Ampumahiihdon SM 201 Oulu

Alkuviikosta oli vielä hieman kipeä olo. Heti maanantaina päätin kuitenkin ottaa riskin ja lähdin testaamaan oloa ladulle. Kroppa oli sairastelun ja yli viikon makaamisen jälkeen aika tavalla jumissa, myös hengityspuoli ei toiminut läheskään normaalilla tavalla 50min. rauhallista PK-hiihtelyä sai kuitenkin mielen virkeäksi ja pieni toivonkipinä heräsi – kyllä tässä ehkä sinne SM:n voisi toipua! Tiistaina hiihtelin hieman pidemmän lenkin n.1.5h. ja syke oli välillä ihan vauhtikestävyydenkin puolla, kaukana oli kuitenkin rentous ja sykkeet todella herkässä. Keskiviikkona lähdin Sankivaaraan testailemaan ammuntoja ja helppoa ei ollut, kun 3viikkoon ei ollut päässyt sairastelujen vuoksi kovilla ampumaan. Pelkät pitoharjoitukset kotona ei todellakaan riitä, hyvän vireen ylläpitoon. Torstai meni huiliessa ja perjantaita jännittäessä…

Oman lisähaasteen SM.iin valmistautumisessa on tuonut sairasteluiden lisäksi n. kuukausi sitten aloittamani työt.  Vaikka työt ovat mukavia ja on ihanaa olla taas työelämässä mukana, niin päivälepojen poisjäänti on ottanut hieman koville varsinkin, kun samaan aikaan pikkumies on öisin valvottanut useitakin tunteja hampaiden puhkeamisten ja korvakipujen vuoksi. Ei ihan 4-6h. yöunilla pitkästi vedellä L

Perjantai 22.3 SM-viesti

Jännitti aika hirmuisesti! Kisakunto oli melkoinen arvoitus… Keuhkot röhisi vielä pahasti. Viestin avausosuus ja pääsin vauhtiin kohtuullisella tavalla. Vauhti tyssäsi totaalisesti n.1kk. kohdalla Golf-majan 180 aseteen kääntöpaikalla kun vedin tyylikkäästi piruetin suksilla. Valitettavasti tyylipisteitä ei jaeta, aikaa tuhrautui kun räpiköin sukseni jälleen oikeaan suunta muiden selkien loitotessa vauhdikkaasti. Sitten alkoi homma karata käsistä asteittain, yritin vetää menetettyä etumatkaa hieman liian ahneesti kiinni ja hapot valtasivat kroppaa. Jo n. 1,5km. kohdalla tuli sellainen tunne, että kohta kone sanoo POKS! Himmasin vauhtia ja yritin tasapainottaa kroppaa, mutta vaikka kuinka himmasin alkoi silmissä sumeta ja pyörryttää. Ei ollut oksentaminen kaukana. Penkalle saavuin vielä kohtalaisissa asemissa, mutta nuo edelliset tuntemukset tekivät puuskittaisen tuulen kanssa työskentelyn todella haastavaksi. Kaikki varapaukut meni ja tuli vielä kierroskin kierrettäväksi L Maltilla seuraavalle 2km. hiihtolenkille, matti ei auttanut - jouduin henkien ja tahdon kanssa taistelemaan jotta näin minne se latu menee vaikka muuten osaan joka notkon ja mutkan vaikka unissaan. Edelleen pyörrytti ja olotila oli kyllä kieltämättä karmein mitä koskaan olen kilpailutilanteessa kokenut. Mikäli olisi ollut kyse yksilökilpailusta olisin taatusti keskeyttänyt matkan viimeistään tässä vaiheessa. 

Viestiä hiihdetään kuitenkin joukkueen, eteen joten päätin että  vaihtoon yritän selvitä tyylillä millä hyvänsä. Pystypaikalla täytyi todella tsempata, jotta edes muutama lätkä kaatuu. On todella haastavaa osua ampumalla, jos ladulla pysyminenkin teettää töitä. Aikaa tuhrautui, rytmistä ei ollut tietoakaan –pystyssä pysymiseenkin täytyi keskittyä. Jälleen kaikki varapaukutkin tuhrauti ja sakkorinki kutsui jälleen yhdelle 150m. lisälenkille. Viimeinen 2km. hiihtolenkki vaappuen hämärän rajamailla vaihtoon. Heti kisan jälkeen oli mieli todella maassa. Kroppa ei pelannut yhtään, oksennustauti ja sen päälle 2vko:n kova flunssa nielutulehduksen ja antibioottikuurin kera oli ikävällä tavalla ”tehnyt tehtävänsä”. Mieli ja järki sanoi, että ei ole mitään järkeä lähteä enää lauantain yksilökisaan. Näin jälkeenpäin kuitenkin täytyy kiittää Kinnusen Eskoa, hän sai puhuttua minut ympäri tämän asian suhteen J

