Ampumahiihdon SM 201 Oulu

Alkuviikosta oli vielä hieman kipeä olo. Heti maanantaina päätin kuitenkin ottaa riskin ja lähdin testaamaan oloa ladulle. Kroppa oli sairastelun ja yli viikon makaamisen jälkeen aika tavalla jumissa, myös hengityspuoli ei toiminut läheskään normaalilla tavalla 50min. rauhallista PK-hiihtelyä sai kuitenkin mielen virkeäksi ja pieni toivonkipinä heräsi – kyllä tässä ehkä sinne SM:n voisi toipua! Tiistaina hiihtelin hieman pidemmän lenkin n.1.5h. ja syke oli välillä ihan vauhtikestävyydenkin puolla, kaukana oli kuitenkin rentous ja sykkeet todella herkässä. Keskiviikkona lähdin Sankivaaraan testailemaan ammuntoja ja helppoa ei ollut, kun 3viikkoon ei ollut päässyt sairastelujen vuoksi kovilla ampumaan. Pelkät pitoharjoitukset kotona ei todellakaan riitä, hyvän vireen ylläpitoon. Torstai meni huiliessa ja perjantaita jännittäessä…

Oman lisähaasteen SM.iin valmistautumisessa on tuonut sairasteluiden lisäksi n. kuukausi sitten aloittamani työt.  Vaikka työt ovat mukavia ja on ihanaa olla taas työelämässä mukana, niin päivälepojen poisjäänti on ottanut hieman koville varsinkin, kun samaan aikaan pikkumies on öisin valvottanut useitakin tunteja hampaiden puhkeamisten ja korvakipujen vuoksi. Ei ihan 4-6h. yöunilla pitkästi vedellä L

Perjantai 22.3 SM-viesti

Jännitti aika hirmuisesti! Kisakunto oli melkoinen arvoitus… Keuhkot röhisi vielä pahasti. Viestin avausosuus ja pääsin vauhtiin kohtuullisella tavalla. Vauhti tyssäsi totaalisesti n.1kk. kohdalla Golf-majan 180 aseteen kääntöpaikalla kun vedin tyylikkäästi piruetin suksilla. Valitettavasti tyylipisteitä ei jaeta, aikaa tuhrautui kun räpiköin sukseni jälleen oikeaan suunta muiden selkien loitotessa vauhdikkaasti. Sitten alkoi homma karata käsistä asteittain, yritin vetää menetettyä etumatkaa hieman liian ahneesti kiinni ja hapot valtasivat kroppaa. Jo n. 1,5km. kohdalla tuli sellainen tunne, että kohta kone sanoo POKS! Himmasin vauhtia ja yritin tasapainottaa kroppaa, mutta vaikka kuinka himmasin alkoi silmissä sumeta ja pyörryttää. Ei ollut oksentaminen kaukana. Penkalle saavuin vielä kohtalaisissa asemissa, mutta nuo edelliset tuntemukset tekivät puuskittaisen tuulen kanssa työskentelyn todella haastavaksi. Kaikki varapaukut meni ja tuli vielä kierroskin kierrettäväksi L Maltilla seuraavalle 2km. hiihtolenkille, matti ei auttanut - jouduin henkien ja tahdon kanssa taistelemaan jotta näin minne se latu menee vaikka muuten osaan joka notkon ja mutkan vaikka unissaan. Edelleen pyörrytti ja olotila oli kyllä kieltämättä karmein mitä koskaan olen kilpailutilanteessa kokenut. Mikäli olisi ollut kyse yksilökilpailusta olisin taatusti keskeyttänyt matkan viimeistään tässä vaiheessa. 

Viestiä hiihdetään kuitenkin joukkueen, eteen joten päätin että  vaihtoon yritän selvitä tyylillä millä hyvänsä. Pystypaikalla täytyi todella tsempata, jotta edes muutama lätkä kaatuu. On todella haastavaa osua ampumalla, jos ladulla pysyminenkin teettää töitä. Aikaa tuhrautui, rytmistä ei ollut tietoakaan –pystyssä pysymiseenkin täytyi keskittyä. Jälleen kaikki varapaukutkin tuhrauti ja sakkorinki kutsui jälleen yhdelle 150m. lisälenkille. Viimeinen 2km. hiihtolenkki vaappuen hämärän rajamailla vaihtoon. Heti kisan jälkeen oli mieli todella maassa. Kroppa ei pelannut yhtään, oksennustauti ja sen päälle 2vko:n kova flunssa nielutulehduksen ja antibioottikuurin kera oli ikävällä tavalla ”tehnyt tehtävänsä”. Mieli ja järki sanoi, että ei ole mitään järkeä lähteä enää lauantain yksilökisaan. Näin jälkeenpäin kuitenkin täytyy kiittää Kinnusen Eskoa, hän sai puhuttua minut ympäri tämän asian suhteen J

