Finntriathlon 19.7.2013 pikakilpailu

Kisaa edeltävänä päivänä matkasimme kohti Joroisia. Pikkumies jäi mummolaan hoitoon, niinpä pääsimme mieheni kanssa kahdestaan kisareissulle. Mahdotonta olisikin ollut ottaa Jonne matkaan, sillä kilpailimme mieheni kanssa molemmat samanaikaisesti perjantai-iltana.

Kisa-aamu

Säätiedotus oli luvannut vain reilua +10 astetta ja mahdollista vesisadetta. Onneksi ennusteet pettivät tällä kertaa kunnolla ja päivä valkeni paljon paremmassa säässä! Hieman ennakkoon olin jännittänyt säätä, sillä ajatus kylmästä vesisateesta varsinkin pyöräilyosuudella kuulosti hieman hirvittävältä. 

Pientä jännitystä oli vatsan pohjassa. Aamupalan ja kevyen verryttelylenkin päätteeksi hieman kevyesti venyttelyä. Kamojen ja pyörän viimeisiä tsekkauksia. Lounas ja sen päälle pikku päikkärit – aika luksusta sanoisinko J Enpä muista milloin viimeksi olen nukkunut ja levännyt ennen kisaa näin paljon! Olo tuntui hieman lötköltä tämän vuoksi ja mietin monesti, että mitenköhän koneen saa käyntiin oikein isoille ”kierroksille” sillä kysehän on vain reilun tunnin kisasta, jossa mennään eikä meinata ;) Alusta saakka pitää olla ns. haanat auki!

Vuoden 2012 aikani kirjasin käteen, jotta osaan kisan aikana seurata -missä mennään...

Ennen starttia

Haemme kilpailijamateriaalin kisakansilasta. Numerot kiinni pyörään ja kypärään sekä varustepussit vaihtoihin valmiiksi. Kisainfossa ei juuri uutta asiaa tule, vain pyörä-juoksu (T2) vaihto on hieman muuttunut edellisvuodesta (nyt pyörä viedään itse vaihtotelineeseen).  Hyvä on kuitenkin info kuunnella, sillä monta asiaa on muistettava ja kertaus ei tee pahaa. Kisatilanteessa kaikki täytyy olla takaraivossa, ei niitä ennätä jäädä miettimään…

Varustekassi (T2) pyöräily-juoksu vaihtoon viedään Urheilutalolle omaan numeroa vastaavaan naulaan ja tsekkaan vielä vaihtoalueen läpi muistin virkistämiseksi. Tämän jälkeen suuntaamme huoltoasemalle kevyttä välipalaa (sämpylä, jogurtti, kahvi ja tuoremehu) nauttimaan ja varusteita vaihtamaan. Kello näyttää, että starttiin on tasan kaksi tuntia aikaa.

Kurvaamme autolla lähelle kisakeskusta. Täältä jatkamme matkaa pyörillä kohti Valvatuksen rantaa. Pyörien tarkastus on heti rantaan vievällä portilla ja tästä pyörät viedään omaa numeroa vastaavaan paikkaan pyörätelineessä. Hiljalleen alkaa porukka rannalla lisääntyä.

Verryttelen ja n. 30min. ennen starttia alan kiskoa märkäpukua päälle. Tosin kovaa kiskontaa ei tarvitse harrastaa, sillä märkäpuku on kilojen vähentymisen myötä jäänyt liian isoksi. Hörppää vettä kiitettävästi eli ikävästi hidastaa uintia. En anna sen masentaa, yritän olla ajattelematta koko asiaa – näillä mennään! Käyn myös järvessä pienen mutkan lämmittelemässä ja ottamassa ns. veden puvun sisään ja sitähän se hörppää kunnolla…

Startissa

Miehet starttaavat klo. 18.00 ja naiset 5min. perään. Iso joukko odottaa malttamattomana lähtö ”karsinaan” pääsyä. Toivotamme mieheni kanssa toisillemme vielä onnea ja hän suuntaa omaan lähtöönsä. Naiset jäävät ryhmittymään seuraavaksi lähtöön. Katsellessani ympärilleni, ajatuksiin hiipii – kaikki näyttää niin hurjan ”kovalta”, viimekesäisen sijoituksen pitäminen tulee olemaan vaikeaa jne. Kuuluttaja kysyy, kuinka moni on ensimmäisessä kisassa ja monta kättä nousee ympärilläni. Niinpä astun reilusti eteenpäin heti ensimmäisen rivin taakse ja edessäni on todella kovia naisia – kisan ennakkosuosikit! Jonkun itseluottamus napin vissiin nielaisin, mutta en halua jäädä suurimpaan uinti sumppuun sen verran kuitenkin luotan omaan vauhtiini, että tästä lähdetään eikä hukata sekuntiakaan alkuhässäkässä.

Pam!

Porukka ampaisee järveen, ensimmäiselle poijulle on ruuhkaa. Monosta tulee kylkiin ja käsiin. Kaikilla kamala kiire, tietysti. Käännän ihan poijua hipoen ja näen, että edelläni on n. 10 uimaria. Yritän pitää linjan seuraavalle poijulle, mutta hieman teen lisämatkaa kaartaessani liikaa vasemmalle. Uinti tuntuu helpolta ja matka taittuu kivasti. Viimeiseltä poijulta rantaan tempaisen hyvin suoraan ja sen minkä rahkeista irtoaa. Pari naista siinä jää taakse.

Vaihto T1 (uinti-pyöräily)

Vilkaisen kelloa heti rantauduttuani ja yllätyn todella! Aika yli minuutin edellisvuotta parempi J Vaihtoalueella on vielä vähän naisia, kuulutuksesta kuuluu nimeni, mutta en kuule sijoitusta. Vaihtokassi löytyy heti, mutta märkäpuvun vetoketjun kanssa on hieman hankaluuksia. Puku on nopeasti riisuttu (kiitos ison puvun), vaihto menee ok. Tempaisen kunnon spurtin pyörälle ja sen kassa kohti pyöräilyn aloitusta – taas kuittasin pari sijoitusta J

Pyöräily

Ennakkoon olin hieman pelännyt tätä osuutta, sillä viikon takainen harjoituskilpailu ei juuri lupaillut hyvää tästä lajista. Tosin olihan nyt lähtötilanne ihan toinen, kroppa oli palautunut toisin kuin viikko sitten. Lähdin rennon reippaasti matkaan, sain heti seurakseni yhden naisen ja sovittiin vuorovedosta. Noin. 5km. kohdalla takaa tuli toinen nainen ja iskin kantaan. Vauhti tuntui sopivalta ja muutama muukin oli letkassa mukana. Vuorovedolla mentiin, porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Letkasta alkoi porukka harveta ja pian meitä oli vain kolme. Ennen kääntöpaikkaa (hieman yli 10km. kohdalla) ei vastaan ollut tullut kovin monta naista, joten vauhtimme oli ollut kerrassaan hyvää! Minulla alkoi hieman kääntöpaikan jälkeen vaikein hetki, jalat olivat aika tavalla hapoilla ja teki tiukkaa pysyä peesissä. Huikkasin edessä olevalle, että en kykene enää vetämään. Vauhtimme pysyi kuitenkin hyvänä aina vaihtoon saakka. Pyöräilyssä imaisin tankoon teipatun energiageelin n. 17km. kohdalla.

Ensimmäinen kääntöpaikka n. 4km. kohdalla. Kuvassa ensimmäisenä. Kuvaaja; Jouko Kaarteenaho.

Vaihto T2 (pyöräily-juoksu)

Nopeat vaihdot (seikkailukisoistakin opittua), yritin pitää mielessä ja toimia sen mukaan. Rullasin pyörän päällä vaihtoalueella mahdollisimman pitkälle (taas ohitettiin kanssakilpailija). Juosten mahdollisimman nopeasti pyörä telineeseen, pinkomalla ja samalla pyöräilyvarusteita riisumalla varustekassille. Kamat kaataen kassista maahan ja pyöräkamat pussiin. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vaihdossa tuli taas mukavasti ohituksia!