Lauantai 23.3. SM-pikakilpailu

Edellisestä kilpailusta palautuminen ei ollut lähelläkään optimaalista. Yöllä valvoin n. 2h. pikkumiehen korvakipuilun vuoksi ja aamulla se tuntui jäsenissä. Onneksi kisa oli vasta iltapäivällä ja sain puoleltapäivin hieman levättyä ennen kisapaikalle lähtöä. Aseiden kohdistuksessa ja verryttelylenkillä tuli kohtalainen fiilis! Olo oli hitusen parempi mitä edellisenä päivänä, vaikkakin kaukana normaalista. Suksihuolto pelasi seuran puolesta ja seurakaverin sukset oli niin huippuvedossa, että oli ilo saada sen tason menopelit eilisen tapaan alle J Iso kiitos tästä Eskolle ja Jounille!

Ajatuksena oli lähteä tekemään oma rento suoritus kroppaa todella kuunnellen. Niinpä hiihdin ensimmäisen 2,5km. lenkin hieman käsijarru pohjassa. Makuu ammunta ei onnistunut hyvin, mutta ei se nyt huonostikaan lähtökohtiin verrattuna mennyt – kaksi sakkorinkiä tuli kierrettävää. Keskimmäinen hiihtolenkki sujui edelleen maltilla, happoja vältellen rennosti liikaa rutistamatta. Pystyammunnassa ensimmäinen laukaisu karkasi oman virheen vuoksi liian aikaisin, mutta sain kivasti pidettyä maltin matkassa ja koottua ajatukset – näin seuraavat neljä kaatuivat kohtalaisella rytmilläJ Oli melko huikea fiilis hypätä jälleen ladulle ja nyt saisi painaa lisää kaasua – tästä tulee taustoihin nähden ihan hyvä suoritus! Ennen kisaa oli mielessä lähteä ”lenkki fiiliksellä” mukaan… Täytyy kuitenkin myöntää, että tässä vaiheessa kisaa se ajatus oli melko kaukana J Urheilijalla on aina tiettyjä tavoitteita vaikka niistä ei kovasti huutelisikaan. Vaikka viime syksynä ei ollut ajatustakaan osallistumisesta SM-kisoihin, alkoi talven mittaan mielessä pyöriä salainen haave selvitä näissä SM kisoissa kympin sakkiin ja tällä suorituksella se saavutettiin, vaikkakin tiukoille meni! Voitin seuraavaa tuttua kilpasiskoa vain reilun sekunnin ja ei se yhdeksäskään tila jäänyt kuin n. 8sekunnin päähän. 

Kaisa Mäkäräinen vei SM-mestaruuden odotetusti hurjalla erolla. Oli kyllä mahtava fiilis hiihtää kotiladulla SM-kisoja, porukkaa ja kannustusta tuli hienosti koko reitin varrella. Useat huusivat kannustuksia etunimellä, siitä tunnisti että joko olivat tuttuja tai sitten muuten hengessä hienosti mukana olevia kannustajia – isot KIITOKSET heille J Kannustuksesta sai kyllä mukavasti lisätsemppiä!

Loppusuoralla irtosi vielä jonkintasoinen kirikin :)

Maalissa olo oli loistava, mukava päätös ampumahiihtokaudelle! Olin tässä vaiheessa tehnyt jo päätöksen, että en kisaa sunnuntain yhteislähdössä. Liikaa riskejä vielä hieman toipilaalle, nyt on hyvä hieman höllätä ja antaa kropan palautua J Kaksi kisapäivää juuri sairasteluiden jälkeen oli aika ”raaka” veto ja sunnuntaina tekemälläni palauttavalla pk-hiihtolenkillä (90min.) totesin, että oli aivan oikea ratkaisu jättää startti sunnuntailta väliin. Korppa ja lihaksisto oli ihan finaalissa, paukkuja ei olisi kyllä tänään enää ollut millään tasolla kisahommiin.

Maalissa pipo kallellaan...

Kisayhteenvedot:

Pe. viesti 6km: kilpailuaika 24.21 sakot 1+1, Keskisyke 182 (93%), Maksimisyke 191 (98%)

La. pikakilpailu 7,5km: kilpailuaika 29.24, sakot 2+1, Keskisyke 183 (94%), Maksimisyke 194 (99%)

Tästä näkee hyvin sen, että perjantaina rasitustaso oli sykkeiden puolesta hieman matalampi mitä lauantaina – mutta tuntemus aivan hurjasti rankempi eli kroppa ei pelannut juuri millään tasolla.

Nro. 290 allekirjoittanut, nro. 285 seurakaveri Minna Remes ja oikealla Kaisa Mäkäräinen toimittajien takana.

Huomenna hierontaan ja alkuviikko meneekin huiltaessaJ Pääsiäiseksi Syötteen laduille nauttimaan kevät keleistä ja toivottavasti myös auringosta sekä viettämään perheellä rauhallisia pyhäpäiviä!

Mukavia kevät kelejä ja pääsiäistä kaikille! 

Terkuin, Anu