Tunteet, järki, maltti ja mentori

Järki mukana ja mukaan!

Niinhän se on, että jos aina ajattelisimme järjellä ja toimisimme järjen mukaan ei yli – tai alilyöntejä asiassa kuin asiassa tapahtuisi. Nukkuisimme sopivasti, söisimme järkevästi ja sopivasti, liikkuisimme kehomme kaipaaman sopivan määrän, elämä olisi balanssissa. Olisimme "hyvässä" kunnossa, sopusuhtaisia ruumiinrakenteeltamme ja energisiä -hyvä tavoite!

Urheilijan elämä on melko rajallista, välillä hyvin yksinäistäkin ”puuhaamista”. Täytyy uskaltaa kuormittaa kehoa välillä äärirajoilla, jotta kehitystä tapahtuu. Päivää rytmittää treenit, syönnit ja levot. Tuttua hommaa monelle urheilijalle, muuhun ei tiukan treeniviikon aikana tahdo jäädä aikaa. Tuosta levosta on näin perheenäitinä tullut päiväaikaan tingittyä vaikka treenejä on ollut useasti kaksi kertaa päivässä ja huonostihan siinä meinasi käydä. Onneksi sairastelu pysähdytti ajattelemaan ja järki astui mukaan tuon suhteen. Luin taannoin Mona-Liisa Malvalehdon kirjoituksen ja hän tuumasi, että vaikka paikoittaa itsensä päiväunille lapsen nukkuessa omiaan. Sitä olen nyt itsekin tehnyt ja hyvin on toiminut, heti vaan kotityöt yms. sikseen, kun pikku-ukko nukahtaa n. klo.12.00 ja itse 30-45min. nokoset, niin johan on olo kuin ”uudelleen syntyneellä”!

Maltti on valttia…

Viilasin sairastelu – ja lepopäivien aikana tarkempaa harjoitussuunnitelmaa talven osalle, ottaen huomioon kisarasitukset. Lepoa ja huoltavia harjoituksia tarpeeksi, harjoittelu kisakaudella ylläpitävää, kisastartit kehittävät kilpailullisia ominaisuuksia melkeinpä riittävästi eli tehot muuten minimiin, jotta rasitus ei kasva liian suureksi. Vaikka hommasta kuinka nauttisi, ei sitä kannata vetää yli harjoittelun määrän ja levon vähäisyyden suhteen, sillä sehän ei kuntoa edistä – päinvastoin. Aina on pidettävä tavoite mielessä, ajateltava järjellä, kuunneltava kehoa ja edettävä maltilla ;) Nautittava siitä mitä tekee.

”Piiksuri vai piiskaaja”?

Valmentaja, mentori vai itse itseään valmentava, jokainen tyylillään. Toinen tarvitsee enemmän opastusta ja tukea valmentajan kautta, toinen vahvistusta ja varmistusta asioihin mentorilta, kun kolmas kokee pärjäävänsä yksin. Aktiiviaikoina minulla oli hyvä ja ammattitaitoinen valmentaja jonka avulla fyysisiä ominaisuuksia pystyttiin parantamaan huimasti parin kauden aikana, samoin lajitekniikka koki suuria parannuksia. Olen ikuisesti Jounille kiitollinen noista antoisista vuosista! Nyt koen pärjääväni melkein yksin oman valmennuksen suhteen, niinpä tarvitsen vain mentorin tukea. Tämä apu tulee perheen sisältä mieheltäni, parempaa ja ammattitaitoisempaa tähän hommaan ei tässä tilanteessa olisi. Hän tuntee minut parhaiten, näkee enemmän kuin tuhat sanaa kertoisi, tietää taustan ja tavoitteet. Luotan häneen täysin myös näissä asioissa ja  hän varmasti osaa painaa kaasua sopivissa saumoissa ja vaatia tarpeeksi, mutta taas toisaalta uskaltaa sanoa suoraan jos täytyy välillä vetää sitä käsijarrua.

Näillä mennään ja hyvä tästä tulee!

Terkuin, Anu

Piinaviikko

Ala –ja ylämäkeä

Viime viikonloppu meni reissussa vanhempieni luona Kokkolassa. Lastenhoito ongelmia ei siis ollut joten käytin lenkille siis… Perjantai starttasi mukavasti vaunukävelyllä, jonka jälkeen jatkoin lenkkiä vielä juosten. Syke oli herkässä, mutta olo muuten hyvä.