Juoksu

Ensimmäiselle juoksukierrokselle lähdössä, ei oikein polvi nouse! Kuvaaja; Jouko Kaarteenaho

Alku tuntui kankealta, kuten aina pyöräilyn päälle. Jännitin hieman polven kestämistä, vaikka luotinkin ennakkoon omaan juoksutasoon ja vauhtiin. Lähdin rennosti (väkisten vääntämättä) sen mitä pääsin. Alkumatka on aika tavalla nousua aina n. 1,6km. saakka. Hapotti, takaraivossa takoi – käsillä tahtia, hartiat rentona, HENGITÄ! Ohitettavia oli muutamia ja kohta takaa tuli tuttu hahmo, sama kilpailija kenen kanssa pyöräilin melkein koko osuuden. Iskin taas kantaan ja vauhti tuntui sopivalta. Siinä sitä paineltiin peräkkäin ja viimeisen kilometrin aikana edestämme bongattiin pari naista. Ajatuksissani oli heti, että nuo otetaan kyllä kiinni! Vauhtimme lisääntyikin, tuntemus ja hapot alkoivat olla aika tapissaan. Toisen edessämme menneen naisen ohi rullattiin, mutta toinen näistä lähti peesiimme. Loppusuoralle kaarsikin kolme naista rintarinnan. Jäin kaarteessa hieman pussiin, mutta punnersin viimeisillä voimilla toisen kilpailijan ohi. Harvoin pääsee tämmöisiä kirikamppailuja vetämään! Oli mahtavaa J Onnittelen ja kiitän kilpakumppania, jonka kanssa kisasimme pitkän matkaa yhdessä. Kuulutus kertoo sijoituksemme, mutta ne hukkuu siinä tohinassa… Onneksi kilpasisko kuuli J Tuuletan –tämä mamma oli seitsemäs! Mukana oli 96 naisten sarjan kilpailijaa.

Fiilikset ja jatko…

En olisi ikinä voinut arvata kisan menevän näin hyvin tuntemusten mukaan sekä ajallisesti, että sijoituksellisesti. Fiilis oli ja on edelleen huikea onnistuneen kisan jälkeen. On todella mahtavaa huomata, että näinkin ”vähällä” triathlon lajiharjoittelulla pääsee tuollaiseen tulokseen. Tosi onhan taustalla hurjasti muuta harjoittelua.

Tulokset

Väliajat aukeavat, kun klikkaa nimen kohdalta.

Aika onnellinen! Kuvaaja; Lasse Seppänen

Yhteenveto kisasta:

Aika: 1.12:48

Keskisyke: 180 (laitoin kellon 15sek. ennen starttia päälle ja sammutin n. 1min. maaliin tulon jälk.)

Maksimisyke: 193 (maksimi on 195)

Kovat oli "koneen" kierrokset ja kaikki revittiin irti mitä lähti!

Osuusajat:

Uinti: 6:37 (7:52 edellinen vuosi) 400m.

Pyörä: 35:17 (35:20 edellinen vuosi) 20km.

Juoksu: 25:07 (25:44 edellinen vuosi) 5km.

Vaihtoajat näkyy virallisissa tuloksissa. 

Nyt on seuraava tavoite asetettu ja se on ensi kesällä puolimatkan kilpailu Joroisilla! Triathlon on vienyt sydämeni J Se on menua ny –sano pohojanmaan likka! 

Tulevana talvena vietetäänkin paljon treeniaikaa altaassa ja erityisesti pyörän päällä, juoksua unohtamatta. Niin ja en minä niitä suksiakaan nurkkaan heitä ;)

Terveisin, Vielä "trigotleetti", joskus vielä "triatleetti" (vai miten se meni ;)

Triathlonin harjoituskisa (OTC) la. 13.7.2013

Seikkailukilpailuista on tasan viikko, kun puetaan jo seuraavan kerran numerolappua ylle. Kyse on tosin harjoituskilpailuista. Ajatuksenani on testata jalan kuntoa ja alustavasti olenkin suunnitellut sekä valmistautunut mahdollisesti vain uinti – ja pyöräilyosuuteen. Juoksen mitä juoksen, jalan mukaan. Sillä nyt eikä muutenkaan ole syytä ottaa turhia riskejä parantumisen suhteen. (Jalkaan tuli ns. juoksijan polvi seikkailukisasta). Päällä on vielä lääkekuuri ja kroppa tuntuu tämän vaikutuksesta "vieraalta".

Aamu härdelli kotona on suoraan sanottuna hiostava, kaksi lähdössä harjoituskisoihin ja pikkumies keksii viime hetkellä kaikki kivat jutut vanhempien ”pään menoksi”. Kamat autoon ja poika ystävän luokse hoitoon.

Kylmä ulkoilma n. +15 ja kova tuuli askarruttaa… Uinti ja mahdollisella juoksuosuudella (jahka sen pääsen suorittamaan) tarkenee kyllä, mutta se fillari. Noin +/-30km/h. vauhdissa ei välttämättä tällä kelillä märällä triathlonasulla ole mitenkään lämpimät oltavat vaikka syke naputtaisi maksimikestävyysalueella.

Isompia lämmittelyitä ei ennätä tehdä ja rannalla ennen starttia onkin melko viileä olo. Järvessä käyn ennen lähtöä ottamassa ns. veden puvun sisälle ja sitähän se hörppää kunnolla. Puku on nimittäin jäänyt valtavan suureksi! Vatsan alueelle tulee oikeen puvusta makkarat J Ja järvestä noustaessa lahkeista humahtaa varmasti ämpäritolkulla vettä. Vois uinti kulkea aika paljon kepoisammin ilman moista lisätaakkaa, uusi puku on siis hankittava ensi kesäksi.

Team Donna Agile naisia rannalla, valmiina starttiin! (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Lähdössä on tunnelmaa kun iso joukko pääasiassa OTC:n ja Team Donna Agile:n porukkaa ryhmittyy lähtörintamaan. Uinnin aloitan aika reippaasti, onhan matka suht lyhyt 750m. Alku jähmeää, kroppa ei ollut valmis rykäisyyn – olisi pitänyt ennättää lämmitellä kunnolla! Hieman puolenvälin jälkeen alkaa kropassa tuntua ja aika sik-sakkia taitaa matkasta tulla. Edessä vilkkuu tutun värinen uintilakki ja päätän, että en päästä sitä karkuun J Nousenkin vedestä ajalla 14:44 ja innoissani huudan sen olevan yli minuutin parempi kuin viime vuotisessa harjoituskisassa!

Uinnin aloituksessa on säpinää... (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Puku pois vauhdilla ja fillari alle! (Kuva; Jouko kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Vaihto (uinti-pyöräily) menee ripeästi (kiitos ison märkäpuvun) vaikka hieman jahkaan; laitanko takin vai en? Laitan ja tätä kadun jo ensimmäisellä pyöräilykierroksella. Vauhdista en kuitenkaan uskalla takkia riisua ja pysähtymisessä menee liian kauan aikaa, sama pitää takki päällä pyöräilyosuuden loppuun. Pyöräily on 19km. ja ajamme tämän kahtena lenkkinä. Miehiä viuhtoo ohi hirveällä kyydillä. Ei auta, peesaaminen on kielletty. Jalkoja hapottaa, tunnen kuinka en saa niistä irti juuri mitään –palautuminen seikkailukisoista on todella pahasti vaiheessaan. Sinnittelen ja kun ajamme aina vastakkain muiden kilpailijoiden kanssa, vertaan vauhtiani muihin naisiin. Kärki naisista veivaa omaa tahtiaan, ovat omaa luokkaansa. Olen sitten kolmantena ja takana hiillostaa ainakin pari tuttua naista, melko lähellä. Ero pysyy melko samana saavuttaessa pyörä-juoksu vaihtoon.

Veivaa -> HAPOTTAA! (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Vaihdossa (pyöräily-juoksu) sompaan ja heitän pyörän kilpasiskon vaihtopaikalle (molemmilla samat Ikean siniset kassit maassa, eikä niitä siinä vauhdissa tajunnut erottaa)… Joten kiire oli!

Pääsen juoksemaan ja tiedän että takaa ei uhkaajat saa kiinni mikäli polvi kestä. Varovasti liikkeelle. Jalat jähmeät kylmyydestä ja hapottavasta pyöräilyosuudesta,  askeleet alkuun kankeita. Kilometrin kohdalla alkaa helpottaa ja juoksu maistua. Mieleen hiipii –eihän tämän jalan pitänyt kestää, kestääköhän loppuun? Kääntöpaikalla (juoksuosuus 4,5km.) fiilis on hyvä, polvi tuntuu hieman oudolta mutta päätän rullata kevyesti loppuun. Lopussa innostun kuitenkin ottamaan pienen n. 200m. kirin kun huomaan kellosta ajan olevan yllättävän hyvä.

