Paluu ampumahiihtokisoihin

Nyt se on tapahtunut! Yli kolmen vuoden kilpailutauon jälkeen heitin aseen selkään Ähtärin kansallisissa kilpailuissa 2.2.2013.

Mistä rakkaus lajiin alkoi?

Nuorten sarjoissa hiihdellessäni 90-luvulla haaveilin ampumahiihdosta, homma jäi tuolloin haaveilu asteelle ja maastohiihtokin loppui ammattikouluaikana 90-luvun lopulla. Uusi kipinä urheiluun syttyi keväällä 2003 ja kevättalvella 2004 kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa tuttavan houkuttelemana ampumahiihtoa Kivijärven Kivekkäiden yhteisharjoituksissa. Laji koukutti heti ja oma ase laitettiin oitis tilaukseen. Kaikki piti opetella lajista ihan alusta alkaen. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet vuosien saatossa neuvomassa niin lähipiiristä, seuroista (Kiv.Kiv, SaPu ja OHS) ja kisasiskolle sekä tuttaville. Paljon kullanarvoisia neuvoja on tullut J Vaikka osa on opittu karvaasti kantapään kautta…

Elämäni ensimmäiset ampumahiihdon SM-kilpailut Kontiolahdella 2005.

Mihin ”ura katkesi”, mistä uusi kipinä?

Välissä on harrastettu hiihtoa hieman ”kevyemmin”, panostettu työelämään ja perustettu perhe. Urheilu ja maastohiihto ovat olleet jollain tapaa mukana koko ajan, ovat niin elämäntapa että ei niistä täysin osaa luopua. Ampumahiihto ei ole Suomessa samanlaisessa suosiossa mitä Norjassa ja Keski-Euroopassa. Piirit ovat meillä melko pienet ja naisissakin taitaa tällä hetkellä olla vain reipas kymmenkunta kisoja kiertävää. Niinpä kisoja ei pääsääntöisesti ole kuin yhdet kansalliset/Suomi/viikonloppu.  Tässä muutama syy miksi homma myös minulta jäi vuosia sitten. Sillä ei ole kovin motivoivaa ajaa toiselle puolelle Suomea kisoihin jos viivalla ei ole juuri muita tai osallistujia on vain 2-3. Ase oli melkein kolme vuotta ”pussissa”, mutta valtava polte lajin pariin puski penkalle. Pitkään puntaroin kumpaan panostaisin enemmän harjoittelussa, ampumahiihtoon vai pitkän matkan maastohiihtoon? Vaaka alkoi kallistua harjoitusten myötä ampumahiihtoon ja eihän se pois sulje muutamia pitkänmatkan maastohiihtoja ja lyhyempiä maastohiihtoja talven aikana. Kesäkauteen tulee kuulumaan triathlonia, suunnistusta ja seikkailu-urheilua. Syksyä kohti ampumahiihdon painotus alkaa tehostua.

Ähtäri 2.2.2013

Jännitystä oli ilmassa jo perjantaina aika tavalla, kun hinkkasin suksia kisakuntoon. Lauantaiaamuna matka alkoi sankassa lumisateessa Kokkolan Kälviältä vanhempieni kotoa kohti Ähtäriä. Kisamatkaseurakseni sain serkkutytön, joka lähti innokkaasti seuraamaan kisoja ja kuskiksi minulle.

Kisapaikalle pääsimme hyvissä ajoin ennen kohdistuksen alkua. Aseiden kohdistuksessa oli vilinää, kun n.140 kilpailijaa huoltajineen pörräsi ampumapenkalla. Sain pientä apua muilta huoltajilta kiikaroinnissa pahvitaululle ammuntani aikana ja sain aseen säädöt kohdilleen. Luottavaisin mielin päätin kohdistuksen ammuttuani 8 lippaallista makuulta ja kaksi pystystä.

