valikoituivat Justyna Kowalczykin vanhat perinteisen sukset. Pito oli
huippuluokkaa, luistossa annoin hieman tasoitusta. Toinen vaihtoehto olisi
ollut valita pari missä luisto oli hurjan hyvä, mutta pito hieman liian herkkä
eli vaati tosi teknistä hiihtämistä. Tiesin, että tekniikka kisavauhdissa
perinteisellä tyylillä tulee näillä harjoituksilla hieman hajoamaan, joten
valitsin alle varman päälle toimivat sukset.
Startti tapahtui yhteislähdöllä ja alkukiihdytyksessä oli
säpinää, kun mukavan kokoinen joukko naisia lykki taipaleelle. Kärki karkasi
omia teitään heti aloituksessa ja viuhdoimme tutun kilpasiskon kanssa
perävilkkaa. Kroppaa hapotti jo aika tavalla ja jäseniä alkoi kangistaa n. 3km.
kohdalla. Kropassa oli aivan toisentyylinen tunne mitä vapaan kisassa. Hiihto
sujui yllättävän hyvin vaikka sauvat tuntuivat kovassa vauhdissa todella
lyhyiltä, sillä eipä ole juurikaan tullut perinteisellä viimeaikoina hiihdettyä
”kovaa”.
Huippusukset maailman huipulta! |
Cup:n loppupisteet Kannatti siis olla viivalla!
Kisayhteenveto Matka oli siis hieman alamittainen 5km. Ja mittari laitettu käyntiin n. 15sek. ennen starttia.
9.2.2013 Kansalliset ampumahiihdon normaalikilpailu Raahe
Auton mittari näytti pakkasta -17 astetta, kun ajelin Raahea
kohti. Henkilökohtaisesti en ole kovien pakkaskelikisojen ystävä, joten
kisapaikalla -15 astetta näyttävä mittari ei mieltä piristänyt. Kävin
heittämässä ennen kohdistusta hiihtopuvun alle kolmannen kerraston, jotta
pakkanen ei kangistaisi täysin. Tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee sitä
arempi pakkaselle on… Kohdistusammunnassa aseen säädöt asettuivat kohdilleen,
tosin hieman alapainotteiseksi osumat jäivät - en ollut tästä juurikaan
huolissaan. Lämmittelyssä kroppa oli hieman kankean oloinen. Kisahiihto olikin
aikamoista lenkkeilyvauhtia, kropasta ei saanut tehoja irti millään tavalla,
kroppa oli aikamoisessa horroksessa vaikka lämmittelyt olin tehnyt tuttuun
tapaan huolella. Kolmas vaatekerta kangisti trikoiden alla ja kuumuus puski
läpi – vaatetta oli sittenkin liikaa! Ammunta oli perussuorittamista,
ensimmäiseltä makuulta kaksi sakkoa, ensimmäinen pystyammunta kaksi hutia,
samaa rataa kolmas ammunta eli makuupaikka näin viimeiselle pystylle tullessa
oli kasassa jo 6 sakkominuuttia. Päässä pyöri, että nyt ei parane ottaa enää
yhtään lisäsakkoa. Paukuttelin lätkät alas aika varman päälle ja tuloksena
nollat! Taisi siinä pieni YES – huuto päästä ampumapaikalta lähtiessä.
Normaalimatkan kilpailussa ei kierretä sakkolenkkiä vaan jokaisesta
ohilaukauksesta tulee 1min. sakko loppuaikaan. Viimeisellä hiihtolenkillä
minulle vasta valkeni, että sukset olivat tosi huonossa tikissä luiston
suhteen. Tästä ei voisi olla suunta kuin ylöspäin sekä hiihtovauhdillisesti
kuin ammunnankin suhteen. Illalla kroppa ei ollut mitenkään älyttömän väsy ja
pikkujätkä piti huolen, että mamma ei päässyt laakereilla lepäämään vaan pientä
palauttavaa liikettä tuli mukava määrä illan aikana.
Kisayhteenveto GPS oli jäänyt pois matkasta.
