Viikon 43. harjoitukset

Perusviikko eli ns. keskiraskas harjoitusviikko on paketissa. Menossa on vielä PK-kausi, joten tehoja ei paljoa tullut. Lihaskuntoa pyrin tekemään aina vähintään 2x/vko. Nyt sattui molemmat olemaan punttitreenjä,  yleensä toinen on lajivoimaa (esim. hiihtäen). Polven rasitusvamma on pistänyt treenejä vähän uuteen uskoon eli niitä on sovellettu tilanteen mukaan. Polvessa on ylikuormittumisesta johtuva patellajänteen rasitusvamma. Treenit on tehty polven ehdoilla joten juoksu on jäänyt nyt ohjelmasta pois kokonaan, sillä polvi täytyy saada ensiksi täysin kuntoon. Lumille pääsin Sankivaaran ensilumen ladulle sunnuntaina – olihan se huikee fiilis! Polvi ei tästä ärtynyt, joten nämä hiihtokelit tulivat kyllä hurjan hyvään aikaan J Porukkaa ladulla oli paljon (n. 1km. lenkillä), mutta hyvin sopi sekaan. Latu oli mainiossa kunnossa, kiitos Oulun Kaupungille ja muille ladun tekijöille sekä ylläpitäjille. Aivan mahtavaa, että latu on kaikkien käytössä ja vieläpä ilmaiseksi J

Viikon treenit:

Ma:(aamupäivä): Pyöräily (rullalla) PK 60min.

       (iltapäivä): Uinti 1750m. PK 45min. (1500m. vapaata ja 250m. rintaa)

Ti:  (aamupäivä): Huoltava kävelylenkki 30min

      +toiminnallinen liikkuvuusharjoitus 15min.

       (iltapäivä): Lihaskunto 60min. (kotona)

Ke: PK-pitkä, 15min. kävely (Jonnen kuskaus mummulle)

       +Rullahiihto 1h.45min.

To:  Lihaskunto 67min. (salilla)

Pe:  Huoltava kävelylenkki 30min.+ hyvä venyttely.

La:  Kävely 15min. (vaunujen kanssa)+Sauvakävely+sauvarinne 53min.     

    + Kävely 15min (vaunujen kanssa)

Su:  Hiihto (V) 1h33min. PK, suksiin totuttelua J

Kokonaismäärä: 10h. 10min.

Viikko tuntui todella helpolta. Lihaskunnoista hieman paikat kipeytyivät, koska lisäilin hieman painoja sekä muutin liikkeitä aikaisempaan verrattuna.

Ensi viikko harjoitellaan vielä PK-painotteisesti määrää, harjoitustunteja n. 14-16h. Suksille sujautetaan mahdollisimman useasti. Tämän määräviikon (44) jälkeen on vuorossa palauttava viikko (45), jonka jälkeen toivon mukaan päästään kaivelemaan VK-tasoja ja jälleen juoksemaankin! Juoksu on tarkoitus pitää ohjelmassa vähintään 1x/vko. koko talven ajan, pääsääntöisesti palauttavana PK-harjoituksena.

Lumista talvea odotellen fiilistelen näitä vanhoja kuvia...

Levillä huhtikuussa 2011 

Mistä on mamma tehty?

Kehonkoostumuksen mittaus

Kehonkoostumusanalyysi on tehty Tanita –kehonkoostumusanalysaattorilla. Mittaustulos perustuu sähkönjohtavuuteen kehossa.  Mittauksessa vartalon lävitse johdetaan heikko sähkövirta, tätä et tunne eikä se ole terveydelle vaarallinen. Ainoastaan sydämentahdistinta täyttävälle mittausta ei tule tehdä, eikä sitä suositella raskaana oleville (ei tarpeeksi tutkimustietoa vaikutuksesta sikiölle, mittaustulos ei ole luotettava). Itse mittaukseen menee aikaa 20sekuntia, joten se on helppo ja nopea. Palveluun mittauksen lisäksi Trainer4You:lla kuuluu aina kattava palaute, jossa yhdessä personal trainerin kanssa tulokset käydään läpi henkilökohtaisesti. Mittaukseen on hyvä valmistautua aina samalla tapaa (ajankohta vuorokaudesta, vaatetus, ateriointi jne.) jotta mittaus on mahdollisimman luotettava. Lisäksi mittaus tulisi suorittaa aina samalla laitteella, näin tuloksia voi luotettavasti vertailla aikaisempiin. Lisätietoja kuntokartoituksista

