Sivakointia, suksia, suklaata ja sulaa

Siinpä tiivistettynä, lisäten vielä äänen menetys flunssan seurauksena ja antibioottikuurilla kohennusta.

Hiihtokausi lähti melko hyvin käyntiin, pääsin jo kunnolla tehotreenienkin makuun ja lankku tuntui liikkuvan kohtalaisesti. Oli mahtavaa, kun kotioveltakin pääsi jo singahtamaan suoraan ladulle! Vaan eipä pääse enää L

Ensimmäisiä kisoja siirreltiin kovien pakkasten vuoksi. Tein maltilla pakkastreenit, mutta eihän ne keuhkot tykänneet… Flunssa-aaltoa oli muutekin liikkeellä, joten niinhän se iski kovalla kädellä. Ensiksi kovaa päänsärkyä viikon verran ja treenien kevennystä, sitten kurkkukipua joopas-eipäs sopmaamista,  kipee-ei kipee, treenauksen yritystä ja tauti kunnolla päälle – äänikin lähti. Elettiin tiistaita ja lauantaina olisi tiedossa ampumahiihdon Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailut ja siihen perään heti sunnuntaina pk- Sport´n Muhos tykkihiihdot. Päätin olla kunnossa ja viivalla, ahtaalle meni. Perjantaina uskalsin käydä kevyesti hiihtelemässä ja ampumassa, tämä ei vienyt oloa pahempaan joten eiköhän sitä olla viivalla. Kisat meni aika jarru pohjassa, ei vaan irronnut – ei ihmekään… Ammunta ok. vaikka hidasta –todella hidasta! Illalla olo taas vähä oli kiikun-kaakun, mutta sunnuntaiaamua ok. joten taas viivalle! Jälkeenpäin helppo taas sanoa, ei mitään järkeä! Puolikuntoisena räpeltäminen on aika järkyttävää, yrittäminen ei riitä eikä tahto jos kroppa ja keuhkot ei toimi. Vaikka kuinka aivot käskyttää ei kehosta saa irti sitä mitä tahtoo, mihin se parhaillaan pystyy, olo on aika ankea, hidas ja kankea!

Siihen ne sivakoinnit melkein loppuivatkin, vettä sataa ja maa on kuin lokakuussa! Toivo lumesta kuitenkin elää, sillä pukki antoi hieman ”hiihtorahaa” ja sijoitin ne sekä ison siivun omiakin uusiin välineisiin J Kävin Muhoksella Sport´in liikkeessä Mikaelin luona pistämässä kalustoa uuteen uskoon. Sinne jäi vanhat huoltoon ja matkaan lähti pitkään haaveilemani Lekin sauvat (nyt ei tarvitse räpeltää lenkkisysteemien kanssa mh-ah-kisojen välillä), uudet Salomonin monot sekä Peltosen vapaan kisasukset. Varsinainen ”namupala” ovat kuulemma! Tarjolla oli myös Korpelan Heikin ja Thomas Alsgaardin kalustoa, mutta Peltoset olivat paremmat minun tämän hetken tarpeeseen. Kaksi tuntia koottiin pakettia ja kartoitettiin suksia, joten kaikki kortit vaihtoehdoista käännettiin. Jos sukset eivät pelitä ne vaihdetaan, hyvä takuu kaupassa. Kauppias myyjien kanssa tarjosi vielä kahvit – hyvää palvelua! Sinne vaan suksikaupoille, valinnanvaraa löytyy ja ammattitaitoinen palvelu J

Suklaata meni jouluna ehkä alle 10palaa eli mitään massakautta sen suhteen ei ole pidetty, vaikka kyllähän tämmöinen ”lepääminen” alkaa tulla jo korvistakin ulos, suoraan sanottuna! Aika vötkäle olo, kun ei kuntoile – laiskottaa, turvottaa, väsyttää… Ei tämmöistä pitkään jaksaisi! Huomenna (näillä näkymin) aloitetaan kevyesti liikkumaan ja suunnataan salille punttailemaan. Lääkekuuria (Kefexin 750mg) on takana huomenna 3vrk. joten siinäkin mielessä täytyy mennä maltilla. Rohtoja siemaistaan muutenkin muikea määrä; D, -C-vitamiinit, Omega 3, sinkkiä ja maitohapobakteerit. Kyllä tämä taas tästä voitoksi muuttuu!

Uudeksi vuodeksi  viuhtaistaan Kainuun korpiin kinkkua sulattelemaan suksien päälle ja pääsen kunnolla testaamaan uudet välineet!

Kisoja mietitään sitten, kun sitä lunta tulee tännekkin…

Reipasta ja soprttista uutta vuotta!

Terveisin, Anu

Pyörältä suksille, ainakin osaksi

Marraskuun 1.pv. oli ohjelmassa viimeinen pyöräsuunnistus rogaining-kilpailu Muddy-X Muhoksen metsissä. Perinteiden tapaan, kyseessä oli kunnon ”mutailu” reissu ja tällä kertaa vieläpä pimeässä. Pimeässä tehtyjä maastotreenejä on pyörällä vähän, joten nyt oli oiva tilaisuus tehdä hyvä harjoitus tähän liittyen. Sillä seikkailukisoissa on joskus aina tätä herkkua luvassa.

Kisa menikin kohtalaisesti, vaikka kyllähän se tietynlaista asennetta vaatii vääntää pienessä tihkusateessa, pilkkopimeässä, rapaisilla teillä, mutaisilla poluilla, osaksi pyörää kantaen pitkin metsiä, rämpien ojien yli polvea myöten vedessä jonka lämpötila on lähempänä nollaa.  Osaksi tiet olivat melkein poikki isoista vesilammikoista johtuen. Reittisuunnitelmat vaihtuivat matkan varrella useaan kertaan, reittien kunnon vuoksi ja viimeisenä silauksena sen että lampustani loppui akku hieman ennen kolmen tunnin täyttymistä. Kisa-aika oli neljä tuntia ja siinä ajassa sai kiertää rasteja oman mieltymyksen mukaan, rasteilta kerättiin pisteitä leimaamalla emit-leimauslaite. Onneksi pääsin tuttujen seuraan loppumatkaksi, sillä muutoin olisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt lähteä tihrustamaan pienellä varalampulla kohti maalia. Loppu menikin leppoisasti porukalla ja yhteistyöllä J Kiitos Elinalle ja Tommille! Mukava reissu mudasta ja märästä huolimatta ;)

Maalissa odotti lämmin ruoka :P Ensimmäiseksi tempasin läpi asti märät vaatteet pois ja lämmintä ylle (pesumahdollisuutta ei tällä kertaa ollut). Rapaisen pyörän heitin auton katolle ja keittoa vatsaan. Ilta oli jo vaihtumassa yön tunneille kun pääsin kotiin ja lämpimään suihkuun, kylläpä uni maistui J

Loppuvuoden harjoittelusta

Harjoittelu on saanut aika paljon uutta sykäystä valmentajani Väisäsen Katjan toimesta. Paljon tuttuja harjoitusmuotoja, mutta uusia tekniikoita sekä jaksotusta. Uimahalli on tullut taas todella tutuksi, sillä välillä uintitreenejä on ollut 2-3x vko. jopa 4x. Sen päälle vielä valmennettavien kanssa käynnit eli uimahallissa on vietetty paljon aikaa. Aika ei ole mennyt hukkaan, sillä uinti on loksahtanut jo nyt aivan uudelle levelille! Juoksua ja loikkia sekä sauvarinnettä on hiissattu myös mukavat määrät, vaikka ainahan sitä enemmän voisi ;)

Suksille

Talven tulo meni myöhäiseen, kun vihdoin Sankivaaraan saatiin latu on se 770m. lenkki ollut välillä aika täyteen buukattu. Hieman, kun on miettinyt ja järjestellyt treeniaikoja on saanut tehdä omat treenit pääsääntöisesti ruuhka-ajan ulkopuolella. Hiihto tuntui alkuun melko helpolta ja kevyeltä, yllättävän hyvältä. Sitten tuli se ”takkuvaihe”, joka on poistunut aika hyvin viimeisen viikon aikana kun on alettu tehdä lumilla myös tehoja. Salilta on haettu hermotusta herättävää treeniä. Joten hyvin on huomioitu alkava hiihtokausi vaikka tavoitteet sillä saralla ovatkin lähinnä kuntokilpailijan tasolla eli hiihtää kilpaa, jotta saa kovia ja hyviä harjoituksia ensi kesää ajatellen. Asettakin olen toki jo ulkoiluttanut ja eiköhän niitäkin kisoja talveen muutamia sisälly.

8.12 on edessä ensimmäinen maastohiihto startti ja kilpailuita onkin mukava määrä heti alkutalvesta. Kalustoon en ole juuri satsannut ja se onkin vielä viime suosi kymmenen puolella mutta saa kelvata toistaiseksi, sillä iso säästöporsas on vielä hyvinkin vajaa maantiepyörää ja uutta märkäpukua varten.

Valmentajani oli aivan huippu löytö J Yhteistyö pelaa ja talven viikot mennäänkin sillä sapluunalla, että itse suunnittelen rakenteen ja viikkotreenit. Katja muokkaa tarvittaessa ja viikon aikanakin saatamme keskustella harjoittelun edistymisestä ja muutella treenejä tilanteen sekä tarpeen mukaan. Näin saadaan molempien ammattitaito parhaiten esille. Tekeminen nousee ihan toiselle tasolle, kun taustalla on valmentaja ja tekeminen on tavoitteen mukaista sekä suunnitelmallista. Aika useasti olen mielikuvituksissa jo miettinyt niitä mahtavia hetkiä ensi kesän Joroisten puolimatkalla sekä muissa triathlon kisoissa, kun saa todella koittaa missä omat rajat menevät J

Treeni-intoa toivottelee, Anu

Ylimenokausi meni

Lepoa kropalle fyysisesti, mutta myös henkisesti. Sitähän se! Suosittelen ehdottomasti kaikille kisoja kiertäville kauden päätteeksi huilia, kyllä se kroppa ja mieli sitä kaipaavat. Jokainen hoitaa tietysti tämän omalla tavallaan. Itse olen aikaisemmin tämän selättänyt ns. vapaalla harjoittelulla eli tehnyt mitä huvittaa, milloin huvittaa J

"Montusta" mäkeen!

Täytynee myöntää, että ensimmäisen kerran elämäni aikana koin myös pienen henkisen ”lamaantumisen” kovan kisaurakan jälkeen. Työhommat hoituivat kunnialla, mutta oma vapaa-aika meni palautumisessa. Hierojan pöydällä makoilin urakalla ja kroppaa aukaistiin useilla eri hierontatekniikoilla (kiitos ammattitaitoiselle siskolleni!). Hiljalleen alkoi henkinen kapasiteetti olla kassassa ja palautuminen fyysisesti siinä määrin hyvällä tasolla, että johan ne treenitkin alkoi mielessä pörrätä.  Vaikka jossain vaiheessa mielessä oli sekin, että mitä jos ne eivät tule mieleen!? Pieni pelko pyrstössä – ei kai tämä urheilu tähän lopu… !?  Ei lopu, uusi motivaatio löytyi, tavoite on selkeä! Suuntasin ensimmäisen kovan treeni siis mäkeen, kunnon kuonat kinttuihin ja keuhkot kintaalle Köykkyriä kipittäen. Mäki treenit ovatkin olleet viikoittain ohjelmassa ja nyt on takana jo reilu kaksi viikkoa säännöllistä ja ohjelmoitua harjoittelua.

Niin ja se TAVOITE on selvitä ensi kesänä Finntriathlonin puolimatkalta (1,9km. uinti+ 90km. pyöräily+21,1km. juoksu) loppuaikaan alle 6h. 

Syksyn maastokisat

Jäivät siis tänä vuonna väliin, mammaa ei näkynyt viivalla Kempeleen Mourunki Run:ssa ja viime hetkellä jätin järkisyistä myös Virpiniemen maastomaratonin varttimatkan vipeltämättä. Nyt pitää vielä kerätä kisamotivaatiota. Jalat olivat taas Kajaanissa kovilla ja pientä nilkkakipua on kireiden jalkapohjan lihasten osalta ollut havaittavissa, joten tennispallolla pyörittelyä on harrastettu melkein päivittäin. Heti, kun pyörittely on jäänyt vähemmälle on nilkanalueella tuntunut jomotusta, joten parantelu jatkunee. Joten järkevää oli jättää nämä juoksut nyt juoksematta. Viimesyksynä juoksin paljon ja KOVAA, josta sitten maksoin kallista hintaa syksyn hiihtoharjoittelun osalta, kun polvi ei kestänyt juuri mitään.

Jotain uutta, jotain vanhaa…

Harjoitteluun siis! Uusia tuulia harjoitteluun tuo valmentaja, Väisäsen Katja. Kovan tason ”entinen” triathlonisti ja hiihtokin on hänelle tuttu laji. Katjan blogiin voit tutustua täällä!

Harjoittelu onkin saanut uutta säväystä ja rytmitystä on muutettu. Uskon tämän muutoksen ja harjoitteluun tulleiden uusien teesejen vievän varmasti eteenpäin. Urautuminen on pahin kehittymisen este harjoittelussakin!

Ihanat mtb-maastot ja syksyinen sää sekä maisema -niin rentouttavaa!

Harjoittelusta yleisesti

Luo itsellesi tavoite tai harjoitusohjelma, jos et itse osaa tai kaipaat siihen apua kannattaa se tilata ammattitaitoiselta valmentajalta. Hän osaa suunnitella tavoitettasi, tarpeitasi ja resurssejasi vastaavan harjoitusohjelman huomioiden taustasi ja mahdolliset rajoitteet. Näin saat varmasti uutta potkua ja motivaatiota harjoitteluusi! Tekeminen vie Sinua eteenpäin ja tuloksia alkaa tulla oli tavoite sitten mikä tahansa. Harjoitukset on myös hyvä kirjoittaa kalenteriin, niin niille varatusta ajasta tulee pidettyä kiinni. Sitku-mutku selitykset ovat varmasti meille kaikille jollain tapaa tuttuja – kun selittelemme tekemättömyyttä… Muistakaa, että liikumme oman hyvinvoinnin ja tavoitteemme eteen –emme kenellekään muulle, vaikka se valmentaja olisikin siellä ”takana”! Tavoitteen saavuttaminen vaatii aina motivaation lisäksi, tahdonvoimaa, päättäväisyyttä ja sitkeyttä.

Seikkailu ”siskoni” Lea kirjoittikin hyvin blogissaan liikunnan iloista, tahdosta, päättäväisyydestä yms… suosittelen lukemaan! Voin kyllä täysin allekirjoittaa nämä Lean ajatukset :)

Tsemppiä syyspäiviin!

Terveisin. Anu

Lost in Kajaani kuvat

Pieni kuvakooste kisasta

Lost in viralliset kuvat on tuottanut :

Sotkamon kameraseura Vaarojen Valokuvaajat Ry

(Reijo Heikkinen, Hannu Kilpeläinen, Kalevi Sorsa, Antti Tervo)

Koko joukko lähtövalmiina, siellä sitä jossain seistiin ja jännitettiin!

Kuluntalahti tehtävärastilla heitettiin kahvakuulaa :)

Uimapatja surffausta -ai miten niin kylmää!?

Hyvin sujuu "hiihto"!

Jaksaa jaksaa...

Päivä 2. (la) startti ja eturivin paikat ;)

Jyvä kohdalleen, homma hoituu. Onhan tuota "joskus" muutama pati ammuttu ;)

Tätäkin on yhdessä harjoiteltu, ainakin samasta liikeradasta päätellen...

Viimeinen este! Toisilla se vaan kulkee paremmin :)

Maalissa!

Reittikartat ja GPS-seuranta löytyy täältä :)

Lost in Kajaani 2013

Seikkaiu-urheilukilpailu 13-14.9.2013

Kauan odotettu ja hieman ennakkoon jännitettykkin tapahtuma alkoi lähestyä! Puhelin ja viestittely rumba kisaparin kanssa alkoi hyvissä ajoin, jo muutama viikko ennen H-hetkeä. Naisethan on just sellaisia, kaikki suunnitellaan tuhat ja sata kertaa ;) Olimme kuitenkin valmistautumassa nyt pahemmalla onnella kisaparini Lean kanssa, sillä mitään haavereita ei sattunut. Viime vuonna meidän yhteinen kisahaave tyrehtyi Lean polvilumpion murtumaan sekä kovaan flunssaan. Nyt lähdimme siis intoa piukeana valmistelemaan yhteistä kisareissua Kainuun kankaille.

Menoksi!

Tavaraa on, toinen pyörä laitettiin vielä koukkuun kiikkumaan.

Suuntasimme täyteen pakatun auton kohti Kajaania jo torstai-itapäivällä. Hotellissa säädettiin pyöriä ja viriteltiin niitä täyteen kaiken maailman härpäkkeitä. Geelit sähköteipillä runkoon, pikkulaukut satulan alle, renkaan vaihto kamppeet (kai me se saataisiin vahdettua jos menisi rikki…), seikkailureppujen pakkausta, yövarusteiden säätämistä ja pakkausta sekä tietty kisavaatetusten läpikäyntiä. Siinä sitä taisi tunti jos toinenkin vierähtää! Naurettiin ja kätkätetiin sekä JÄNNITETTIIN!

Pyörää "viritetty"!

Kisa-aamuna...

Kello soi hyvissä ajoin ja olimme jopa saaneet nukuttua jännityksestä huolimatta! Aamupalalta puurot naamariin ja kisakeskukseen materiaalin hakuun ja sieltä suuntasimme takaisin hotellin aamupalalle jatkamaan kahvikupposten ääreen samalla suunnitellen sekä piirtäen päivän reittejä.  Naapuripöydän miesten kanssa puntaroitiin eri reittivaihtoehtoja J

Startissa!

Menopelit parkissa...

Homma lähti Vimpelin urheilukeskuksen yleisurheilukentältä liikkeelle. Kaikki Lost –ja Extremely Lost-sarjalaiset asettuivat riviin ja kengän alle jaettiin juoksuprologin kartta. Lea oli meidän joukkueen emitin eli leimasinlaitteen kantaja ja minä suunnistaja. Porukkaa oli ja ilmapiiri jännittynyt!

Kohta mennään!

PAM  kartta esille, mutta - missä me ollaan? Ei meinannut millään hahmottaa sillä karttaan ei ollut piirretty koko yleisurheilukenttää vaan se sijoittui kartan ulkopuolelle eli ensiksi täytyi paikantaa sijainti. Helpommin sanottu kuin tehty! Rastit sai kiertää haluamassaan järjestyksessä, mutta suuntasimme ensiksi rastille nro. 1. Pummia tuli, mutta löytyi. Seuraavat rastit löytyivätkin hyvin, mutta sitten iso moka –rasti nro. 6. oli kartan laidalla ja meinasi jäädä kokonaan huomaamatta. Rastilta 5. olisi siihen ollut lyhyt matka, mutta kun ennätettiin jo rastille nro. 3. oli koukku takaisin kartan toiseen reunaan ja 15min. pummia. Täytyy sanoa, että ärsytti aika tavalla oma säheltäminen. Alku on aina haastava, intoa on enemmän kuin järkeä ja ennen kaikkea sitä MALTTIA! No, loppu meni sitten hyvin ja takaisin kentälle –pyörät alle!

Päivän peruskartta ja reitti.

Rasti nro. 1. Kajaanihallin kupeessa, reitti tuttu ja reippaasti rastille. Q1 eli tehtävä rasti. Beach Volley kentälle oli piilotettu ”aarteita” salibandy palloja. Joukkueen tehtävänä oli vuorotellen löytää yksi ”aarre”. Minä lähdin suorittamaan ensiksi ja kaivoin kaivoin ja KAIVOIN! Kaikki tuntui ympäriltä löytävän ja vasta kun tajusin seurata valvojia – hokasinin, että sivusilmällä seuraten voin ennakoida mihin niitä piilotetaan. Heti ei uskaltanut kuitenkaan ko. aarteen paikalle hyökätä. Vihdoin löyti ja Lea kentälle vinkkien kera J Lealla ei sitten mennytkään kuin silmän räpäys ja eteenpäin!

Rasti rno. 2. Oli keskustassa Linnanraunioiden tuntumassa saaressa puun juurella, taas tuttu paikka viime vuodesta ja reitti selvä. Lea leimasi ja matka jatkui… Rasti nro. 3. oli tien ja joen risteyksessä. Helposti löytyi ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan vaikka muutamia E Lost-sarjan miehiä meni viilettämällä ohi –hui mitä kyytiä! Rasti nro. 4. oli tien mutka mukavan loivan nousun päällä. Takasin laskettiinkin aika vauhdilla ja asfaltti teitä tempomaan rastille nro. 5 eli Q2. Tehtävänä oli kahvakuulan heitto tietyn matkan kapeahkoa rataa pitkin. Lealle uusi tuttavuus, minulle todella tuttu. Niinpä aloitin ja tarkkana sai olla, että kahvan kautta ei pyörähdä rajojen ulkopuolelle. Se tietäisi uudelleen alusta aloittamista. Kun kuula oli saatu radan toiseen päähän sen kanssa juostiin takaisin ja toinen pari jatkoi. Hyvin meni Leallakin ja päästiin samasta asetelmasta jatkamaan pyöräilyä. Rasti nro. 6, 7 ja 8 olivatkin kylmärasteja ja löytivät hyvin. 

Rasti nro. 9. Q 3 olikin sitten jotain ihan muuta. Nähtiin heti, että UINTIA! Mutta missä? Ympärillä oli vain kangasmaastoa… Pian selvisi, että jalkaan oli jätettävä kengät, päälle pelastusliivit ja uimapatja kantoon. Merkittyä reittiä rantaan ja sitten kauhomalla rastilipulle saakka. Nopeasti vedettiin trikoot pois ja mukaan napattiin vesijuoksuhanskat kauhomista helpottamaan. Risut raapi sääriä, mutta eteenpäin painettiin ei siinä sääriä ennättänyt sääsetellä. Veteen sen kummempia aristelematta, ARGH! KYLMÄÄ vois sanoa, että järkyttään kylmää. Jalat eivät meinanneet asettua patjalle ja muutenkin tekniikassa oli hakemista. Haastetta lisäsi jäinen vesi ja kymmenet risut sekä puun rungot jotka olivat poikki sekä ristiin rastiin vedessä :/  Yksi runko täytyi ylittää ihan patjalta nousemalla. Matka tuntui pitkältä, takareisi meinasi kampata ja mieleen hiipi, että jos täältä täytyy takaisin meloa tullee kyllä noutaja! Kroppa oli aika rajamailla ja kun vihdoin näin rastilipun sekä edellä menevien nousevan patjojen kanssa vedestä olin enemmän kuin helpottunut! Lea tuli pari kymmentä metriä perässä.  Olipahan uinti!!! Peräkkäin hölkytettiin takaisin vaihtopaikalle. Sitten se iski, eka kramppi Lealle! Etureisi oli aika vinkeän näköinen ”pallo”, heti vaan suola – ja mangnesium ensiapua. Vaatteiden pukeminen nihkeälle iholle oli taas mitä oli… Siellä sitä pyllisteltiin, kiire oli kaikilla ja ei siinä paljoa ennättänyt ajatella mitä vilahti ja katsoiko kukaan!? Hyvin kuitenkin päästiin eteenpäin ja pyörille vaikka muutama joukkue taisi ohitse livahtaa. 

Rasti nro. 10 ja samalla Q4 hiekkamonttu löytyi helposti. Tehtävänä oli täyttää kaksi sankoa heikalla ja kantaa niitä n. 100m. lenkki. Viestinä mentiin ja Lea alkoi suorittaa ensinnä. Pari sankojen laskua matkan varrella, mutta tahti oli hyvä! Minä jatkoin ja päätin, että enempää ei sankojen laskuja tule kuin yksi –hyvin suunnitelma onnistui J

Lea kantaa, hyvin menee!

Rastille nro. 11. oli kaksi reittiä. Valitsimme jälkeenpäin ajateltuna huonomman reitin, jossa oli loivempi nousu, mutta pidemmästi polkupätkää. Toista kautta menneet olivat hieman nopeampia gps-seurannasta jälkeenpäin katottuna. Rastilla oli Q5 ja tehtävänä "käydä Kiinassa" jalkaisin tai pyörällä. Päädyimme juoksuun, alamäkeen meni mukavasti hölkytellen ja pellon reunojen kautta suorinta reittiä kohti rastia. Aika pusikkoa oli! Sieltä paljastui samalla ikävä yllätys, PIIKKILANKA jota tarttui sääreeni kiinni AUTS! Aika raapaisu L Olihan sitä sitten tarkemmin katsottuna siinä enemmänkin, loppumatkan menimmekin rauhallisesti. Lea leimasi ja jäi jutteemaan toislle toista reittiä tuleville < tämä kilpailuintoilija siinä sitten hoputti –TUU JO!!! Takaisin kohti Saukkovaaran laavua olikin sitten tasaisen ”tappavaa” nousua.  Alkoi energiat olla jo vähissä.

Kiinassa käytiin ja laskua seurasi armoton nousu takaisin -huh!

Ylhäällä huomasimme, että olemme n. 30min. edellä useita naisjoukkueita jotka muutamia tunteja sitten olivat meidän kanssa tasoissa. Tästä saatiin lisätsemppiä loppuun. Rastilta oli lähdössä samaan aikaan tutut Passion Adventure joukkueen E-Lost sarjassa kisaava naiskolmikko. Muutama sana ennätettiin vaihtaa, kunnes naiset paineli eri rastille aika vauhtia teknisellä polulla! Tältä rastilta valitsimme siis reitiksi jälleen jälkeenpäin ajateltuna hitaamman reitin. Nousua ei tällä reitillä tullut niin paljoa, mitä toisella reittivahtoehdolla mutta UKK-reitti mitä käytimme oli melko kapea ja kivikkoinen sekä juurakkoinen. Meidän vahvuutta ei ole kovinkaan tekniset pätkät, joten siinäkin mielessä tasoitusta muihin nähden tuli.

Rasti nro. 12 oli Ristijärven laskettelukeskuksen P-alueella vaaran päällä. Sinne kivutessamme vastaan laski Lost-sarjan naisten kärki, joten pahasti ei oltu jäljessä. Rastilla oli Q6 ja toisen tehtävä kantaa lyhyt lenkki vesisäiliötä ja toisen autonrengasta. Lea otti vedet ja minä renkaan. Sen päälle oli vielä suoritettava lankku tandem-hiihto. Huusin rytmiä; oikee-vasen-oikee-vasen pitkät siirrot ja homma paketissa paria ”suksen irtoamista” lukuun ottamatta. Rastilta laskettiin aika vauhdilla alas kohti Ristijärven urheilukenttää ja päivän viimeistä rastia nro 13. Pikkusen koukattiin, mutta hyvin löytyi ja sitten luukutusta maaliin leirintäaluetta kohti.

Loppuaika perjantaina 6h. 40min. 32sek. ja oli naiset väsyjä!

Polar analyysi perjantailta
Osa matkasta ei ole mukana GPS-seurannassa, sillä GPS oli repussa ja joitakin pätkiä tehtiin ilman reppua (mm. uinti).

Kisajärjestäjä oli kuskannut kisaajien yökamppeet jätesäkeissä yöpymispaikalle. Leiri pikaisesti pystyyn ja järvenrantaan pesulle. Miten virkistävää huuhdella hiki pois ja saada lämmintä puhdasta kampetta päälle. Olo oli kuin ”uudelleen syntyneellä” J Sitten mahantäytettä. Kodassa oli porukkaa ja tuli valmiina, joten sinne suuntasimme. Kiitos miehille valmiista tulista! Pannuun vesi kiehumaan ja pasta hautumaan. Oltiin fiksusti ostettu retkimuona jota ei tarvitse keitellä. Makkaraa ja mehua, alkoi elämä todella voittaa!

Pakkailtiin vielä seuraavan päivän seikkailureput valmiiksi, geeliä, energiapatukkaa, pikku naposteltavaa mm. kuivattuja hedelmiä ja pakolliset varusteet sekä juomat pusseihin valmiiksi. Sitten hetki teltassa elpymistä nukahtamisen rajamailla jonka jälkeen olin ihan JÄÄSSÄ, kun oli hilattava väsynnyt kroppa vielä kapteenien kokoukseen jossa saimme seuraavan päivän reittikirjan ja kartan. Siinä sitä sitten silmä ristissä vielä piirreltiin teltassa seuraavan päivän reitit ja sitten tulpat korviin sekä unta palloon! Ei tarvinnut paljon unta houkutella ;)

PIRRRR…

Kello herätti klo. 04:00. Tulihan tuota nukuttua ”peräti” 4h! No, ei se mitään –sama kaikilla! Teltassa kamat kasaan ja samalla Lea tuli wc-reissulta ilmoitustaulun kautta edellisen päivän tulokset tiedossa. Olimme TOISINA! Vain 6min. keulaa perässä. Tästä on hyvä jatkaa J Valmis aamupala jonka sai ennakkoon ostaa, naamariin ja hotellin aamiaiselta tutut miehet antoi meille sisätilasta istumapaikat ja siirtyivät itse ulos syömään. Kohteliaita J

Lähdössä hämärää -Valot päälle!

Hieman paleltaa, päädymme kunnon kamppeisiin. Kylmä ei saa tulla! Heti n. 10min. lähdön jälkeen kaduttaa –kaatohiki. Päätimme valita rastille nro. 1. ehkä hieman lyhyemmän reitin, mutta reitin korkeuskäyriä ei tullut illalla karttoja piirtäessä tarpeeksi hyvin syynättyä. Nousua oli, se vaan jatkui ja jatkui… Reidet lauloi vaikka vauhti oli kuin etanalla. Jösses mikä moka reitin valinnassa, siihen päälle vielä pikkunen pummi! Tasamaat ja asfaltti oli selkeästi meidän vahvuus, niillä muita saavutettiin –mutta nousuosuuksilla ja teknisillä mtb-pätkillä jäätiin. Olin itse jo tässä vaiheessa aika tavalla menettänyt toiveet voitosta, mutta periksi ei annettu taistelussa muista sijoituksista.

Toisen päivän peruskartta.

Matkan varrelta...

Rastilla nro. 2 oli Q1 tälle päivää. Porukkaa paineli metsään meidän saapuessa rastille, nähtiin monta naisjoukkuetta edellämme. Tehtävänä oli perus tossusuunnistus, selkeä kartta ja helpolta näytti. Porukkaa alettiin ajaa kiinni maltilla ja se onnistui, useita joukkueita ohitettiin. Vielä viimeisenä, ennen pyörille lähtöä täytyi arvioida makaroonipussin paino 20g. tarkkuudella. Jos ei osuisi, tulisi sakkojuoksua. Nämä mammat on makaroonia keittänyt ja 130g. arviolla päästiin jatkamaan ilman sakkojuoksua!

Rastille nro. 3. reitti oli helppo ja vauhti pysyi hyvänä. Tällä Puikkokosken rastilla Lea pääsi hyppäämään trapetsihypyn ja hienosti onnistui. Itse paukuttelin ilmakiväärillä kahdella paukulla kaksi ankkaa kumoon, yksi varapaukku jäi käyttämättä –pitäähän se ampumahiihtäjältä sujua tuommoinen ;)

Seuraavat rastit olivatkin kylmiä aina rastille nro. 7. saakka. Kampi vaan liikkui hieman nihkeästi...

Rastilla nro. 7. oli Q3 melonta. Meille ennakkoon helppo juttu… Mutta, jotta ei kävisi liian helpoksi, valittiin hieman kiikkerämpi mukamas nopeampi kanootti millä oltiin aikaisemmin aina harjoiteltu. Siinäpä se kiikku ja kaakku, ohjausliikkeet oli paljon herkemmässä. Pienikin ohjaus ja poikittain meinasi mennä, alkumatka olikin aikamoista taiturointia kieli keskellä suuta. Kellotettiin, että oltiin naisten kärkeä n. 30min. perässä eli PALJON! No, edessä meni mukavasti selkiä, joita päätettiin lähteä maltia pomimaan. Rannassa tuli vastaan 1Life Mix-joukkue ja vaihdettiin kanootteja. Ottivat meidän menopelin ja vedettiin heidän takaisin rantaan.

Pyörille ja kohti kylmärastia nro.8. ja sieltä edelleen seuraavalle nro. 9 joka oli Q4. Rasti oli kivasti hieman haastavassa paikassa ja moni olikin tehnyt aika koukkua rastille. Leakin kysyi muutamia kertoja, että olenko nyt aivan varma reitistämme rastille. Olin ja suoraan rastille saavuttiin puskapissan kautta. Reittikirjasta nähtiin, että taas päästään jälleen juoksemaan. Sehän meiltä luonnistuu! Kyseessä oli ns. käyräsuunnistus kartalla, joka oli suuntaa-antava eli todellakin vain osa poluista oli piirretty.

Käyräsuunnistukseen meni n. 15min.

Rastit löytyi helposti ja takasin pyörille kapuessamme alkoi hiekkarinne tuntua jaloissa. Lean kommentti ”jokainen askel on harkittu” –ei mitään lisättävää tuohon, todellakin näin! Pyörille saapuessamme Lea huikkaisi, että edellisen päivän naisten keula saapui, vasta rastille nyt… Minun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen ;) Olimme siis johdossaa! Mitä ihmettä? Aikamoisen tsempin sai jatkoon ja koko ajan hoettiin, nyt malttia -virhe tulee ”kalliiksi”!

Rasti nro. 10 ja Q 5. oli raviradalla ja tehtävänä viestijuoksu 2x1km. Lea pisti mulle haasteen, että täytyyhän se 4min. mennä ;) Hullua ei kannata yllyttää! Juoksin ensiksi ja päätin, että sekuntiakaan ei anneta nyt periksi. Aika oli n. 4.20. eli ihan ok. näin yli 10h. seikkailurupeaman päälle. Lea veti myös tiukasti ja matka jatkui.

Rastille nro. 11.oli kaksi reittivahtoehtoa ja valittiin ehkä aavistuksen hitaampi  (taas jälkeenpäin ajateltuna). Rasti nro. 12 laiturin nokassa olikin sitten kinkkinen, osa oli huomannut sinne menevän sillan kartasta. Me ei ja kierrettiin kaupungin kautta ja taas otettiin takkiin sekä meinattiin sitten kolaroida keskenäänkin. Aika lähellä oli rynäys!

"Viimeinen" rasti nro. 13. sijaitsi Vimpelin urheilukeskuksen hiihtomaassa. Sieltä alkoikin sitten epilogihajonnat (juosten), joissa meinasi pinna hajoita (=päästä meinaan). Alkoi olla fyysisen puolen lisäksi henkinen kapasiteetti melko finaalissa! Vaatteet ja saumat alkoivat hiertää siihe malliin, että jokainen liike oli hieman tuskainen. Nyt oli parempi purra hammasta ja olla ajattelematta vaseliinipurkkia joka yhteispäätöksellä jätettiin repusta pois. Eka rasti 13A heti kunnon nousun päällä ja siellä pientä aivojumppaa autonrenkaiden kanssa ja takaisin rastille nro. 13. Sitten seuraava 13B, jossa oli toisella tiedossa kännykkäpeliä ja suunnistussimulaattoria. Ei mennyt ihan putkeen –molemmille sakkojuoksua. 13C urheilukentän katsomon katolta köysilaskeutumista ja seuraavaksi armejan esteradalle 13D. Jossa suorittamatta jääneestä esteestä sai sakkojuoksua. Juoksu meiltä sujuu, joten joillakin esteillä otettiin suoraan sakko yrittämättä tehtävää, jota ei ehkä kuitenkaan oltaisi saatu suoritettua. Mitä turhaan yrittämään ja tuhlaamaan aikaa jos sakkojuoksu tulisi ehkä kuitenkin? Taisi valvoja vähän ihmetellä, kun nämä mammat vaan huusi; SAKKO ja tästäkin SAKKO! Yhteensä tuli juostavaa 7,5 kierrosta (a’ 200m). Sekin yritettiin painaa sen mitä kirtuista tässä vaiheessa vielä irtosi. Juuri lopetettuamme, rastille saapui edellisen päivän naisten keula. Joten kellotimme olevamme heitä edellä n. 15min. Joten homman pitäisi olla selvä, mikäli mitään yllättävää ei tule. Rasti nro. 13E oli Hoikanlammen rannassa (tuttu paikka edellisvuodelta) ja heti näki että UINTIA! < EI, Ei enää ollut kovin innokkaita uimareita tässä joukkueessa, joten heti kysyttiin mikä on sakko J? 30min. lisäaikaa. Sitä ei kestänyt ottaa, joten järveen mars! Toinen ui vastarannalle ja takaisin, toinen juoksee lammen ympäri. Lealla ei uinti-intoa ollut joten ei siinä mietitty hetkeäkään.  Vaatteet pois ja alla oleva triathlon asu meni hyvin uintiasusta. Vesi oli jäätävää, vesijuoksuhanskat hieman helottivat. Rantaan takaisin ja tossut jalkaan, tarkka suunnistus kohti maalia ja matkalta vielä rasti nro 13F. Yleisurheilukentälle oli viritelty vielä muutamat esteet jäykille jäsenille sekä vesieste –tulipa kengät huuhdeltua J

Lauantain kilpailuaika 8h. 26min. 51sek.
Polar analyysi lauantailta
Osa matkasta ei ole mukana GPS-seurannassa, sillä GPS oli repussa ja joitakin pätkiä tehtiin ilman reppua (mm. melonta ja muutamia juoksu-osuuksia).

Maaliviiva ylitettiin siis kokoaisaajassa 15h. 7min. 23sek.

Tulokset löytyvät täältä

Olo kuitti, väsynyt ja onnellinen! Me tehtiin se VOITETTIIN!
Vaikka suoritus ei ollut täydellinen, voi voittaa jos ei anna periksi vaan vääntää tiukasti loppuun saakka! Ainahan näissä karkeloissa jää jotain pientä hampaan koloon ja parennettavaa seuraavalle kerralle, mahtava on kuitenkin huomata että kerta kerran jälkeen näistä virheistä oppii ja suorituksesta tulee "puhtaampi" :)

Iso kiitos kisajärjestäjille, kanssakilpailijoille sekä erityisesti mahtavalle joukkuekaverille Lealle! Hieno kisa ja hyvät järjestelyt. Yöpymispaikka Ristijärvellä saa erityistä kiitosta ja ratamestari hyvästä kokonaisuudesta. Tulemme varmasti myös ensi vuonna, mikäli kisa järjestetään!?

Nyt

Koittaa ansaittu ylimenokausi ja suunnitelmallinen treenaaminen jää taka-alalle. Toki liikettä ja liikuntaa tulee ihan hyvä määrä viikoittain valmennettavien kanssa, mutta omat treenit on varmasti melko vähissä. Uusi harjoitusjakso ensi kesän karkeloihin alkaa n. 3-4viikon kuluttua ihan valmentajan johdolla. Viimeksi olen harjoitellut ulkopuolisen valmentajan johdolla vuonna 2007 tuolloin ampumahiihtoa. Nyt aloitan triathlonin puolimatkalle valmistautumisen Väisäsen Katjan valmennuksessa, joten kovan tason tri-valmentaja yrittää saada tähän mammaan vauhtia ja luotto on kova onnistumisen suhteen J

Vaikka osaa muita valmentaa, ei se tarkoita sitä että olisi itse itselleen paras valmentaja siksi päätin hakea apua omaan harjoitteluun!