Juoksu alkaa hieman nihkeästi kankeilla jaloilla. (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Ajat (suluissa viime vuotiset):

Uinti 750m. 14:44 (15:49)

Pyöräily 19km. sis. uinti-pyöräily ja pyöräily-juoksu vaihdot 40:00 (37:41)

Juoksu 4,5km. 21:03 (21:00)

Loppuaika 1.15:47 (1.14:30)

Kaikki tulokset harjoituskilpailusta

Aika jäi viime vuotisesta heikon pyöräilyn vuoksi, mutta syy on tiedossa. Muuten fiilis ja tuntemus olivat hyvät. Tästä oli siis hyvä jatkaa valmistautumista kohti Finntriathlonin pikamatkaa! Huomenna (pe. 19.7) ollaan siis Joroisilla viivalla tavoitteena saada ennen kaikkea ehjä suoritus eli juoksu osuuskin kunnialla läpi ja ainahan se on haaveena parantaa hieman edellisvuoden aikaa.

Seuraavassa jutussa kisakuulumiset Finntriathlonista!

Tsemppiä kaikille harjoitteluun ja viikonloppuna kisaan lähteville J

Terkuin, Anu

Rokua Geopark Challenge, Adventure

Pitkään oli jännitystä ilmassa ja huoltakin, löydänkö kisaparia? Kisapari löytyi melko viime metreillä, joten ei valtavasti ennätetty yhteistreenejä tehdä seikkailukisaa varten. Kerran kävimme yhdessä suunnistamassa Oulurasteilla Oulunsalossa ja toinen harjoitus oli yhdistelmätreeni melonta+mtb. Näiden lisäksi ohjemaan kuului hieman välinepuolen lainausta sillä kisaparini osallistui seikkailukisoihin ensimmäistä kertaa. Olimme molemmat ”täpinöissämme” ja älyttömän innoissaan kisaan pääsystä! Sponsorinamme toimi 

Team Oz Max, Riikka Tulppo (vas.) ja Anu Junnila. (Kuva; Jani Oikarinen) 

Valmiina! (Kuva; Jani Oikarinen)

Kisa-aamu

Valkeni Kempeleessä sateisena. Auto pakattuna suuntasimme koti Muhoksen Ponkilan pesäpallostadionia. Fiilis oli kaikilla aika ”odottava”… Karttoja kärkyttiin, mutta Mäkisen Seppoa ei näkynyt! Kelloa vilkuiltiin hieman hermostuneenakin ja kamppeita pyöriteltiin ees-taas. Onhan kaikki mukana, olisko tuo pitänyt laittaa tuolleen, miten sä tämän laitat, mitä otat reppuun, pitäiskö sittenkin –eikö, vaiko? Entten tentten… Järki sanoi, että syö vielä –ei oikeen maistu, jotain oli tungettava puoliväkisin. Normi seikkailukisa fiilis!

Kartat jaettiin ja reittejä piirtämään sekä tavaamaan reittikirjasta kilpailun kulkua. Iloksemme huomaamme heti, että juoksua on paljon ja sehän sopii meille, kun ”nenä päähän”! Riikka on todella kova juoksemaan ja itsellekin juoksu on ok. laji verrattuna todella tekniseen mtb-ajoon tai melontaan inkkarilla. Lajivaihtoja on tiedossa useita ja se tekee kisasta vaihtelevan :)

Viime hetken viritykset ja Mäkisen pitämä info, jossa jaetaan alun juoksuprologin kartta ja annetaan lisäinfoa kilpailun kulusta ja säännöistä. Tuttua juttua, mutta tarkkaan on kuunneltava sillä muutama rasti on heti prologista jätetty pois. Joukkueita näyttää olevan paikalla kiva määrä! Tästä tulee jännää!