Lauantai 23.3. SM-pikakilpailu

Edellisestä kilpailusta palautuminen ei ollut lähelläkään optimaalista. Yöllä valvoin n. 2h. pikkumiehen korvakipuilun vuoksi ja aamulla se tuntui jäsenissä. Onneksi kisa oli vasta iltapäivällä ja sain puoleltapäivin hieman levättyä ennen kisapaikalle lähtöä. Aseiden kohdistuksessa ja verryttelylenkillä tuli kohtalainen fiilis! Olo oli hitusen parempi mitä edellisenä päivänä, vaikkakin kaukana normaalista. Suksihuolto pelasi seuran puolesta ja seurakaverin sukset oli niin huippuvedossa, että oli ilo saada sen tason menopelit eilisen tapaan alle J Iso kiitos tästä Eskolle ja Jounille!

Ajatuksena oli lähteä tekemään oma rento suoritus kroppaa todella kuunnellen. Niinpä hiihdin ensimmäisen 2,5km. lenkin hieman käsijarru pohjassa. Makuu ammunta ei onnistunut hyvin, mutta ei se nyt huonostikaan lähtökohtiin verrattuna mennyt – kaksi sakkorinkiä tuli kierrettävää. Keskimmäinen hiihtolenkki sujui edelleen maltilla, happoja vältellen rennosti liikaa rutistamatta. Pystyammunnassa ensimmäinen laukaisu karkasi oman virheen vuoksi liian aikaisin, mutta sain kivasti pidettyä maltin matkassa ja koottua ajatukset – näin seuraavat neljä kaatuivat kohtalaisella rytmilläJ Oli melko huikea fiilis hypätä jälleen ladulle ja nyt saisi painaa lisää kaasua – tästä tulee taustoihin nähden ihan hyvä suoritus! Ennen kisaa oli mielessä lähteä ”lenkki fiiliksellä” mukaan… Täytyy kuitenkin myöntää, että tässä vaiheessa kisaa se ajatus oli melko kaukana J Urheilijalla on aina tiettyjä tavoitteita vaikka niistä ei kovasti huutelisikaan. Vaikka viime syksynä ei ollut ajatustakaan osallistumisesta SM-kisoihin, alkoi talven mittaan mielessä pyöriä salainen haave selvitä näissä SM kisoissa kympin sakkiin ja tällä suorituksella se saavutettiin, vaikkakin tiukoille meni! Voitin seuraavaa tuttua kilpasiskoa vain reilun sekunnin ja ei se yhdeksäskään tila jäänyt kuin n. 8sekunnin päähän. 

Kaisa Mäkäräinen vei SM-mestaruuden odotetusti hurjalla erolla. Oli kyllä mahtava fiilis hiihtää kotiladulla SM-kisoja, porukkaa ja kannustusta tuli hienosti koko reitin varrella. Useat huusivat kannustuksia etunimellä, siitä tunnisti että joko olivat tuttuja tai sitten muuten hengessä hienosti mukana olevia kannustajia – isot KIITOKSET heille J Kannustuksesta sai kyllä mukavasti lisätsemppiä!

Loppusuoralla irtosi vielä jonkintasoinen kirikin :)

Maalissa olo oli loistava, mukava päätös ampumahiihtokaudelle! Olin tässä vaiheessa tehnyt jo päätöksen, että en kisaa sunnuntain yhteislähdössä. Liikaa riskejä vielä hieman toipilaalle, nyt on hyvä hieman höllätä ja antaa kropan palautua J Kaksi kisapäivää juuri sairasteluiden jälkeen oli aika ”raaka” veto ja sunnuntaina tekemälläni palauttavalla pk-hiihtolenkillä (90min.) totesin, että oli aivan oikea ratkaisu jättää startti sunnuntailta väliin. Korppa ja lihaksisto oli ihan finaalissa, paukkuja ei olisi kyllä tänään enää ollut millään tasolla kisahommiin.