Pe. 11.1 (aamu) Vaunukävely 20min. + Juoksu 25min. Keskisyke 119, Kulutetut kalorit (257kcal).

Illalla hiihtelin Lohtajan kylällä Houraatin ”serpentiini” ladulla lapsuudesta ja nuoruudesta tutuissa maisemissa. Kylläpä oli silloin niin valtavalta tuntuneet mäet muuttunut pieniksi!

Pe. 11.1 (ilta) Maastohiihto vapaalla 1h2min. Keskisyke  142, Maksimisyke 167, Kulutetut kalorit 536kcal.

Hiihto meni tuntemuksen mukaan peruskestävyys alueella, parissa ylämäessä annoin nousta mitä nousee rennossa hiihdossa turhia rutistamatta. Lenkin jälkeen palelsi hieman, olinko sittenkin pukenut liian vähän vaatetta, vai? Olisihan ne hälytyskellot pitänyt näin jälkeenpäin ajateltuna soida jo tuossa vaiheessa!

Sama pää kesät talvet…

Olo oli taas lauantaina hyvinkin normaali, joten lenkillehän sitä piti päästä. Suuntasin vaihteeksi Kokkolan Köykärille. Sieltä löytyy selkeästi Kokkolan kovimmat hiihtomaastot, ei löydy Oulustakaan niin kovia nousuja! Suunnitelmana oli tehdä lajivoima, jotta sykkeet eivät vielä toipumisen jälkeen nouse ihan tappiin.

Kokkolan Köykärin tiukat ylämäet, pituutta niillä riitti! Jatkuu loivana nousuna vielä tuolta  missä  hiihtäjä näkyy.

La. 12.1 Maastohiihto  vapaalla 1h6min. Alkulämmittely 10min.+ Tasatyöntö 5min/Sauvoittaluistelu 5min. x4+Loppuveryttelyt. Keskisyke 159, Maksimisyke 184 (HUI), Kulutetut kalorit 687kcal.

Illalla oli jalat väsyneet ja ”pala nousi kurkkuun” ahdistamaan. Valkosipulia naamariin ja kädet ristiin kyynärpäitä myöten! Sunnuntai valkeni ja alkoi kotimatka, olin niin väsynyt että nukuin melkein koko matkan… Kotona alkoi päätä särkeä, kurkku tuntui ahdistavalta ja ”se” palanen kuristi kurkussa. Olotila oli suoraan sanottuna todella ankea ja ärsytys-ahdistus-kuristus valtasi mieltä – tässäkö tämä talvi nyt oli!? Ei kai tämä voi enää normaalia olla, josko onkin sitä mykoplasmaa? Varasin oitis maanantaille uuden lääkäriajan samalle lääkärille, jolla kävin edellisenkin kerran.

Alkuviikon ahdistus

Koitti maanantai (14.1) ja lääkäri otti pienen verenkuvan, tulehdusarvot ja mykoplasma kokeen. Verenkuva ja tulehdusarvot ok. ei hälyttävää. Hb (hemoglobiini) oli urheilijalle hieman matalalla 133, joten lääkäri määräsi rautalisää. Mykoplasma kokeiden valmistuminen kestää, joten jäin odottamaan lääkärin soittoa ja jatkoin antibioottikuurin popsimista vielä toisen viikon. Päivät menivät hitaasti, vaikka yritettiin Jonnen kanssa kehitellä monenlaista tekemistä kotosalla – odottavan aika on todellakin pitkä! Aika henkien taistelua oli päivät… Päässä pyöri monta ajatusta, siitä miten talvi jatkuu jos mykoplasma on ja miten jos ei ole? Surffailin netissä lukien mykoplasmasta, urheilijoiden blogeja, seikkailukisoja ja muita tutkien sekä varustepuolta kartoittaen.

Helpotus!

Tuli perjantai (18.) ja tiesin lääkärin soittavan, kelloa tuli tuijotettua tiukasti. Miksi puhelin ei jo soi!? Soittaisi kai jo jos jotain hälyttävää… Viimein odotettu soitto tuli ja ILOUUTINEN! Molemmat mykplasma kokeet negatiivisia J Toinen koe määritti tämän hetkistä tilannetta ja toinen kertoi pidemmästä historiasta. Tämä jälkimmäinen oli hieman koholla, mutta ei paljon eli ei hätää! Ohjeeksi sain luvan aloittaa harjoittelun kevyesti ja KEHOA KUUNNELLEN. Todellakin nyt mennään maltilla.