Startti-juoksu prologi (rastit 1,1-1,2-1,3-1,6 ja 1,7)

Kisainfossa saamme tiedoksi, että rastit 1,4 ja 1,5 on Adverture-sarjalta poistettu). Ryhmitymme isoon riviin ja pam! Porukka kirmaa matkaan. Suunnitelmissa oli juoksuosuudelle, että Riikka vetää eli suunnistaa ja leimaa kovemman juoksukunnon omaavana. Itselleni jääkin tehtäväksi ns. roikkua perässä ja hälyttää jos vauhti äityy liian hurjaksi, jotta en juokse heti alussa ”jalkoja alta” Riikan vauhdissa. Niinpä jättäydyn aina ennen rastia hieman taaemmaksi (max. 100m.) jos reittimme kääntyy rastilta samaan suuntaan. Näin saamme pidettyä vauhdin yllä. Ensimmäinen rasti on jemmattu ojaan ja sinne vievä polku on täynnä vyötäröön saakka ulottuvia nokkosia. Nyt ei auta märistä, sekaan vain ja kintut kihelmöi! Kengät uppoaa ensi metreillä liejuun ja lisäpainoa tulee tossuihin. Matka jatkuu ja reitti menee ojan rummun läpi jossa näkyvyys nolla! Riikka menee edeltä ja käsi-kädessä perä-perää hinaudumme eteenpäin. Pohja on täynnä kiviä ja käsivarret raastaa betonista seinämää, lopussa alkaa valo häämöttää mutta neliveto täytyy otaa kehiin. Rumpu pienenee ja n. 172cm.lle oli vaikea pysyä jaloilla kaatumatta nenälleen. Ajatuksiin oli parempi olla päästämättä veden likaisuutta… Mistä viemäristähän nämäkin vedet ovat peräisin? Kynnet täynnä kuraa ja likaa, mutta tossuista oli enimmät kurat huuhtoutuneet. Prologi sujuu verkkaisesti ja kisakuvauksesta vastaava Jani Oikarinen kertoo meille, että saavumme vaihtoon ensimmäisenä naisten joukkueena.

Prologin kartta

Mtb 1. osuus (CP 1-6)

Pyörät alle ja menoksi. Suunnistusosuus näyttää kartalla suhteellisen helpolta. Nyt osat vaihtui, kartta ja suunnistus on minulla. Reittikirja Riikalla ja hänen tehtävä pysyä perässä sekä huudella jos vedän liian kovaa. Vauhti tuntuu verkkaiselta, mutta ei tässä parene hötkyillä –pitkästi on vielä taivalta edessä. Ensimmäiset rastit löytyvät helpolla ja niinpä luotto kasvaa… Teemme CP3:lla reittisuunnitelmaan muutoksen joka maksaa paljon. Iso pummi ja pyörintää, hermostuttaa! Olisi sittenkin pitänyt pysyä omassa suunnitelmassa ja edetä nopeita reittejä, eikä lähteä yhtään pikkusia polkuja/uria pitkin jos nopeampiakin reittivaihtoehtoja olisi tarjolla.

CP4 alkaa lähestyä, sompailusta huolimatta. Tuolla se on Muhosjoen toisella puolella. Taas soudamme ja huopaamme aivan liian kauan, kumpikaan ei ”tohi” sanoa viimeistä sanaa. Menemmekö pyörien kanssa yli vai uiko toinen hakemaan leiman, vaiko lähdemmekö kenties kiertämään. Miesjoukkueita saapuu paikalle ja aikovat ylittää -Jos miehetkin niin kyllähän mekin! Päätetty on, mutta otammeko pyörät mukaan? Lupaudun testaamaan joen syvyyden, pyöräilykengät  ja reppu pois. Sukkasillani kahlaan kainaloita myöten melkein toiselle rannalle, virta pistää hieman vastaan. Kyllä tästä pääsee! Takaisin ja muut jo lähtevät pyöriä kohti jotka odottavat parin sadan metrin päässä jokitörmään päällä. Kengät kantoon ja sukkasillani juoksen pyörälle, pohkeita hapottaa sen verta on korkeuseroa. Takaisin alas ja menopelit olalle –tämä on sitä SEIKKAILUA! Miehet auttavat meitä nostamaan pyörät pehmeän ja alla pettävän jokitörmään päälle. Rasti on harjun päällä aika hurjasti on kipuamista. Mielessäni käy heti, että jätetään pyörät alas eihän niitä mukana tarvitse vai tarviiko? Muut menevät edetä ja viimeisenä joen ylittäneenä jään hieman jälkeen. Heillä pyörät ovat j puolessa välissä nosua ja ei siinä sitten jäänyt enää vaihtoehtoja itselle kun konttia perässä pyörää raahaten. Syke hakkaa melkein tapissa ja tarkka saa olla että ei horjahda sillä se olisi menoa sitten! Jyrkkyys on sen verta hurja, että huonosti kävisi. Rasti löytyy ja Riikka jo huutelee eteenpäin miesten perään. Katon karttaa ja tuumaan, että miks? Seuraava rastihan on toisessa suunnassa.  Niinpä, muiden perään ei kannata lähteä ;) Seuraava joki ylitetään lahoa ja liukasta riippusiltaa pitkin. Tarkkana saa olla sillä pyöräilykengät ei tähän ylitykseen ole mitenkään parhaat, mutta ei tässä nyt mitään tossuja aleta vaihtelemaan.  Seuraava rasti löytyy suht helposti ja kuvaajamme Jani kertoo meidän olevan n. 1h.naisten kärkeä perässä. Vaikka lähdimme kisaan ilman tiukkaa sijoitustavoitetta, tämä info ei mieltä kohenna –jössis miten kamalasti pummasimme CP4:ta ja käytmme aikaa sompaamiseen!? Tässä sompaamisessa tietysti paistoi se, että kisasimme Riikan kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä ja kumpiakaan ei ottanut tarpeeksi ohjaita käsiin tiukassa tilanteessa vaan pallottelimme päätöstä. Emme jääneet tätä murehtimaan vaan edellä menevät joukkueet saivat meidät tsemppaamaan itseämme eteenpäin…