Maaliin vaikka sisulla, keskeyttäminen ei käynnyt mielessä kertaakaan vaikka ei kulkenut... |
10.2.2013 Ampumahiihdon Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailut pikakisa, Sankivaara (Oulu)
Aamu valkeni hyvin nukutun yön jälkeen. Kropassa oli hyvä
tunne, tänään suksi liikkuu aivan toisella tavalla mitä eilen! Sankivaarassa
oli pakkasta vain -5 astetta, mutta hieman puuskittainen tuuli oli
kohdistusammunnassa haasteena. Laukaukset olivat edelleen hieman alavoittoisia
ja nostin tähtäintä muutamia napsuja. Sukset oli hyvässä tikissä, vaikka melko
pikavoitelun olin niihin edellisen kisan jälkeen tehnyt. Lämmittelyn tein
hieman reippaammin mitä lauantaina Raahessa, sillä mielessä takoi vain ajatus,
että nyt pitää lankun liikkua aivan eri tavalla mitä eilen! Muutamia reippaita
vauhtikestävyys vetoja lämmittelyn lomassa, jotta kone saadaan kunnolla
lämpimäksi ja auki ennen starttia. Ensimmäinen 2,5km. hiihtolenkki sujuikin
melko rennon reippaasti ja makuulta tullut yksi sakkolenkki ei menoa hidastanut
– päinvastoin. Toisella kierroksella maitohapot alkoivat hiipiä kroppaan ja
ennen kisaa tehty päätös hiihtää ns. riskillä eli ei mitään ”himmailuja”
ammuntaan tullessa kannatti, sillä pystystä paukutetut nollat ammunnassa
siivittivät viimeiselle hiihtokierrokselle aikamoisen innon. Kaikki revittiin
kropasta irti, mitä oli mahdollista. Hiihto pysyi kasassa teknisesti loppuun
saakka ja fiilis oli huikea maaliviivan ylittäessä, sillä viimeisellä
hiihtolenkillä varmistui mestaruus.
Tästä on hyvä jatkaa kisakautta! Toiveissa on
tietysti saada tämmöinen suoritus aikaan sitten myös maaliskuun SM-kisoissa
kotiladulla.
Palautumista ja perusharjoittelua
Sunnuntai-iltana kroppa kävi hieman ”ylikierroksilla” ja
väsymyksestä huolimatta uni ei meinannut saapua. Hyvin tuttu kropan reagointitapa,
kun takana on tiukka kisaputki tai harjoitusjakso. Maanantai on lepopäivä ja
jalat saivatkin jo hyvän hierontakäsittelyn. Tiistaina ohjelmassa olisi kevyttä
palauttavaa uintia ja illalla ylävartalon hieronta. Loppuviikko menee
palautumisen ehdoilla ja harjoittelussa ei tehdä mitään radikaalia vaan mennään
peruslinjoilla; peruskestävyyttä, hieman voimaharjoittelua ja kevyt
tehoharjoitus. Seuraava kisastartti onkin vasta parin viikon kuluttua, päättämättä
on vielä onko se ampumahiihdon normaalimatkan kisa Raahessa vai pitkän matkan
kilpailu vapaalla hiihtotyylillä Haukipudas hiihdossa.
Hiihtokelit ja ladut ovat nyt talven parhaimmassa kunnossa,
joten nyt on hyvä aika kaivaa ne sukset esiin mikäli et ole sitä vielä tehnyt
;) Kannattaa ehdottomasti suunnata osa liikkumisesta ulos ja nauttia kauniista talvisäästä sekä
raikkaasta ulkoilmasta!
Terveisin, Anu
Vielä ei kaivella suksia esiin, vasta 2.3. Sen jälkeen ne joutaakin varastoon kesäteloille :D
VastaaPoistaJani, äläs nyt! Häviät vielä mulle ;) Ei siinä välttämättä teräsmiehen rautainen kunto riitä jos tekniikka ei ole taloudellista ja pysy kasassa vähäisestä lajiharjoittelusta johtuen... Ja kyllä se tuo hiihto olis triathlonistillekkin hyvää peruskestävyysharjoittelua sekä vaihtelua treeneihin.
VastaaPoista