Pakotettu pysähtyminen ja analyysin paikka

Tässä analysoidessa omia liikkumisia, harjoituksia ja kilpailuja, tuntemuksia, vireystilaa, nukkumista, palautumista jne. viimeisen vuoden ajalta olen tajunnut ajaneeni itseni hiljalleen loppuvuoden 2012 aikana ”kuilun partaalle” orastavaan ylikuntoon, joka ilmeni näin sairastelukierteellä. Liikuntamäärät ovat kuitenkin nousseet viimeisen vuoden (2012) aikana yli +50 %, vuoteen 2011 verrattuna jolloin olin raskaana. Vaikka kuntopohja oli hyvä vuonna 2010 ja harjoitustunteja ennen raskautta (vuosi 2010) saman verran mitä vuonna 2012 oli tämä välivuosi 2011 ”tehnyt tehtävänsä”.  2012 loppuvuoden treenit ja hiihtomäärät olivat piste iin päälle, itse kun ei tajunnut tai pikemminkin halunnut myöntää itselleen missä mennään – kroppa laittoi STOPIN!”Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä” – taustan ja ammattini puolesta voisi fiksuna todeta, että kyllähän tuo nyt pitäisi tajuta! Tajuaa, mutta kun ei halua myöntää… Hyvä todiste siitä, että vaikka kuinka osaisi muita neuvoa, ohjeistaa ja valmentaa niin omalla kohdalla se ei aina toimi. Vaatii yksinkertaisesti itseltään liikaa! Harjoittelu ja liikkuminen ovat vaan niin mukavaa puuhaa, mutta se mukavakin loppuu jos vetää jatkuvasti överiksi. Niin monet ammattiurheilijat ovat vetäneet itsensä ylikuntoon, ammattitaitoisista valmentajista huolimatta ja se on meille kaikille ikävä kyllä mahdollista jos yrittää haukata kerralla liian isoa palaa harjoittelun suhteen. Malttia ja suunnitelmallisuutta matkaan, käsijarrua täytyy osata vetää tietyin väliajoin. Kausi jatkuu, mutta nyt pistetään hieman kapuloita rattaisiin ja kuunnellaan kehoa haukan lailla ;)

Hyvää viikonloppua ja pitäkää itsenne terveenä!

Terkuin, Anu

Alamäkeä Kokkolan Köykäriltä...

Pitkittynyt flunssa, hengitystietulehdus ja "kruununa" mykoplasma epäilys

Lääkäriin!

Kävin ma. 7.1 yksityislääkärillä, kun olo alkoi valua jälleen vaan huonompaan suuntaan. Flunssa ei sittenkään ollut vielä ohi, vaikka olo tuntui viime viikon loppupuolella jo hyvinkin normaalilta. Lääkäri ei löytänyt mitään ihmeempää ja tulkitsi taudin pitkittyneeksi hengitystietulehdukseksi. Eipä siinä kuitenkaan kaikki, sillä heitti ilmoille myös mykoplasma epäilyksen. Antibioottikuuri naamariin ja ohjeeksi antoi lepoa, loppuviikosta voi kevyesti aloitella treenejä tuntemuksen mukaan. Olin toisaalta helpottunut, nyt tiedän mikä on ja mikä mahdollisesti taustalla vaikka kukapa sitä mykoplasma epäilyksestä iloinen olisi!

Alkuviikko menikin sitten lepäillessä, kotihommia tehdessä ja tulipa pitkästä aikaa leivottua sämpylöitäkin:P Kummasti ne vaan päivät pyörähtää pikkumiehen kanssa touhutessa vaikka treenejä ei ole. Onpa kerrankin ollut koti kuosissa ja pyykinpesukone on ollut melko hiljainen, kun perheen toinen treenaaja on ollut pakkolevossa. Kyllä se vaan niin on, että välillä on ihan oikeasti hyvä pysähtyä! Treenit ja arjen pyörittäminen on kuitenkin ollut minun ”työtä” tässä viimeisen reilun vuoden ajan ja tämmöistä pysähtymistä ei käytännössä ole koko aikana ollut.

Elämä voittaa!