Valmistautuminen jatkui tuttuun kaavaan; suksikalusto testaten, kisalatu (2,5km.) kiertäen, lämmittelyt ja pientä juoksentelua ennen starttia. Lähtöviivalla ei jännittänyt enää yhtään -ihme ja kumma! Olin asettanut tavoitteeksi teknisesti hyvän hiihdon, sillä aseen kanssa hiihtoa oli takana tälle vielä melko vähän. Ammunnassa tavoitteena oli selvitä enimmillään kolmella sakolla. Hiihto lähti rullaamaan hyvin, noin hieman ennen kahta kilometriä saavutin edelläni lähteneen kilpailijan. Hieman tässä vaiheessa mietitytti – olinkohan lähtenyt liian kovaa? Ampumapaikalle tullessa rauhoitin tahtia hieman ja saavuin ammuntaan minuutin perääni lähteneen kilpailijan kannassa. Lätkät lähtivät kaatumaan hyvässä tahdissa. Kolmas laukaus meni ohi, muuten kaikki kaatuivat eli tuloksena yksi sakko. Oli hieno fiilis lähteä jatkamaan kisaa! Toinen hiihtolenkki meni ”rutiinilla” ja pystyammunta alkoi jännittää sen lähestyessä. Pystyammunta on aina ollut minulle se vaikeampi ja enemmän jännitystä aiheuttava. Ensimmäinen laukaisu lipsahti liian aikaisin ja ohi meni –pieni asennon parannus –rauhoittuminen ja homma jatkui. Kaksi seuraavaa kaatui kivasti rytmillä, neljäs meni ohi ja viimeiseen pieni keskittyminen vaikka ladulle oli jo kiire. Onneksi tämä keskittyminen kannatti ja lätkä kaatui. Sakkolenkille ja siinä selvisi, että toisesta sijasta tulee tiukka hiihtokamppailu. Polkaisin viimeiselle lenkille pienet hapot kropassa ja puoleen matkaan lenkkiä lankku liikkui vielä kivan rennosti kunnes hapot alkoivat kangistaa enemmän ja enemmän. Viimeinen tiukka nousu ennen stadionille tuloa oli aika kankeaa kipuamista hämärän rajamailla, sykkeen ollessa 191 lyöntiä/min. (98% maksimista). Kaikkeni annoin ja maalissa olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Takana on kuitenkin melko vähän lajiharjoittelua ja ammuntaa. Suksiin on saatava vielä aika tavalla lisävauhtia ja ammuntasuorituksiin rutiinia sekä varmuutta.

Ähtärissä 2.2.2013 palkintona teekannu. 

Tästä tämä nyt lähtee liikkeelle!

Ensi viikonloppuna lauantaina ampumahiihdetään Raahen kansallisissa normaalikilpailu (15km/4 ammuntaa) ja sunnuntaina ovat vuorossa Oulun Sankivaarassa Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailut ampumahiihdon pikamatkalla (7,5km./2 ammuntaa). Näitä ennen jo huomenna (tiistaina 5.2) Sankivaarassa potkaisen perinteisellä tyylillä 5km. maastohiihtokilpailun. Edellisestä perinteisen tyylin kisasta on jo n. 4vuotta, joten siinä mielessä tämäkin on aikamoista uudelleen opettelua J

Menossa on siis tiukka 8 päivän jakso jossa on neljä kilpailua. Harjoittelu ryhmittyykin hieman eri tavalla tällä jaksolla. Tehty ja suunnitelmissa on seuraavaa:

La. 2.2. Ähtärin pikakisa 7,5km. ampumahiihto 30min. M1P2. Keskisyke 183 lyöntiä/min. (94% maksimista)+ Alku –ja loppuverryttelyt yht. n. 1h.

Su. 3.2. PK perinteisellä 1,5h. Sis. n. 10x lyhyitä 100m. kiihdytyksiä tekniikkaa tarkkaillen. Keskisyke 129 lyöntiä/min. (66% maximista).

Ma. 4.2. Kevyt hölkkä 15-30min.+venyttely. "Yöjuoksuksi" menee sillä pääsen lenkille vasta klo. 20 jälk.

Ti. 5.2. Maastohiihtokilpailu 5km. Yhteislähtö perinteisellä.

Ke. 6.2 Maastohiihto n. 1h. PK

To. 7.2. Ampumahiihto n. 1h. PK – sykkeen nostot ennen ammuntaa.

Pe. 8.2. Lepo tai kevyt hölkkä 15-30min. +venyttely

La. 9.2. Raahen normaalikisa ampumahiihto 15km. n. 1h. Tavoitteena selvitä hyvällä fiiliksellä ja sakkoja ei saisi tulla kuin max.5.

Su. 10.2. Oulun pikakisa ampumahiihdon Pohjois-Suomen aluemestaruus. Tavoitteena jaksaa hiihtää toinen kisa viikonloppuun ja selvitä max. 3 sakolla.

Mikä lajiin koukuttaa?

Ampumahiihto on hieno laji, ei riitä että osaa hiihtää ja olisi fyysisesti hyvässä kunnossa. Pitää osata ampua kovassa rasituksessa, erilaisiin tuulioloihin ja hallita hermot. Pää pitää osata ”pitää kylmänä” ja keskityttävä vain omaan tekemiseen, kun kaveri ampuu vieressä… Vaikka ladulle olisi jo kova kiire! Aina jää "jossiteltavaa" ja parannettavaa. Koskaan ei voi lähtölistan perusteella täysin arvioida miten kisassa käy? Haastava ja mielenkiintoinen laji harrastaa ja varmasti seuratakkin -ainakin huippuja!