Tsemppiä syksyyn ja aseta Sinäkin itsellesi tavoite se ”potkii” eteenpäin ;)

Terkuin, Anu

Majakka Triathlon 27.7. 2013, Oulainen

Joroisten Finntriathlonin pikamatkan hyvän suorituksen siivittämänä triathlon kisakärpänen iski toden teolla!

Niinpä päätin aika viime tingassa lähteä Oulaisten Majakka Triathloniin, sillä tuttavalta tarjoutui kisakyyti. Perjantai oli ollut treeneistä lepopäivä, joten lauantaina oli tarkoitus tehdä kova treeni ja mikä sen mukavamaa, kun tehdä ne tehot kisassa J

Kisapaikka oli todella idyllinen, pienen kylän uimaranta. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja ilmoittautumisen jälkeen selvisi että naisten sarjassa olisi jopa 15kilpailijaa –hyvä niin, aina mukavampi mitä enemmän kilpailijoita!

Valmistautumista...

Uintiosuus

Startti! Meikäläisellä aloittelijan virhe -missä ne uimalasit on, otsalla :(

Uinti suoritettiin yhtenä edestakaisena matkana 200m. järvelle päin ja toinen takaisin eli yht. 400m. Ranta oli hieman haastava sillä pieni matalikko n. 30m. rannasta pakotti nousemaan vedestä ylös ja juoksemaan jonkin matkaa ennen kuin pääsi taas uimaan. Lisäksi sähelsin uimalasien kanssa todenteolla, unohtaen asentaa niitä paikalleen ennen starttia. Niinpä niitä sai asetella paikoilleen useamman kerran ja uinti olikin aikamoista räpellystä sekä aika tämän vuoksi huono vaikka nousin vedestä ihan kohtalaisissa asemissa. Keskisyke uinnissa 176 (90% maksimista).

Loppu menikin hieman mallikkaammin ja vaihdossa ei ollut ongelmia.

Pyöräilyosuus

10km. todellinen pikamatkan pikamatka ;) Heti alusta piti tietysti tässä tapauksessa saada rytmi päälle ja tempoa sen mitä kintuista irtoaa. Hapotus olikin aikamoista aina välillä, kun vedin muutamia kertoja porukkaamme. Peesaus näissä ns. pikamatkoissa on sallittua. Pyöräilyosuudella ohitin yhden naisen. Loppumatkasta yritin hieman säästää jäseniäni pahimmalta hapotukselta, jotta juoksu lähtisi rullaamaan hyvin. Keskisyke pyöräilyssä oli 181 (93% maksimista).

Kiire vaihtoon!

Juoksuosuus

Matkana oli 4,8km. Hiekka –ja soratietä sekä asfalttia. Vaihtoon kannassa tullut nainen lähti juoksemaan pari sekuntia minun perään. Taktiikaksi otin lähteä maltilla matkaan ja katsoa pysyykö kisasisko miten kannsassa. Melko pian huomasin juoksevani yksin ja edessä menevät miehetkin olivat reilun 100m. edellä. N. 2km. kohdalla takanani ei näkynyt pitkällä suoralla ketään ja miehetkin tuntuivat edessä loittonevan. Iski pieni lamaannus, motivaatio juosta kovaa tipahti. Piti oikein miettiä mitä keksisi, että saisi taas rytmin päälle. Niinpä päätin yrittää saavuttaa edessä menevän miehen vaikka kisasi tietysti eri sarjassa. Juoksu rullasi yllättävän hyvin ja saavutinkin häntä hyvän matkaa. Viimeisillä sadoilla metreillä en kuitenkaan pystynyt takamatkalta enää vastaamaan hänen kiriinsä. Keskisyke juoksussa oli 187 (96% maksimista).

Ykkönen Lavosen Suvi (vas) ja mamma kakkosena:)

Fiilis

Kisa meni hyvin ja alkusähellyksestä huolimatta olin tyytyväinen kokonaisuuteen sekä loppuaikaan. Sykkeistä taas huomaa, että kaikki revittiin irti mitä oli mahdollisuus! Kone kävi isoilla kierroksilla alusta loppuun ja kropassa tuntui luonnollisesti kisan jälkeen hieman väsymystä neljän peräkkäisen kisaviikonlopun jälkeen. Hienot kisat ja hyvät järjestelyt, joten kiitos Oulaisten Taru:lle!  Tänne voisi tulla toistekin ja ehdottomasti voi suositella ko. kisatapahtumaa kaikille, jotka haluavat lähetä kokeilemaan triathlonia kisamielessä.

Kisayhteenveto

Loppuaika 49, 15

Keskisyke 183 (94% maksimista)

Maksimisyke 194 (99,5% maksimista)

Tulokset

Palkintona, hieno Majakka tuikkulyhty :)

Triathlonin jatko

Iisalmen Yötriathlon ja Kuopio triathlon jäivät tällä erää välistä, mutta eivät varmasti tulevilta vuosilta. Iisalmeen en lähtenyt palautumisen ja pitkän kisaviikonloppujen putken vuoksi ja Kuopio Triathlon jäi seikkailu-urheilukisojen jalkoihin.  

Ensi kesäksi olen asettanut tavoitteita, joiden eteen aloitan suunnitelmallisen treenaamisen.  Oma maantie pyörä on hankintalistalla, saa appiukko omansa takaisinJ Pienempi märkäpuku lähtee tilaukseen, heti kun edelliselle löytyy uusi omistaja. Pyöräily on suurin kehitettävä osa-alue, uinnin lisäksi. Juoksuvauhtiini olen suhteellisen tyytyväinen, tosin eihän mikään ole koskaan ”liian hyvä” ;) 

Terveisin, Anu

Finntriathlon 19.7.2013 pikakilpailu

Kisaa edeltävänä päivänä matkasimme kohti Joroisia. Pikkumies jäi mummolaan hoitoon, niinpä pääsimme mieheni kanssa kahdestaan kisareissulle. Mahdotonta olisikin ollut ottaa Jonne matkaan, sillä kilpailimme mieheni kanssa molemmat samanaikaisesti perjantai-iltana.

Kisa-aamu

Säätiedotus oli luvannut vain reilua +10 astetta ja mahdollista vesisadetta. Onneksi ennusteet pettivät tällä kertaa kunnolla ja päivä valkeni paljon paremmassa säässä! Hieman ennakkoon olin jännittänyt säätä, sillä ajatus kylmästä vesisateesta varsinkin pyöräilyosuudella kuulosti hieman hirvittävältä. 

Pientä jännitystä oli vatsan pohjassa. Aamupalan ja kevyen verryttelylenkin päätteeksi hieman kevyesti venyttelyä. Kamojen ja pyörän viimeisiä tsekkauksia. Lounas ja sen päälle pikku päikkärit – aika luksusta sanoisinko J Enpä muista milloin viimeksi olen nukkunut ja levännyt ennen kisaa näin paljon! Olo tuntui hieman lötköltä tämän vuoksi ja mietin monesti, että mitenköhän koneen saa käyntiin oikein isoille ”kierroksille” sillä kysehän on vain reilun tunnin kisasta, jossa mennään eikä meinata ;) Alusta saakka pitää olla ns. haanat auki!

Vuoden 2012 aikani kirjasin käteen, jotta osaan kisan aikana seurata -missä mennään...