Riku Aallon blogi kehonkoostumuksen mittauksesta

Sitten niitä tuloksia, tavoitteita ja lukuja tiskiin!

Raskausaikana painoni nousi n. +12kg. Sairaalasta kotiuduttua painoa oli tästä tippunut n. -3kg. Painonnousua raskausaikana pyrin pitämään kurissa terveellisellä ruokailulla ja sopivalla energiansaannilla, koska liikkuminen oli rajoitettua sekä osan aikaa jopa kiellettyä. Raskauden jälkeen olen käynyt säännöllisesti kehonkoostumusanalyysissa Trainer4You Hyvinvointivalmennusasemalla Oulussa. Ensimmäinen mittaus (3.4.2012) raskauden jälkeen näytti elopainon olevan vielä +2,5kg korkeampi mitä ennen raskautta. Kesäkuun lopulla oltiin vain +100g. korkeammassa lukemassa ja elokuun alussa mittari näytti -600g. eli paino oli tämän verran alempi mitä ennen raskautta. Ensimmäinen tavoite oli siis saavutettu! Elokuussa (2012) asetin itselleni tavoitteeksi päästä ns. kisapainoon, matkaa olisi n. -5kg. Lokakuun puolessa välissä oli taas testin paikka, testiväliä ei kannata venyttää kovin pitkäksi jotta tietää missä mennään – onko suunta oikea? Perjantaina 12.10 astuessani laitteiston mitattavaksi, kieltämättä vähän jännitti! Tulokset oli juuri sitä mitä toivoin :) Elopainoa oli lähtenyt elokuun jälleen -2,7kg. Rasvamassaa tästä oli tasan -2kg. Aika hurjaa! Painoa verrattaessa tuonne huhtikuun ensimmäiseen testiin on lähtenyt -5,8kg ja rasvamassaa 3,9kg. Rasvaprosentti on tippunut -3,2% ja lihasmassa vain -1,8kg.

Suunta on siis oikea, harjoittelu ja järkevä ateriointi on tuottaneet tulosta. Ei ihmekään, että kaikki vaatteet alkavat tuntua isoilta! Painotavoitteeseen on kuitenkin vielä lokakuun puolessa välissä matkaa  -2,7kg ja rasvaprosenttia olisi tavoite pudottaa vielä n. -2,5/3,5%. Ajallisesti tavoitteen ”takarajaksi” olen asettanut 1.5.2013.

Mitä sitten olen tehnyt tulosten eteen?