Keskiviikkona alkoi kuurin teho tuntua! Päätin lähteä sitä juhlistaan ja rauhallinen vaunulenkki kävellen Jonnen päiväunien aikaan piristi kehoa ja ennen kaikkea mieltä J Aurinko paistoi ja lumi narskui lenkkarin alla mukavasti. Illan ja yön seurailin hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu, eihän vain olossa tapahdu jälleen takapakkia? Ei tapahtunut J

Meidän takapihalla on huikee kenttä, jota kiertää talvisin hiihtolatu ja keskellä on luistelukenttä. Kesällä on jalkapallomaalit ja pesäpallon harjoitteluun lyöntiverkko. Kenttä on myös kahvakuulatreeneihin hurjan hyvä paikka!

Torstaiaamuna tempasin ja kun tämä hiihtointo on valtava! Jonne vaunuihin nukkumaan ja itselle monot jalkaan. Suuntasimme takapihalla sijaitsevalle kentälle jota kiertää n. 300-400m. mittainen latu kierrettävänä lenkkinä. Siinä sitten pörräsin pään melkein pyörälle ja muutamat koiran ulkoiluttajat hieman kattoivat pitkään ja hymyilivät kainosti, mitä lie ajattelivat;)  

10min. alkulämmittely +30m. tasatyöntöä + 5min. loppuverryttely. Tahti oli rauhallinen ja yritin todellakin ottaa yli-iisisti. Loppuverryttely oli tavoite olla hieman pidempi, mutta Jonne päätti herätä eli lopetin suksimisen siihen. Sykkeet olivat herkässä levon jäljiltä, mutta muuten olo oli kuin ”uudelleen syntyneellä”.  

Jonne nukkui ja nautti raikkaasta talvisäästä!

Terveyttä kannattaa todellakin vaalia ja pitää itsestään hyvää huolta! 

Pirteää ja aurinkoista viikonloppuaJ

Terkuin, Anu

Pientä perjantai punnerrusta

Selätys

Flunssa alkaa olla voiton puolellaJ Kurkku ei ole kipeä, kuumetta ei ollut koko flunssan aikana ja olo alkaa olla muutenkin normi. Mitä nyt räkä vielä irtoaa…

Päätin siis aloitella liikkumisia, maltillisesti! Aamulla käytiin Jonnen kanssa pieni vaunulenkki kävellen, pieniä hölkkäpätkiä tapailin ja kuulostelin oloa. Keuhkot eivät aristaneet joten fiilis oli mahtava J

Vaunulenkki 43min. Keskisyke 109 (56% maksimista). Kulutetut kalorit 240kcal. Matka 4,6km.

Perjantai punttia…

Aamun perusteella päätin päättää perjantain pieneen punttien heilutteluun. Lihaskuntoharjoittelussa syke pysyy maltillisella tasolla, kun ei innostu liikaa tempomaan ja sisäilmassa toteutetussa treenissä keuhkot eivät joudu niin ahtaalle mitä pakkasilmassa ulkosalla. Päädyin siis kotitreeniin kuntopiirin parissa, sillä kaikki tarvittava välineistö löytyy omasta takaa ja treeni onnistuu mainiosti tehdä alle 10neliön tilassa. Välineinä olivat; jumppamatto – ja pallo, kahvakuulat (6kg ja 12kg), levytanko, keittiön tuoli ja rahi jotka ajoivat penkin virkaa J

Takareisirullausta pallolla

Päänyliveto jalkojenojennuksella

Treenin sisältö:

A)     Alkulämmittely fillaria polkien trailerin päällä 10min.

B)      Lihaskunto-osuus kuntopiirinä 3kierrosta:

1.       Askelkyykky  12xpuoli

2.       Suorin jaloin maastaveto  12x

3.       Penkkipunnerrus tangolla 12x

4.       Kulmasoutu tangolla 12x

5.       Takakyykky 12x

6.       Takareisirullaus jumppapallolla 12x

7.       Päänyliveto jalkojenojennuksella 12x (kahvakuulalla)

8.       Vartalonojennus jumppapallolla 12x

9.       Polvenojennus 12xpuoli (kahvakuulalla)

10.   Hauiskääntö 12x

11.   Ranskalainen punnerrus ojentajille 12x

12.   Vatsarutistus jumppapallolla kepin kanssa 25x

13.   Sivutaivutus kahvakuulalla 12xpuoli

C)      Loppuverryttely keppijumpan muodossa 5min.

D)     Venyttelyt n. 15min.

Treenin kesto 1h. (ei sis. venyttelyä). Keskisyke 118 (61% maksimista). Kulutetut kalorit 417kcal. Fiilis kerrassaan huikea! Hiki lensi ja kroppa ”kehräsi”. Nyt vaan peukut pystyyn, että toipuminen ei tee takapakkia. Sillä ensi viikolla olisi tarkoitus startata Oulun hiihtoseuran piirikunnallisissa kisoissa tiistai-iltana Sankivaarassa. 

