maanantai 11. helmikuuta 2013

Kolme kisaa viikossa


Takana on tiukka viikko kisailun suhteen. Viikossa tuli kolme starttia ja kahdeksan päivän jaksolla neljä, jos lasketaan Ähtärin 2.2. kisa mukaan. Alkuun hieman jännitti miten kroppa tulee moiseen reagoimaan ja rasituksen kestämään, sillä joulukuun (2012) lopun orastava ylikunto oli hyvin vielä muistissa. Hyvin kesti ja itse asiassa viimeinen kilpailu oli hiihdollisesti yhtä hyvää ja ”herkkää” menoa mitä Ähtärissä!

5.2.2013 OHS Sportin Muhos pk-hiihdot; 5km. ja perinteisellä tyylillä!


Tämä kisa hieman hirvitti, sillä edellisestä perinteisen kilpailusta 5km.matkalla on aikaa varmasti n. 7vuotta. Toki olen pitkiä matkoja hiihtänyt perinteisellä kilpaa sen jälkeen, mutta siitäkin taitaa olla lähemmäs 3-4 vuotta. Kaluston eli suksien suhteen ei ollut jännitystä, sillä kaikki kolme paria perinteisen suksia oli hinkattu päivän aikana kisakuntoon. Suksitestissä alle valikoituivat Justyna Kowalczykin vanhat perinteisen sukset. Pito oli huippuluokkaa, luistossa annoin hieman tasoitusta. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita pari missä luisto oli hurjan hyvä, mutta pito hieman liian herkkä eli vaati tosi teknistä hiihtämistä. Tiesin, että tekniikka kisavauhdissa perinteisellä tyylillä tulee näillä harjoituksilla hieman hajoamaan, joten valitsin alle varman päälle toimivat sukset.

Startti tapahtui yhteislähdöllä ja alkukiihdytyksessä oli säpinää, kun mukavan kokoinen joukko naisia lykki taipaleelle. Kärki karkasi omia teitään heti aloituksessa ja viuhdoimme tutun kilpasiskon kanssa perävilkkaa. Kroppaa hapotti jo aika tavalla ja jäseniä alkoi kangistaa n. 3km. kohdalla. Kropassa oli aivan toisentyylinen tunne mitä vapaan kisassa. Hiihto sujui yllättävän hyvin vaikka sauvat tuntuivat kovassa vauhdissa todella lyhyiltä, sillä eipä ole juurikaan tullut perinteisellä viimeaikoina hiihdettyä ”kovaa”.

Huippusukset maailman huipulta!


Cup:n loppupisteet Kannatti siis olla viivalla!

Kisayhteenveto Matka oli siis hieman alamittainen 5km. Ja mittari laitettu käyntiin n. 15sek. ennen starttia.

9.2.2013 Kansalliset ampumahiihdon normaalikilpailu Raahe



Auton mittari näytti pakkasta -17 astetta, kun ajelin Raahea kohti. Henkilökohtaisesti en ole kovien pakkaskelikisojen ystävä, joten kisapaikalla -15 astetta näyttävä mittari ei mieltä piristänyt. Kävin heittämässä ennen kohdistusta hiihtopuvun alle kolmannen kerraston, jotta pakkanen ei kangistaisi täysin. Tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee sitä arempi pakkaselle on… Kohdistusammunnassa aseen säädöt asettuivat kohdilleen, tosin hieman alapainotteiseksi osumat jäivät - en ollut tästä juurikaan huolissaan. Lämmittelyssä kroppa oli hieman kankean oloinen. Kisahiihto olikin aikamoista lenkkeilyvauhtia, kropasta ei saanut tehoja irti millään tavalla, kroppa oli aikamoisessa horroksessa vaikka lämmittelyt olin tehnyt tuttuun tapaan huolella. Kolmas vaatekerta kangisti trikoiden alla ja kuumuus puski läpi – vaatetta oli sittenkin liikaa! Ammunta oli perussuorittamista, ensimmäiseltä makuulta kaksi sakkoa, ensimmäinen pystyammunta kaksi hutia, samaa rataa kolmas ammunta eli makuupaikka näin viimeiselle pystylle tullessa oli kasassa jo 6 sakkominuuttia. Päässä pyöri, että nyt ei parane ottaa enää yhtään lisäsakkoa. Paukuttelin lätkät alas aika varman päälle ja tuloksena nollat! Taisi siinä pieni YES – huuto päästä ampumapaikalta lähtiessä. Normaalimatkan kilpailussa ei kierretä sakkolenkkiä vaan jokaisesta ohilaukauksesta tulee 1min. sakko loppuaikaan. Viimeisellä hiihtolenkillä minulle vasta valkeni, että sukset olivat tosi huonossa tikissä luiston suhteen. Tästä ei voisi olla suunta kuin ylöspäin sekä hiihtovauhdillisesti kuin ammunnankin suhteen. Illalla kroppa ei ollut mitenkään älyttömän väsy ja pikkujätkä piti huolen, että mamma ei päässyt laakereilla lepäämään vaan pientä palauttavaa liikettä tuli mukava määrä illan aikana.