Liikkuminen ja harjoittelu ovat olleet säännöllistä ja nousujohteista heti synnytyksen jälkeen. Aloitin viime talvella liikkumisen vaunulenkkeilyllä, hiihtämällä ja kahvakuulailemalla. Melko pian ohjelmaan tuli myös pyöräily sisällä trailerin avulla. Kahvakuulatreenit oli helppo tehdä joko Jonnen katellessa sitteristä ja myöhemmin hänen nukkuessa päiväunia. Myös pyöräily trailerilla onnistui päiväunien aikaan – kiitos itkuhälyttimen :) Kesän korvalla siirryin pyörän päälle ulos, pulahdin järveen märkäpuvussa ja rymysin metsissä niin suunnistaen kun seikkaillenkin.  Sauvakävely ja rullahiihto tulivat ohjelmaan loppukesästä. Harjoittelussa syyskuuhun saakka menin kehoa kuunnellen ja hieman ennakkoon harjoituksia suunnitellen. Treenit eivät siirtyneet ilmojen vuoksi, sovelsin jos ulkona tuli kaatamalla vettä. Liikkuminen on halusta ja päättäväisyydestä kiinni.Harjoittelua minulle on kertynyt 16.4–14.10 (6kk.) jaksolla 255h7min. (keskiarvona 9h48min/vko.) Kaloreita näissä on palannut yhteensä 200 670kcal (keskiarvona 7718kcal/vko.) Paljon vähemmälläkin harjoittelulla paino laskee ja tuloksia syntyy. Nämä luvut ovat siis kestävyysurheilijan lukuja, niitä ei siis kannata verrata kuntoilijan lukuihin :) Mainittakoon vielä, että toki monet kestävyysurheilijat harjoittelevat sen 600-800h/vuosi. Minulle tämä tuntimäärä on tällä hetkellä ollut sopiva, sillä takana on n. 1v. (raskausaika) hyvin vähäistä liikuntaa ja tätä ennen olen pari vuotta (2008-2010) ns. jäähdytellyt eli lopetellut aktiiviuraa ja harjoitusmäärät ovat tippuneet aktiiviaikojen n. 650h/v. tasolta sinne 400-500h/v. tasoon.

Ruokailu on ollut säännöllistä (ateriavälit), terveellistä ja energiansaanti on tietysti ollut hieman pakkasella, jotta paino on ropissut alaspäin. Turhat napostelut, herkut ja makeat ovat jääneet, niitä ei ole oikeastaan edes tehnyt mieli! Makeahan lisää makean nälkää, joten kun ei sitä ”ruoki” – on homma ollut minun kohdallani melko helppoa ;) Sekin kannattaa pitää mielessä, että jos nyt syön tämän suklaapatukan; Mitä sen kuluttaminen vaatii?  Ainakin puoli tuntia reipasta liikuntaa! Siinä tilanteessa tulee varmasti valittua suuhun menevät vähän tarkemmin! Toki olen makeita ”herkkuja” sallinut itselleni esim. juhlissa, mutta homma on pysynyt hallinnassa ja pari palaa on riittänyt mainiosti. Painon pudottaminen on loppupelissä todella helppoa. Ikävää sanoa, mutta moni vaan tekee siitä turhan vaikeaa. Tavoitteet ovat liian kovat, tiukat tai epärealistiset. Aloitetaan rajusti ja ollaan nälissään jne. Tuskin kovin moni semmoista jaksaa kovinkaan kauan. Tavoitteenahan pitäisi kuitenkin olla pysyvä painonpudotus eli elämäntapamuutos, ei mikään kuuri. Kukaan ei varmastikaan halua olla ”kuurilla” koko loppuelämäänsä!? Vai tiedätkö jonkun joka olisi ollut kuurilla vuosia ja onnistunut siinä?

Jos Sinusta tuntuu, että haluaisit päästä omissa tavoitteissasi eteenpäin ja kaipaat apuja 

– Ota reippaasti yhteyttä!

MuddyX 14.10.2012

MuddyX-pyöräsuunnistus rogaining oli tälle syksyä viimeinen varsinainen kisastartti. Kisapaikkana toimi Sanginjoen leirikeskus. Mäkisen Seppo oli viritellyt todella mahtavan radan, reittivaihtoehtoja löytyi joka lähtöön! Maasto ja rastit näkyvät GPS-seurannassa

”Polovi prakaa"

Vasen polveni alkoi vihoitella jo heti alkuviikosta Virpiniemen maastojuoksukisan jälkeen. Harjoituksia joutui hieman soveltamaan, polven ehdoilla. Fysioterapeutti Ari-Pekka Lindberg tutki polven perjantaina ja ”tuomio” oli; Patellajänteen expansion insertion (kiinnityskohdan) rasitusvamma –ylikuormittuminen.