Ennen starttia

Haemme kilpailijamateriaalin kisakansilasta. Numerot kiinni pyörään ja kypärään sekä varustepussit vaihtoihin valmiiksi. Kisainfossa ei juuri uutta asiaa tule, vain pyörä-juoksu (T2) vaihto on hieman muuttunut edellisvuodesta (nyt pyörä viedään itse vaihtotelineeseen).  Hyvä on kuitenkin info kuunnella, sillä monta asiaa on muistettava ja kertaus ei tee pahaa. Kisatilanteessa kaikki täytyy olla takaraivossa, ei niitä ennätä jäädä miettimään…

Varustekassi (T2) pyöräily-juoksu vaihtoon viedään Urheilutalolle omaan numeroa vastaavaan naulaan ja tsekkaan vielä vaihtoalueen läpi muistin virkistämiseksi. Tämän jälkeen suuntaamme huoltoasemalle kevyttä välipalaa (sämpylä, jogurtti, kahvi ja tuoremehu) nauttimaan ja varusteita vaihtamaan. Kello näyttää, että starttiin on tasan kaksi tuntia aikaa.

Kurvaamme autolla lähelle kisakeskusta. Täältä jatkamme matkaa pyörillä kohti Valvatuksen rantaa. Pyörien tarkastus on heti rantaan vievällä portilla ja tästä pyörät viedään omaa numeroa vastaavaan paikkaan pyörätelineessä. Hiljalleen alkaa porukka rannalla lisääntyä.

Verryttelen ja n. 30min. ennen starttia alan kiskoa märkäpukua päälle. Tosin kovaa kiskontaa ei tarvitse harrastaa, sillä märkäpuku on kilojen vähentymisen myötä jäänyt liian isoksi. Hörppää vettä kiitettävästi eli ikävästi hidastaa uintia. En anna sen masentaa, yritän olla ajattelematta koko asiaa – näillä mennään! Käyn myös järvessä pienen mutkan lämmittelemässä ja ottamassa ns. veden puvun sisään ja sitähän se hörppää kunnolla…

Startissa

Miehet starttaavat klo. 18.00 ja naiset 5min. perään. Iso joukko odottaa malttamattomana lähtö ”karsinaan” pääsyä. Toivotamme mieheni kanssa toisillemme vielä onnea ja hän suuntaa omaan lähtöönsä. Naiset jäävät ryhmittymään seuraavaksi lähtöön. Katsellessani ympärilleni, ajatuksiin hiipii – kaikki näyttää niin hurjan ”kovalta”, viimekesäisen sijoituksen pitäminen tulee olemaan vaikeaa jne. Kuuluttaja kysyy, kuinka moni on ensimmäisessä kisassa ja monta kättä nousee ympärilläni. Niinpä astun reilusti eteenpäin heti ensimmäisen rivin taakse ja edessäni on todella kovia naisia – kisan ennakkosuosikit! Jonkun itseluottamus napin vissiin nielaisin, mutta en halua jäädä suurimpaan uinti sumppuun sen verran kuitenkin luotan omaan vauhtiini, että tästä lähdetään eikä hukata sekuntiakaan alkuhässäkässä.

Pam!

Porukka ampaisee järveen, ensimmäiselle poijulle on ruuhkaa. Monosta tulee kylkiin ja käsiin. Kaikilla kamala kiire, tietysti. Käännän ihan poijua hipoen ja näen, että edelläni on n. 10 uimaria. Yritän pitää linjan seuraavalle poijulle, mutta hieman teen lisämatkaa kaartaessani liikaa vasemmalle. Uinti tuntuu helpolta ja matka taittuu kivasti. Viimeiseltä poijulta rantaan tempaisen hyvin suoraan ja sen minkä rahkeista irtoaa. Pari naista siinä jää taakse.

Vaihto T1 (uinti-pyöräily)

Vilkaisen kelloa heti rantauduttuani ja yllätyn todella! Aika yli minuutin edellisvuotta parempi J Vaihtoalueella on vielä vähän naisia, kuulutuksesta kuuluu nimeni, mutta en kuule sijoitusta. Vaihtokassi löytyy heti, mutta märkäpuvun vetoketjun kanssa on hieman hankaluuksia. Puku on nopeasti riisuttu (kiitos ison puvun), vaihto menee ok. Tempaisen kunnon spurtin pyörälle ja sen kassa kohti pyöräilyn aloitusta – taas kuittasin pari sijoitusta J

Pyöräily

Ennakkoon olin hieman pelännyt tätä osuutta, sillä viikon takainen harjoituskilpailu ei juuri lupaillut hyvää tästä lajista. Tosin olihan nyt lähtötilanne ihan toinen, kroppa oli palautunut toisin kuin viikko sitten. Lähdin rennon reippaasti matkaan, sain heti seurakseni yhden naisen ja sovittiin vuorovedosta. Noin. 5km. kohdalla takaa tuli toinen nainen ja iskin kantaan. Vauhti tuntui sopivalta ja muutama muukin oli letkassa mukana. Vuorovedolla mentiin, porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Letkasta alkoi porukka harveta ja pian meitä oli vain kolme. Ennen kääntöpaikkaa (hieman yli 10km. kohdalla) ei vastaan ollut tullut kovin monta naista, joten vauhtimme oli ollut kerrassaan hyvää! Minulla alkoi hieman kääntöpaikan jälkeen vaikein hetki, jalat olivat aika tavalla hapoilla ja teki tiukkaa pysyä peesissä. Huikkasin edessä olevalle, että en kykene enää vetämään. Vauhtimme pysyi kuitenkin hyvänä aina vaihtoon saakka. Pyöräilyssä imaisin tankoon teipatun energiageelin n. 17km. kohdalla.

Ensimmäinen kääntöpaikka n. 4km. kohdalla. Kuvassa ensimmäisenä. Kuvaaja; Jouko Kaarteenaho.

Vaihto T2 (pyöräily-juoksu)

Nopeat vaihdot (seikkailukisoistakin opittua), yritin pitää mielessä ja toimia sen mukaan. Rullasin pyörän päällä vaihtoalueella mahdollisimman pitkälle (taas ohitettiin kanssakilpailija). Juosten mahdollisimman nopeasti pyörä telineeseen, pinkomalla ja samalla pyöräilyvarusteita riisumalla varustekassille. Kamat kaataen kassista maahan ja pyöräkamat pussiin. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vaihdossa tuli taas mukavasti ohituksia!

Juoksu

Ensimmäiselle juoksukierrokselle lähdössä, ei oikein polvi nouse! Kuvaaja; Jouko Kaarteenaho

Alku tuntui kankealta, kuten aina pyöräilyn päälle. Jännitin hieman polven kestämistä, vaikka luotinkin ennakkoon omaan juoksutasoon ja vauhtiin. Lähdin rennosti (väkisten vääntämättä) sen mitä pääsin. Alkumatka on aika tavalla nousua aina n. 1,6km. saakka. Hapotti, takaraivossa takoi – käsillä tahtia, hartiat rentona, HENGITÄ! Ohitettavia oli muutamia ja kohta takaa tuli tuttu hahmo, sama kilpailija kenen kanssa pyöräilin melkein koko osuuden. Iskin taas kantaan ja vauhti tuntui sopivalta. Siinä sitä paineltiin peräkkäin ja viimeisen kilometrin aikana edestämme bongattiin pari naista. Ajatuksissani oli heti, että nuo otetaan kyllä kiinni! Vauhtimme lisääntyikin, tuntemus ja hapot alkoivat olla aika tapissaan. Toisen edessämme menneen naisen ohi rullattiin, mutta toinen näistä lähti peesiimme. Loppusuoralle kaarsikin kolme naista rintarinnan. Jäin kaarteessa hieman pussiin, mutta punnersin viimeisillä voimilla toisen kilpailijan ohi. Harvoin pääsee tämmöisiä kirikamppailuja vetämään! Oli mahtavaa J Onnittelen ja kiitän kilpakumppania, jonka kanssa kisasimme pitkän matkaa yhdessä. Kuulutus kertoo sijoituksemme, mutta ne hukkuu siinä tohinassa… Onneksi kilpasisko kuuli J Tuuletan –tämä mamma oli seitsemäs! Mukana oli 96 naisten sarjan kilpailijaa.

Fiilikset ja jatko…

En olisi ikinä voinut arvata kisan menevän näin hyvin tuntemusten mukaan sekä ajallisesti, että sijoituksellisesti. Fiilis oli ja on edelleen huikea onnistuneen kisan jälkeen. On todella mahtavaa huomata, että näinkin ”vähällä” triathlon lajiharjoittelulla pääsee tuollaiseen tulokseen. Tosi onhan taustalla hurjasti muuta harjoittelua.

Tulokset

Väliajat aukeavat, kun klikkaa nimen kohdalta.

Aika onnellinen! Kuvaaja; Lasse Seppänen

Yhteenveto kisasta:

Aika: 1.12:48

Keskisyke: 180 (laitoin kellon 15sek. ennen starttia päälle ja sammutin n. 1min. maaliin tulon jälk.)

Maksimisyke: 193 (maksimi on 195)

Kovat oli "koneen" kierrokset ja kaikki revittiin irti mitä lähti!

Osuusajat:

Uinti: 6:37 (7:52 edellinen vuosi) 400m.

Pyörä: 35:17 (35:20 edellinen vuosi) 20km.

Juoksu: 25:07 (25:44 edellinen vuosi) 5km.

Vaihtoajat näkyy virallisissa tuloksissa. 

Nyt on seuraava tavoite asetettu ja se on ensi kesällä puolimatkan kilpailu Joroisilla! Triathlon on vienyt sydämeni J Se on menua ny –sano pohojanmaan likka! 

Tulevana talvena vietetäänkin paljon treeniaikaa altaassa ja erityisesti pyörän päällä, juoksua unohtamatta. Niin ja en minä niitä suksiakaan nurkkaan heitä ;)

Terveisin, Vielä "trigotleetti", joskus vielä "triatleetti" (vai miten se meni ;)

Triathlonin harjoituskisa (OTC) la. 13.7.2013

Seikkailukilpailuista on tasan viikko, kun puetaan jo seuraavan kerran numerolappua ylle. Kyse on tosin harjoituskilpailuista. Ajatuksenani on testata jalan kuntoa ja alustavasti olenkin suunnitellut sekä valmistautunut mahdollisesti vain uinti – ja pyöräilyosuuteen. Juoksen mitä juoksen, jalan mukaan. Sillä nyt eikä muutenkaan ole syytä ottaa turhia riskejä parantumisen suhteen. (Jalkaan tuli ns. juoksijan polvi seikkailukisasta). Päällä on vielä lääkekuuri ja kroppa tuntuu tämän vaikutuksesta "vieraalta".

Aamu härdelli kotona on suoraan sanottuna hiostava, kaksi lähdössä harjoituskisoihin ja pikkumies keksii viime hetkellä kaikki kivat jutut vanhempien ”pään menoksi”. Kamat autoon ja poika ystävän luokse hoitoon.

Kylmä ulkoilma n. +15 ja kova tuuli askarruttaa… Uinti ja mahdollisella juoksuosuudella (jahka sen pääsen suorittamaan) tarkenee kyllä, mutta se fillari. Noin +/-30km/h. vauhdissa ei välttämättä tällä kelillä märällä triathlonasulla ole mitenkään lämpimät oltavat vaikka syke naputtaisi maksimikestävyysalueella.

Isompia lämmittelyitä ei ennätä tehdä ja rannalla ennen starttia onkin melko viileä olo. Järvessä käyn ennen lähtöä ottamassa ns. veden puvun sisälle ja sitähän se hörppää kunnolla. Puku on nimittäin jäänyt valtavan suureksi! Vatsan alueelle tulee oikeen puvusta makkarat J Ja järvestä noustaessa lahkeista humahtaa varmasti ämpäritolkulla vettä. Vois uinti kulkea aika paljon kepoisammin ilman moista lisätaakkaa, uusi puku on siis hankittava ensi kesäksi.

Team Donna Agile naisia rannalla, valmiina starttiin! (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Lähdössä on tunnelmaa kun iso joukko pääasiassa OTC:n ja Team Donna Agile:n porukkaa ryhmittyy lähtörintamaan. Uinnin aloitan aika reippaasti, onhan matka suht lyhyt 750m. Alku jähmeää, kroppa ei ollut valmis rykäisyyn – olisi pitänyt ennättää lämmitellä kunnolla! Hieman puolenvälin jälkeen alkaa kropassa tuntua ja aika sik-sakkia taitaa matkasta tulla. Edessä vilkkuu tutun värinen uintilakki ja päätän, että en päästä sitä karkuun J Nousenkin vedestä ajalla 14:44 ja innoissani huudan sen olevan yli minuutin parempi kuin viime vuotisessa harjoituskisassa!

Uinnin aloituksessa on säpinää... (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Puku pois vauhdilla ja fillari alle! (Kuva; Jouko kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Vaihto (uinti-pyöräily) menee ripeästi (kiitos ison märkäpuvun) vaikka hieman jahkaan; laitanko takin vai en? Laitan ja tätä kadun jo ensimmäisellä pyöräilykierroksella. Vauhdista en kuitenkaan uskalla takkia riisua ja pysähtymisessä menee liian kauan aikaa, sama pitää takki päällä pyöräilyosuuden loppuun. Pyöräily on 19km. ja ajamme tämän kahtena lenkkinä. Miehiä viuhtoo ohi hirveällä kyydillä. Ei auta, peesaaminen on kielletty. Jalkoja hapottaa, tunnen kuinka en saa niistä irti juuri mitään –palautuminen seikkailukisoista on todella pahasti vaiheessaan. Sinnittelen ja kun ajamme aina vastakkain muiden kilpailijoiden kanssa, vertaan vauhtiani muihin naisiin. Kärki naisista veivaa omaa tahtiaan, ovat omaa luokkaansa. Olen sitten kolmantena ja takana hiillostaa ainakin pari tuttua naista, melko lähellä. Ero pysyy melko samana saavuttaessa pyörä-juoksu vaihtoon.

Veivaa -> HAPOTTAA! (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Vaihdossa (pyöräily-juoksu) sompaan ja heitän pyörän kilpasiskon vaihtopaikalle (molemmilla samat Ikean siniset kassit maassa, eikä niitä siinä vauhdissa tajunnut erottaa)… Joten kiire oli!

Pääsen juoksemaan ja tiedän että takaa ei uhkaajat saa kiinni mikäli polvi kestä. Varovasti liikkeelle. Jalat jähmeät kylmyydestä ja hapottavasta pyöräilyosuudesta,  askeleet alkuun kankeita. Kilometrin kohdalla alkaa helpottaa ja juoksu maistua. Mieleen hiipii –eihän tämän jalan pitänyt kestää, kestääköhän loppuun? Kääntöpaikalla (juoksuosuus 4,5km.) fiilis on hyvä, polvi tuntuu hieman oudolta mutta päätän rullata kevyesti loppuun. Lopussa innostun kuitenkin ottamaan pienen n. 200m. kirin kun huomaan kellosta ajan olevan yllättävän hyvä.

Juoksu alkaa hieman nihkeästi kankeilla jaloilla. (Kuva; Jouko Kaarteenaho, Kuvaaja; Tiia Törrö)

Ajat (suluissa viime vuotiset):

Uinti 750m. 14:44 (15:49)

Pyöräily 19km. sis. uinti-pyöräily ja pyöräily-juoksu vaihdot 40:00 (37:41)

Juoksu 4,5km. 21:03 (21:00)

Loppuaika 1.15:47 (1.14:30)

Kaikki tulokset harjoituskilpailusta

Aika jäi viime vuotisesta heikon pyöräilyn vuoksi, mutta syy on tiedossa. Muuten fiilis ja tuntemus olivat hyvät. Tästä oli siis hyvä jatkaa valmistautumista kohti Finntriathlonin pikamatkaa! Huomenna (pe. 19.7) ollaan siis Joroisilla viivalla tavoitteena saada ennen kaikkea ehjä suoritus eli juoksu osuuskin kunnialla läpi ja ainahan se on haaveena parantaa hieman edellisvuoden aikaa.

Seuraavassa jutussa kisakuulumiset Finntriathlonista!

Tsemppiä kaikille harjoitteluun ja viikonloppuna kisaan lähteville J

Terkuin, Anu