Nyt katotaan tarkkaan, ei enään isoja pummeja -kiitos! (Kuva; Jani Oikarinen)

Vaihto melontaan

Vaihto menee vauhdikkaasti ja sujautamme kanootin Muhosjokeen. Riikka lapioi keulilla ja itse olen perässä. Tahtia pidetään yllä ja kyljissä tuntuu. Ohjaus toimii ok. ja yritämme selvitä mahdollisimman suorita reittiä eteenpäin. Yksi miesjoukkue painelee ohi, muuten sijoitus ei muutu. Matka alkaa tuntua jäsenissä ja kartta ei juuri kykene lukemaan sillä piruetit siinä heittää kun perä lopettaa lappaamisen. Tuttu silta hahmottuu horisontiassa ja vaihto lähenee. Tiedän, että kanootista nouseminen reilun tunnin melonnan jälkeen ei ole koipiosastolle herkkua. Riikka saakin vetää kanootin poikittain rantaan, jotta säästyn krampeilta, jota ovat niin tuttua näissä seikkailukisoissa. Nopeasti kanootti kantoon, leima varikkoalueelta emit:iin ja uintikartta sekä käsiräpylät (päädyimme vesijuoksuhanskoihin) matkaan. Pelastusliivit tuli pitää päällä samoin pyöräilykypärä päässä.

Tais yhtäaikainen tahti välillä särkyä... (Kuva; Jani Oikarinen)

Juoksu-Uinti-osuus (CP 7-10)

Hauskaa, joku toinen voisi ajatella ”hirveetä”! Tiedossa vesistön ylityksiä, kahlausta mudassa, uintia –Oulujoessa ja Kirkkosaaren (eli Muhossaaren) ympäristössä. On siinä ratamestarilla ollut hauskaa, kun on tätä reittiä suunnitellut. Kartturi vaihtui ja Riikka paineli ohjaten joukkuettamme. Itselläni suurin huolenaihe tässä vaiheessa oli puhelin, joka piti olla matkassa kilpailusääntöjen mukaan. Puhelin oli hyvin laitettu melonta suojukseen ja se vielä pariin minigrip-pussiin hyvin pakattuna, mutta kuitenkin! En halua uutta Lumiaa sököksi, olisi vähän liian kallis reissu. Vesi oli lämmintä ja rastit löytyi helposti. Pitkä uintiosuus Kirkkoniemestä Konttisaareen oli haastava, rannalla kamalasti mutaa ainakin sata meriä tarpomista upottavassa liejussa ennen uintiosuutta ja sama takas. Tossut painoi tajuttomasti ja meikällä alkoi pohje krampata. Ei tossujen paino yhtään auttanut asiaa ja piinaa oli ajatella, että edessä olisi tämän jälkeen pitkä juoksuosuus. Vaihdossa heitettiin hanskat ja pelastusliivit pois, energiaa naamariin ja tossua toisen eteen.

Näissä hommissa ei kastumista ja mutaa voi pelätä! (Kuva; Janne J Sakko)

Viimeinen juoksuosuus (CP 11-14)

Suuntasi alkuun kohti Montaniemeä. Vedin merisuolaa ja mangnesiumia sekä särkylääkettä pohkeeseen. Hieman ärsytti, kun kestävyyskunto olisi kestänyt paljon kovempaakin vauhtia mutta koipi ei. Välillä oli laitettava kävelyksi :( Vauhtimme pysyi kuitenkin sen verran sutjakkana, että joukkeita tuli selkä edellä vastaan kivasti. Jossain vaiheessa sain rytmistä kiinni ja pysähtyä ei juurikaan voinut sillä liikkeelle lähteminen tämän jälkeen oli järkyttävää. Kivun sietorajoilla mentiin ja metrit väheni, lopussa seikkailtiin lehmäpellolla lantakasoja väistellen, oikaistiin mukamas hiehopellolle, joka osoittautui nuorten sonnien laitumeksi! Riikka otti jalat alle ja itse hyökkäsin paimenpojan yli pikku tällit kankkuun saaden keskelle nokkospusikkoa! Mitäs pienistä ;) Jalat oli jo palaneet… Näimme edellämme naisjoukkueen ja kiinnihän ne oli ajettava. Riikka heitti vetoköyden ja olihan se varmasti NÄKY! Pienempi nainen vetää, paljon isompaa naista ;) Onneksi Jani oli kameroineen jossakin aivan muualla!

Perävilkkaa mentiin... (Kuva; Jani Oikarinen)

Pyörän selkään viimeistä taivalta taittamaan (CP15-18)

Vaihtoon ei taaskaan jääty ”asumaan” vaan nopeasti menoksi. Reitin piti olla selvä, mutta vain kartalla… Alku meni hyvin, liian hyvin vaikka vauhti ei ollut kovaa. Niinpä mietin syntyjä syviä ja ajatus karkasi ihan jonnekkin muualle –ajettiin punnon pummi! Olin niin vihainen itselleni, aivan järkyttävä alkeellinen virhe. Suoraan sanottuna HÄVETTI oma mokailu, siinä meni meidän kakkossija joka saatiin juoksussa otettua! Seuraavilla rasteilla vastaan tulikin näitä edellä olevia naisjoukkueita jotka hetki sitten olivat takanamme, mutta ei auttanut oikaista. Leimat korttiin oli haettava, jos ei halunnut sakkominuutteja. Viimeinen rasti oli tuttuun tapaan pienen tehtävän siivittämä, kiipeäminen torniin ja päivän Kalevasta täytyi löytää ilmoitus josta selviäisi todellisen maalin paikka. Riikalla oli hyvä vainu ja Lohipatsas löytyi oitis kunnantalon edestä J Vielä viimeinen kastautuminen (ja pyörän pesu) Lohipatsaan altaaseen ja maaliviivan ylitys ajanssa 9h. 13min. 37sek.

Adventure sarjan tulokset

Viimeisen rasti tornissa. (Kuva; Janne J Sakko)

Summa summarum

Mahtava reissu, jälleen kerran! Paljon jäi jossiteltavaa ja hampaankoloon –niin kuin lajin ”suolaan” kuuluu ;) Mahtava kisapari, iso kiitos Riikalle! Samoin Janille kuvauksesta, kun jaksoi perässämme tarpoa koko pitkän päivän. Sekä tietysti Mäkisen Sepolle mahtavasta radasta ja muille järjestelyihin osallistuneille, unohtamatta kilpakumppaneita :)

Polveen tuli kuuri tämän reissun päätteeksi, iliotibiaalissyndrooma eli ns. juoksijan polvi oli oma diagnoosi ja eipä se lääkäri sitä muuttanut. Juoksut on nyt aika tavalla minimissä. Tiedossa on mistä johtuu, mitä pitäisi tehdä, jotta jatkossa tämmöisiä vaivoja ei ole. Joten töihin aletaan sillä saralla. 

Mennyt viikko on ollut palauttelua ja hierontaa, pari kevyttä palauttavaa harjoitusta uimalla ja fillarilla. Polven ehdoilla mennään. Tänään (la. 13.7) osallistuin kuitenkin OTC:n järjestämiin harjoitustriathlon kilpailuihin, joista kerron seuraavassa blogissa.

Terkuin, Anu