Kisayhteenveto GPS oli jäänyt pois matkasta.

Maaliin vaikka sisulla, keskeyttäminen ei käynnyt mielessä kertaakaan vaikka ei kulkenut...


10.2.2013 Ampumahiihdon Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailut pikakisa, Sankivaara (Oulu)


Aamu valkeni hyvin nukutun yön jälkeen. Kropassa oli hyvä tunne, tänään suksi liikkuu aivan toisella tavalla mitä eilen! Sankivaarassa oli pakkasta vain -5 astetta, mutta hieman puuskittainen tuuli oli kohdistusammunnassa haasteena. Laukaukset olivat edelleen hieman alavoittoisia ja nostin tähtäintä muutamia napsuja. Sukset oli hyvässä tikissä, vaikka melko pikavoitelun olin niihin edellisen kisan jälkeen tehnyt. Lämmittelyn tein hieman reippaammin mitä lauantaina Raahessa, sillä mielessä takoi vain ajatus, että nyt pitää lankun liikkua aivan eri tavalla mitä eilen! Muutamia reippaita vauhtikestävyys vetoja lämmittelyn lomassa, jotta kone saadaan kunnolla lämpimäksi ja auki ennen starttia. Ensimmäinen 2,5km. hiihtolenkki sujuikin melko rennon reippaasti ja makuulta tullut yksi sakkolenkki ei menoa hidastanut – päinvastoin. Toisella kierroksella maitohapot alkoivat hiipiä kroppaan ja ennen kisaa tehty päätös hiihtää ns. riskillä eli ei mitään ”himmailuja” ammuntaan tullessa kannatti, sillä pystystä paukutetut nollat ammunnassa siivittivät viimeiselle hiihtokierrokselle aikamoisen innon. Kaikki revittiin kropasta irti, mitä oli mahdollista. Hiihto pysyi kasassa teknisesti loppuun saakka ja fiilis oli huikea maaliviivan ylittäessä, sillä viimeisellä hiihtolenkillä varmistui mestaruus.  

Tästä on hyvä jatkaa kisakautta! Toiveissa on tietysti saada tämmöinen suoritus aikaan sitten myös maaliskuun SM-kisoissa kotiladulla.







Palautumista ja perusharjoittelua


Sunnuntai-iltana kroppa kävi hieman ”ylikierroksilla” ja väsymyksestä huolimatta uni ei meinannut saapua. Hyvin tuttu kropan reagointitapa, kun takana on tiukka kisaputki tai harjoitusjakso. Maanantai on lepopäivä ja jalat saivatkin jo hyvän hierontakäsittelyn. Tiistaina ohjelmassa olisi kevyttä palauttavaa uintia ja illalla ylävartalon hieronta. Loppuviikko menee palautumisen ehdoilla ja harjoittelussa ei tehdä mitään radikaalia vaan mennään peruslinjoilla; peruskestävyyttä, hieman voimaharjoittelua ja kevyt tehoharjoitus. Seuraava kisastartti onkin vasta parin viikon kuluttua, päättämättä on vielä onko se ampumahiihdon normaalimatkan kisa Raahessa vai pitkän matkan kilpailu vapaalla hiihtotyylillä Haukipudas hiihdossa.


Hiihtokelit ja ladut ovat nyt talven parhaimmassa kunnossa, joten nyt on hyvä aika kaivaa ne sukset esiin mikäli et ole sitä vielä tehnyt ;) Kannattaa ehdottomasti suunnata osa liikkumisesta ulos  ja nauttia kauniista talvisäästä sekä raikkaasta ulkoilmasta!

Terveisin, Anu

2 kommenttia:

  1. Vielä ei kaivella suksia esiin, vasta 2.3. Sen jälkeen ne joutaakin varastoon kesäteloille :D

    VastaaPoista
  2. Jani, äläs nyt! Häviät vielä mulle ;) Ei siinä välttämättä teräsmiehen rautainen kunto riitä jos tekniikka ei ole taloudellista ja pysy kasassa vähäisestä lajiharjoittelusta johtuen... Ja kyllä se tuo hiihto olis triathlonistillekkin hyvää peruskestävyysharjoittelua sekä vaihtelua treeneihin.

    VastaaPoista