Odottavan aika on pitkä!
Taas se on tullut todettua, parantuminen vie aikansa. Mennyt
viikko on ollut aika vuoristorataa varsinkin henkisesti. Koko viikko on mennyt
sairaslomalla, olo on kyllä kieltämättä ollut todella raato L Voin rehellisesti sanoa,
että koskaan en ole näin kovaa flunssaa kokenut. Mikälie megapöpö?! Torstaina
alkoi tuntua siltä, että olo ei enää mennyt päivä päivältä pahempaan suuntaan
vaan oli pysähtynyt edellisen päivän tasolle, perjantai alkoi hieman paremmalla
olotilalla mitä torstai eli parempaan suuntaan kääntyminen oli tapahtunut!!! Lauantaina kävin lääkärillä ja mitään
ihmeempää hän ei löytänyt. Korvien rutina ja pauke niistäessä, eivät kuulemma
ole huolestuttavaa. Sain luvan aloittaa liikkumisen, kevyesti asteittain ja
tuntemuksen mukaan. Niinpä kävin illalla n. 50min kävelyllä ja kroppa tietysti
tykkäsi, mutta mielessä pyöri – eihän vaan ollut liikaa, mitä keuhkot ja kurkku
tuumaa? Super varovainen olen, sillä mitään riskiä en parantumisen suhteen
halua ottaa! Pe. 22.3 ja SM-viesti on aivan liian lähellä, jotta uskaltaisi ”sooloilla”!
 |
| Näitä on vedetty... Kefexin kuurin lisäksi. |
Mietintää…
Sairastelua on takana nyt tämän vuoden puolella ”aivan
liikaa”. Takana kolme antibiootti kuuria, vuodenvaihteessa n.3vko:n
sairasteluputki ja mykoplasmaepäily, maaliskuun alun oksennustauti ja nyt
toista viikkoa vaivaava flunssa. Syksyllä otin influenssarokotteen, siitä ei
ainakaan näyttäisi olleen hyötyä. En ota ensi syksynä, sen olen päättänyt. Nyt
täytyy tarkkaan miettiä mistä nämä sairastelut johtuvat, sillä voisiko olla
vain huonoa tuuria vai olisiko takana laukaisevana tekijänä se alkuvuoden
pienoinen ylikunnon poikanen, huonosti nukuttuja öitä pidempään, stressiä ja
välillä jatkuvaa kiirettä sisältävät päivät? Huoh… Täytyy sanoa, että aina ei
ole helppoa pyörittää kahden työssäkäyvän urheilijan taloutta ja perhe-elämää.
Levossa kunto kasvaa, niinhän se menee! Kiitos tutuille kannustuksesta J Täytyy nyt kuitenkin
laitta, että jos ennen lepoa ei ole rasittanut kroppaa niin, että ns.
superkompensaatio saavutetaan levon aikana niin ei se mitään kasva… Tai jos
superkompensaatio saavutetaan, mutta lepojakso venyy liian pitkäksi, niin ei se
kunto silläkään kohoa -korkeintaan treeninälkä kohoaa!
Sunnuntain suunnitelmia
Aurinko paistaa ja ilma on mitä hienoin hiihtohommiin! Haaveena
oli päästä ladulle, vaan enpä lähde… Olo on sen verta vielä epävarman oloinen,
ei uskalla. Taidan illan päälle hypätä sisällä pyörän selkään ja pistää rullan
pyörimään, kevyttä rullausta, hengästyä ei saa! Kunhan nyt saa hieman liikettä
ja aineenvaihduntaa käyntiin yli viikon lepäilemisen jälkeen. Seuraava haave olisi
päästä ainakin pari kertaa suksille ennen ensi viikon perjantaita, yksi
pk-treeni ja toinen kevyitä aukaisuja sisältävä hieman reippaampi ammuntojen
kera. Nyt ei auta ”märehtiä” liikaa, täytyy vain uskoa ja luottaa että suunnitelmat
ja SM-kisaan osallistuminen onnistuu! Ja jos ei, niin ei se maailma siihen
kaadu, vaikka harmittaahan se…
Paistaa se aurinko ”risukasaankin” ja mollivoittoinen
sairastelukierre loppuu aikanaan!
Aurinkoista sunnuntaita ja tulkaahan tutut kannustaan ensi
viikonloppuna Sankivaaraan:
Siellä ollaan, uskon näin J
Terveisin, Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti