Pakkolepoa

Erän 1. voitto

Oksennustaudista selvisin melko vähällä, sillä perjantaista lauantai-iltaan koetellut tauti oli selätetty jo sunnuntaina (3.3) ja pääsin tuolloin hieman jo suksia ulkoiluttamaan. Lenkkiseurana oli ystävätär, joten maltoin vetää todella rauhallisen PK-harjoituksen. Harvoin käy niin, että lenkillä ei tule hiki mutta nyt sekin tuli koettua -hyvä näin J

Tervahiihto tosiaan poltteli, mutta järki voitti eli kauden pääkisat olisivat 2vko.a Tervahiihdon jälkeen ja yhtään pitkänmatkan kisaa ei talvessa vielä ollut eli ei mitään järkeä lähteä sitä nyt kisaamaan semmoista, näin lähellä SM-kisoja.

Viime viikko

Meni peruslenkkien parissa ja torstaina tempasin maksimikestävyystreenin. Pakkasta oli -10 astetta ja latu loistokunnossa alkuviikon kovien lumisateiden jälkeen. Alle hyvä verryttely ja sitten happojen hakuun! Viisi kertaa n. 2min.10sek. maksimivedot loivaan myötä -ja ylämäkeen. Mukava harjoitus, kroppa ja pääkoppa joutuvat koville. Hapottaa, heikottaa, horjuttaakin – vauhdin ja tekniikan olisi hyvä pysyä näistä huolimatta kasassa, periksi ei saa pääkopassa antaa eli täytyy vain yrittää painaa hyvällä rytmillä vaikka ”ääni” pääkopassa alkaisi huudella; ”himmaa nyt hyvänen aika” tai ”vähempikin riittäisi, älä rääkkää itseäsi noin rajusti! ” Ensimmäinen veto ja toinenkin menee vielä aika helpolla, kolmannessa alkaa hapottaa, neljännessä hapotuksen lisäksi kangistaa ja viimeinen onkin sitten aikamoista tahtojen taistelua… Palkintona on mahtava fiilis, kun viimeisen vedon jälkeen lysähtää rähmälleen lumihankeen J  Päälle hyvät loppuverryttelyt, haponsietokykyä on jälleen ärsytetty eli kehitetty –kun nyt vaan muistaa ja tajuaa huilata sekä levätä. Perjantain pidinkin lepopäivänä ja illalla alkoi kurkku kipeytyä.

Erä 2. meneillään...

Viime viikonlopuksi olin suunnitellut VK-harjoitusta ja pidempää PK-treeniä. Suunnitelmat muuttuivat, kun lauantaiaamuna kurkkuun sattui tosi kovasti, pelkkä nielaiseminenkin sai vedet nousemaan silmiin L Tammikuun sairasteluista viisastuneena järki voitti ja maltoin levätä. Sunnuntaina kiittelin viisasta päätöstä, sillä tauti otti minusta yhä lujemmin otetta. Maanantaina lääkäriin – diagnoosina tällä erää akuutti nielurisatulehdus, nappikuuri naamariin, pakkolepo ja viikon sairasloma L Henkien taistelua on, reilu viikko SM-kisoihin ja täällä sitä maataan kotisohvalla. Eilen tosin lohdutin itseäni ajatuksella, että eihän sitä SM-kisoista vielä viime syksynä ollut mitään puhettakaan, oli vain suuri HAAVE – että jos, ehkä, kun... Kaikki menee hyvin ja suksi alkaa liikkua edes jollakin tavalla! Joten, jos niin epäonnisesti kävisi, että en sinne toivu -ei voi yhtään harmitella… Sillä se on jo suuri saavutus, että olisin kisoihin lähdössä jos flunssa pöpö ei olisi iskenyt!

Aatoksia

Nyt tässä lepäillessä on hyvää aikaa miettiä jo toukokuussa alkavaa harjoituskautta, kesän triathlon – juttuja sekä seikkailukisoja ja tietysti toukokuun Lanzaroten matkaa! Lähden Lanzarotelle seuraamaan rakkaani ensimmäistä triathlonin Ironman kisaa. Kaikki nämä ajatukset kirvoittaa hymyn huulille vaikka kroppa sekä erityisesti kurkku huutaa kipuaan, ei anneta niiden lannistaa J

Tulevan viikonlopun kansalliset ampumahiihtokisat tulevat aivan liian pian, joten minua ei varmastikaan näy Larsmossa ja Himangalla, mutta siis uskoa ja luottoa löytyy, että SM:ssä päästäisiin numerolappu päälle vetämään usean vuoden tauon jälkeen! Ravitsemuksesta se ei ainakaan kiinni jää, on meinaa perusta kunnossa ja rohtoja menee… Maitohappobakteerit, Omega 3, D –ja C-vitamiinit, monivitamiinivalmiste ja valkosipulia päivittäin. Kaikki on siis pistetty peliin ja nyt on vain levättävä tämä tauti pois!

Ruisleipää sulatejuustolla ja reilulla annoksella tuoretta valkosipulia :P

Terkuin; " Neiti Niiskunenä"