Maalissa pipo kallellaan...

Kisayhteenvedot:

Pe. viesti 6km: kilpailuaika 24.21 sakot 1+1, Keskisyke 182 (93%), Maksimisyke 191 (98%)

La. pikakilpailu 7,5km: kilpailuaika 29.24, sakot 2+1, Keskisyke 183 (94%), Maksimisyke 194 (99%)

Tästä näkee hyvin sen, että perjantaina rasitustaso oli sykkeiden puolesta hieman matalampi mitä lauantaina – mutta tuntemus aivan hurjasti rankempi eli kroppa ei pelannut juuri millään tasolla.

Nro. 290 allekirjoittanut, nro. 285 seurakaveri Minna Remes ja oikealla Kaisa Mäkäräinen toimittajien takana.

Huomenna hierontaan ja alkuviikko meneekin huiltaessaJ Pääsiäiseksi Syötteen laduille nauttimaan kevät keleistä ja toivottavasti myös auringosta sekä viettämään perheellä rauhallisia pyhäpäiviä!

Mukavia kevät kelejä ja pääsiäistä kaikille! 

Terkuin, Anu

Kaikki aikanaan...

Odottavan aika on pitkä!

Taas se on tullut todettua, parantuminen vie aikansa. Mennyt viikko on ollut aika vuoristorataa varsinkin henkisesti. Koko viikko on mennyt sairaslomalla, olo on kyllä kieltämättä ollut todella raato L Voin rehellisesti sanoa, että koskaan en ole näin kovaa flunssaa kokenut. Mikälie megapöpö?! Torstaina alkoi tuntua siltä, että olo ei enää mennyt päivä päivältä pahempaan suuntaan vaan oli pysähtynyt edellisen päivän tasolle, perjantai alkoi hieman paremmalla olotilalla mitä torstai eli parempaan suuntaan kääntyminen oli tapahtunut!!!  Lauantaina kävin lääkärillä ja mitään ihmeempää hän ei löytänyt. Korvien rutina ja pauke niistäessä, eivät kuulemma ole huolestuttavaa. Sain luvan aloittaa liikkumisen, kevyesti asteittain ja tuntemuksen mukaan. Niinpä kävin illalla n. 50min kävelyllä ja kroppa tietysti tykkäsi, mutta mielessä pyöri – eihän vaan ollut liikaa, mitä keuhkot ja kurkku tuumaa? Super varovainen olen, sillä mitään riskiä en parantumisen suhteen halua ottaa! Pe. 22.3 ja SM-viesti on aivan liian lähellä, jotta uskaltaisi ”sooloilla”!

Näitä on vedetty... Kefexin kuurin lisäksi.

Mietintää…

Sairastelua on takana nyt tämän vuoden puolella ”aivan liikaa”. Takana kolme antibiootti kuuria, vuodenvaihteessa n.3vko:n sairasteluputki ja mykoplasmaepäily, maaliskuun alun oksennustauti ja nyt toista viikkoa vaivaava flunssa. Syksyllä otin influenssarokotteen, siitä ei ainakaan näyttäisi olleen hyötyä. En ota ensi syksynä, sen olen päättänyt. Nyt täytyy tarkkaan miettiä mistä nämä sairastelut johtuvat, sillä voisiko olla vain huonoa tuuria vai olisiko takana laukaisevana tekijänä se alkuvuoden pienoinen ylikunnon poikanen, huonosti nukuttuja öitä pidempään, stressiä ja välillä jatkuvaa kiirettä sisältävät päivät? Huoh… Täytyy sanoa, että aina ei ole helppoa pyörittää kahden työssäkäyvän urheilijan taloutta ja perhe-elämää. Levossa kunto kasvaa, niinhän se menee! Kiitos tutuille kannustuksesta J Täytyy nyt kuitenkin laitta, että jos ennen lepoa ei ole rasittanut kroppaa niin, että ns. superkompensaatio saavutetaan levon aikana niin ei se mitään kasva… Tai jos superkompensaatio saavutetaan, mutta lepojakso venyy liian pitkäksi, niin ei se kunto silläkään kohoa -korkeintaan treeninälkä kohoaa!