Käykäähän loppiaisena seuraamassa maakunnissa järjestettävää maakuntaviestiä. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaviesti hiihdetään Raahessa, lähtölaukaus kahjahtaa klo. 11.00. 

Pirteää ja liikunnalista viikonloppua!

- Anu

Rohtoja röhinään

Röh Röh!

Kolmas kerta toden sanoo -flunssa voitti, ei mahda mitään L Kaikki me sairastetaan joskus ja tuskin kukaan vapaaehtoisesti. Joskus tauti iskee ns. ”hyvään aikaan” joskus taasen ”huonoon saumaan”. Tällä tarkoitan sitä, että joskus on ”aikaa” sairastaa eli voi levätä ja hommata kaikkea muuta kuin liikkua tai rasittaa itseään fyysisesti. Toisinaan taas voi sairastaminen ajoittua ikävään tilanteeseen, esim. kisakaudelle, lomamatkalle tms. Tämä tauti meikäläiseen yritti ensimmäistä kertaa päälle ennen joulua ja silloin olin iloinen, sillä olisi ollut sitä ”aikaa” sairastaa, kun lähimailla ei ollut kisoja eikä muutakaan ihmeellistä. Vaan eipä tauti voittanut! Toinen kerta yritystä oli joulun aikaan eikä saanut yliotetta tuolloinkaan. Kolmannella kerralla tauti alkoi jäytää elimistössä ja heitti kunnon niskalenkin… Kurkku karhea, ääni käheä, nenä vuotaa, yskittää, keuhkot arat. Yritin siis viimeiseen asti taistella tautia vastaan, mutta ei siihen aina voi omalla toiminnallaan vaikuttaa jos virus iskee!

Nappia naamariin…

Päivittäin käyttämiini vakiovitamiineihin on kuulunut Berocca poretabletti eli B- ja C vitamiinivalmiste, D vitamiinitipat 5kpl./pv. (10µg/pv.) ja satunnaisesti maitohappobakteerit 5tippaa/pv. (100milj.elävää). Rautaa satunnaisina kuureina, mikäli Hb-arvo (hemoglobiini) on ollut maltala. Magnesiumia purkista iltaisin aika satunnaisesti. Muutoin olen syönyt hyvin (riittävästi), terveellisesti, monipuolisesti ja näin pyrkinyt turvaamaan riittävän vitamiinien ja hivenaineiden saannin perusruokavaliosta.

Päivän ostokset, muuta tarvittavaa kaapista jo löytyikin...

Saantisuositukset ja urheilijan tarpeet?

Vitamiinit ja kivennäisaineet tuntuvat aina aiheuttavan keskusteluja; mitä, miksi, minkä verran, vaikuttaako, lumettako, kannattaako niitä syödä? Luontaistuotteista puhumattakaan! Kaiken perusta on tosiaankin hyvä, terveellinen, riittävä ja monipuolinen perusruokavalio. Lisää aiheesta. Hyvä kirjoitus D-vitamiinilisän käytöstä Hevoskuurin sivuilla. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen sivuilta löytyy kattavaa ja luotettavaa tietoa! 

Muutoksia!

Oppia ikä kaikki… Nostan D-vitamiinin saantia nyt toipilasvaiheessa Life-myyjän ohjeen mukaisesti ja lukemieni artikkeleiden perusteella purkista nautittuna 200µg/pv. Maitohappobakteerivalmistetta 2x vrk. a’ 2,5g. ja Punahattu-uutteella kurlausta kurkun hoitoon.  Jatkossa vaihdan Beroccan monivitamiini – ja hivenainevalmisteeseen ja rautaa sekä magnesiumia tarvittaessa. Toipilasvaiheen jälkeen jatkan D-vitamiinin nauttimista (talviajan) vähintään 100 µg/pv. ja maitohappobakteereja 2,5g/pv. Jokainen päättää tietysti itse mitä syö vai syökö ollenkaan purkista.  Aina kannattaa kuitenkin miettiä mitä ja miksi, eikä vaan varmuuden vuoksi popsia pillereitä poskeen! 

Nyt sitten jännätään milloin tässä uskaltaa taas treenikamppeet heittää niskaan ja pääseekö sitä ensi viikon tiistaina (8.1) viivalle? 

T. Nuhanenä