Pitkittynyt flunssa, hengitystietulehdus ja "kruununa" mykoplasma epäilys

Lääkäriin!

Kävin ma. 7.1 yksityislääkärillä, kun olo alkoi valua jälleen vaan huonompaan suuntaan. Flunssa ei sittenkään ollut vielä ohi, vaikka olo tuntui viime viikon loppupuolella jo hyvinkin normaalilta. Lääkäri ei löytänyt mitään ihmeempää ja tulkitsi taudin pitkittyneeksi hengitystietulehdukseksi. Eipä siinä kuitenkaan kaikki, sillä heitti ilmoille myös mykoplasma epäilyksen. Antibioottikuuri naamariin ja ohjeeksi antoi lepoa, loppuviikosta voi kevyesti aloitella treenejä tuntemuksen mukaan. Olin toisaalta helpottunut, nyt tiedän mikä on ja mikä mahdollisesti taustalla vaikka kukapa sitä mykoplasma epäilyksestä iloinen olisi!

Alkuviikko menikin sitten lepäillessä, kotihommia tehdessä ja tulipa pitkästä aikaa leivottua sämpylöitäkin:P Kummasti ne vaan päivät pyörähtää pikkumiehen kanssa touhutessa vaikka treenejä ei ole. Onpa kerrankin ollut koti kuosissa ja pyykinpesukone on ollut melko hiljainen, kun perheen toinen treenaaja on ollut pakkolevossa. Kyllä se vaan niin on, että välillä on ihan oikeasti hyvä pysähtyä! Treenit ja arjen pyörittäminen on kuitenkin ollut minun ”työtä” tässä viimeisen reilun vuoden ajan ja tämmöistä pysähtymistä ei käytännössä ole koko aikana ollut.

Elämä voittaa!

Keskiviikkona alkoi kuurin teho tuntua! Päätin lähteä sitä juhlistaan ja rauhallinen vaunulenkki kävellen Jonnen päiväunien aikaan piristi kehoa ja ennen kaikkea mieltä J Aurinko paistoi ja lumi narskui lenkkarin alla mukavasti. Illan ja yön seurailin hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu, eihän vain olossa tapahdu jälleen takapakkia? Ei tapahtunut J

Meidän takapihalla on huikee kenttä, jota kiertää talvisin hiihtolatu ja keskellä on luistelukenttä. Kesällä on jalkapallomaalit ja pesäpallon harjoitteluun lyöntiverkko. Kenttä on myös kahvakuulatreeneihin hurjan hyvä paikka!

Torstaiaamuna tempasin ja kun tämä hiihtointo on valtava! Jonne vaunuihin nukkumaan ja itselle monot jalkaan. Suuntasimme takapihalla sijaitsevalle kentälle jota kiertää n. 300-400m. mittainen latu kierrettävänä lenkkinä. Siinä sitten pörräsin pään melkein pyörälle ja muutamat koiran ulkoiluttajat hieman kattoivat pitkään ja hymyilivät kainosti, mitä lie ajattelivat;)  

10min. alkulämmittely +30m. tasatyöntöä + 5min. loppuverryttely. Tahti oli rauhallinen ja yritin todellakin ottaa yli-iisisti. Loppuverryttely oli tavoite olla hieman pidempi, mutta Jonne päätti herätä eli lopetin suksimisen siihen. Sykkeet olivat herkässä levon jäljiltä, mutta muuten olo oli kuin ”uudelleen syntyneellä”.  

Jonne nukkui ja nautti raikkaasta talvisäästä!

Terveyttä kannattaa todellakin vaalia ja pitää itsestään hyvää huolta! 

Pirteää ja aurinkoista viikonloppuaJ

Terkuin, Anu