Sunnuntain suunnitelmia

Aurinko paistaa ja ilma on mitä hienoin hiihtohommiin! Haaveena oli päästä ladulle, vaan enpä lähde… Olo on sen verta vielä epävarman oloinen, ei uskalla. Taidan illan päälle hypätä sisällä pyörän selkään ja pistää rullan pyörimään, kevyttä rullausta, hengästyä ei saa! Kunhan nyt saa hieman liikettä ja aineenvaihduntaa käyntiin yli viikon lepäilemisen jälkeen. Seuraava haave olisi päästä ainakin pari kertaa suksille ennen ensi viikon perjantaita, yksi pk-treeni ja toinen kevyitä aukaisuja sisältävä hieman reippaampi ammuntojen kera. Nyt ei auta ”märehtiä” liikaa, täytyy vain uskoa ja luottaa että suunnitelmat ja SM-kisaan osallistuminen onnistuu! Ja jos ei, niin ei se maailma siihen kaadu, vaikka harmittaahan se…

Paistaa se aurinko ”risukasaankin” ja mollivoittoinen sairastelukierre loppuu aikanaan!

Aurinkoista sunnuntaita ja tulkaahan tutut kannustaan ensi viikonloppuna Sankivaaraan:

AH SM Oulu

Siellä ollaan, uskon näin J

Terveisin, Anu

Pakkolepoa

Erän 1. voitto

Oksennustaudista selvisin melko vähällä, sillä perjantaista lauantai-iltaan koetellut tauti oli selätetty jo sunnuntaina (3.3) ja pääsin tuolloin hieman jo suksia ulkoiluttamaan. Lenkkiseurana oli ystävätär, joten maltoin vetää todella rauhallisen PK-harjoituksen. Harvoin käy niin, että lenkillä ei tule hiki mutta nyt sekin tuli koettua -hyvä näin J

Tervahiihto tosiaan poltteli, mutta järki voitti eli kauden pääkisat olisivat 2vko.a Tervahiihdon jälkeen ja yhtään pitkänmatkan kisaa ei talvessa vielä ollut eli ei mitään järkeä lähteä sitä nyt kisaamaan semmoista, näin lähellä SM-kisoja.

Viime viikko

Meni peruslenkkien parissa ja torstaina tempasin maksimikestävyystreenin. Pakkasta oli -10 astetta ja latu loistokunnossa alkuviikon kovien lumisateiden jälkeen. Alle hyvä verryttely ja sitten happojen hakuun! Viisi kertaa n. 2min.10sek. maksimivedot loivaan myötä -ja ylämäkeen. Mukava harjoitus, kroppa ja pääkoppa joutuvat koville. Hapottaa, heikottaa, horjuttaakin – vauhdin ja tekniikan olisi hyvä pysyä näistä huolimatta kasassa, periksi ei saa pääkopassa antaa eli täytyy vain yrittää painaa hyvällä rytmillä vaikka ”ääni” pääkopassa alkaisi huudella; ”himmaa nyt hyvänen aika” tai ”vähempikin riittäisi, älä rääkkää itseäsi noin rajusti! ” Ensimmäinen veto ja toinenkin menee vielä aika helpolla, kolmannessa alkaa hapottaa, neljännessä hapotuksen lisäksi kangistaa ja viimeinen onkin sitten aikamoista tahtojen taistelua… Palkintona on mahtava fiilis, kun viimeisen vedon jälkeen lysähtää rähmälleen lumihankeen J  Päälle hyvät loppuverryttelyt, haponsietokykyä on jälleen ärsytetty eli kehitetty –kun nyt vaan muistaa ja tajuaa huilata sekä levätä. Perjantain pidinkin lepopäivänä ja illalla alkoi kurkku kipeytyä.

Erä 2. meneillään...

Viime viikonlopuksi olin suunnitellut VK-harjoitusta ja pidempää PK-treeniä. Suunnitelmat muuttuivat, kun lauantaiaamuna kurkkuun sattui tosi kovasti, pelkkä nielaiseminenkin sai vedet nousemaan silmiin L Tammikuun sairasteluista viisastuneena järki voitti ja maltoin levätä. Sunnuntaina kiittelin viisasta päätöstä, sillä tauti otti minusta yhä lujemmin otetta. Maanantaina lääkäriin – diagnoosina tällä erää akuutti nielurisatulehdus, nappikuuri naamariin, pakkolepo ja viikon sairasloma L Henkien taistelua on, reilu viikko SM-kisoihin ja täällä sitä maataan kotisohvalla. Eilen tosin lohdutin itseäni ajatuksella, että eihän sitä SM-kisoista vielä viime syksynä ollut mitään puhettakaan, oli vain suuri HAAVE – että jos, ehkä, kun... Kaikki menee hyvin ja suksi alkaa liikkua edes jollakin tavalla! Joten, jos niin epäonnisesti kävisi, että en sinne toivu -ei voi yhtään harmitella… Sillä se on jo suuri saavutus, että olisin kisoihin lähdössä jos flunssa pöpö ei olisi iskenyt!

Aatoksia

Nyt tässä lepäillessä on hyvää aikaa miettiä jo toukokuussa alkavaa harjoituskautta, kesän triathlon – juttuja sekä seikkailukisoja ja tietysti toukokuun Lanzaroten matkaa! Lähden Lanzarotelle seuraamaan rakkaani ensimmäistä triathlonin Ironman kisaa. Kaikki nämä ajatukset kirvoittaa hymyn huulille vaikka kroppa sekä erityisesti kurkku huutaa kipuaan, ei anneta niiden lannistaa J

Tulevan viikonlopun kansalliset ampumahiihtokisat tulevat aivan liian pian, joten minua ei varmastikaan näy Larsmossa ja Himangalla, mutta siis uskoa ja luottoa löytyy, että SM:ssä päästäisiin numerolappu päälle vetämään usean vuoden tauon jälkeen! Ravitsemuksesta se ei ainakaan kiinni jää, on meinaa perusta kunnossa ja rohtoja menee… Maitohappobakteerit, Omega 3, D –ja C-vitamiinit, monivitamiinivalmiste ja valkosipulia päivittäin. Kaikki on siis pistetty peliin ja nyt on vain levättävä tämä tauti pois!

Ruisleipää sulatejuustolla ja reilulla annoksella tuoretta valkosipulia :P

Terkuin; " Neiti Niiskunenä"

Aina ei voi voittaa!

Yksi saavutus ja erävoitto on päästä viivalle. Sinne ei tänä viikonloppuna selvitty, sillä perjantaiaamusta orastamaan alkanut vatsatauti kaatoi perjantai-iltana tämän mamman totaaliseen vuodelepoon. Kurkusta alas ei tahtonut saada mitään, pelkkä syömisen ajatteleminenkin suorastaan oksetti. Heikkoon happeen sitä menee, jos ei vuorokauteen syö juuri mitään L

Lauantai-aamuna olo oli hitusen parempi, mutta ei mitään puhettakaan kisoihin lähtemisen suhteen. Pertin Hiihto kotiladuilla Kempeleessä jäi siis harmittavasti väliin. Kisaa odotin kovasti, sillä sen oli tarkoitus olla talven ainoa pitkän matkan kisa perinteisellä tyylillä. Joten täytyy myöntää, että kyllä se vaan kirpasi katsoa kelloa ja todeta, että nyt sitä oltaisiin lähtöviivalla ja kohta paukku pamahtaisi! Nyt alkoi sitten vähän poltella jo kisakalenterista poistettu Tervahiihto, kun tuo Pertin Hiihto jäi nyt vain haaveeksi. Täytyy nyt katsoa miten tässä toipuu, milloin pääsee taudin jälkeen ekan lenkin vetäisemään ja tehdä päätös Tervahiihdon suhteen sen jälkeen.

Raahessa 24.2

Pohjois-Suomen Aluemestaruuskilpailut ampumahiihdon normaalimatkalla kisattiin tuulisissa olosuhteissa. Homma kaatui tällä kertaa ikävästi talven heikoimpaan ampumasuoritukseen. Suksi kulki kohtuullisen hyvin, vaikka viimeisin terävyys ja yritys menivät huonon ammunnan myötä. Motivaatio laski jo ensimmäisellä ammuntapaikalla, kun kolistelin peltiä peräti neljän ohilaukauksen verran. Pystyltä tuli sakot 2+0 ja makuulta siis 4+3. Kiikari ”miestä” ei ollut matkassa, joten ei hajuakaan, mistä menivät ohi ja näin syytäkään on vaikea löytää. Uskotaan, että tämä oli nyt ammunnallisesti se kauden pohjanoteeraus. Menneitä on turha jäädä märehtimään, uusia kisoja tulee kyllä!

Katse eteenpäin - kauden tärkeimmät kisat ovat kuitenkin vielä edessäpäin.  

Ampumahiihdon SM-kilpailut Oulussa 2013

Viikonloppuja!

Terkuin; toipilas