Lähdin kuitenkin sunnuntain MuddyX:n mukaan, sillä perjantain rullahiihtolenkillä polvi oli miltei kivuton vaikka hiihdin lajivoimaa (sauvoittaluistelua) treenin aikana. Kisan jälkeen olisi aikaa pari-kolme viikkoa ottaa kevyemmin, parannella ja hoidattaa polvea kuntoon. Puserossa olikin pieni jännitys ennen kisaa, miten polvi tulisi kestämään? 

Kisapaikalla

Tuttuun tapaan olimme treeni – ja kisakaverini Lean kanssa sopineet tapaavamme hyvissä ajoin kilpailupaikalla, jotta ennättäisimme viritellä pyörät, karttatelineet ja varusteet valmiiksi ennen karttojen jakoa joka tapahtuisi noin klo. 13.00. Kartat ja gps:t saimme klo. 13.10. Kisailijoita tiedotettiin, että 13.40 tulisi bonus-pisteitä sisältävistä rasteista infoa eli tässä vaiheessa kartassa ei näitä bonus-rasteja näkynyt. Näillä spekseillä pitäisi nyt alkaa suunnittelemaan reittiä.  Niinpä hyökkäsimme oitis autoon piirtämään karttoihin reittiämme, jotta startin tapahtuessa olisi suunta selvillä. Kartan mittakaava oli 1:35 000 ns. peruskartta. Reitti vaihtoehtoja oli hurjasti! Menisimmekö pääasiassa kovapohjaisia teitä pitkin, metsäautoteitä ja kuinka paljon lähtisimme maastoon todellisille mtb-osuuksille? Vaikka olemme molemmat melko paljon viettäneet aikaa kaksipyöräisen päällä, on varsinainen mtb meille molemmille aika uusi aluevaltaus. Niinpä päätettiin yksissä tuumin, että kovin haastaviin paikkoihin ei lähdetä. Reitti piirtyi hienosti kartalle ja rastilla nro. 31. tehtäisiin jatkosuunnitelma, kun näkisimme kuinka paljon aikaa on siihen mennessä hurahtanut. Kisa-aika on 4h. ja kaikki sitä ennen maaliin tulevat saavat pitää kaikki keräämänsä pisteet. Ylimenevästä ajasta tultaisiin rokottamaan -1piste/minuutti. Pisteet määräytyvät rastikoodien perusteella eli rastin ensimmäisen numeron verran saisi aina pisteitä/rasti. Päällystimme kartat kaiken varalta kontaktimuovilla, näin kestäisivät ”seikkailumme” paremmin J

Lähdössä

Bonus-reitistä ja pisteistä oli tullut infolaput, homman nimi olisi; pitkospuu special! Kartan pohjoisosaan Kalimeenlammen alueella retkipolun varteen oli sijoitettu kolme rastia ja kaikki nämä hakemalla saisi bonuspisteet 10. Mikäli jokin näistä rasteista puuttuisi, ei pisteitä heruisi yhtään – joten kaikki olisi haettava. Siinä taisi mammojen silmissä pisteet pyörähtää, kun ennen lähtöä teimme kuitenkin päätöksen hakea nämä bonukset! Vaikka juuri hetkeä sitten autossa olimme päättäneet, että haastavimmat mtb-osuudet jätetään välistä. Aikaisimmista kokemuksista taas oppineina emme jääneet lähdössä takariviin, vaan reilusti keulille vaan! Lähdössä oli säpinää, kun 27 miestä ja 9 naista maastopyörineen ampaisi matkaan klo. 14.00.

Matkalla sattuu ja tapahuu!

Ensimmäinen rastimme nro.21. löytyi helpolla. Sieltä otimme suunnaksi tämän pitkospuu special rastit B1, B2 ja B3. Maasto vaikeutuikin hurjasti jaB1-rastia tuli mieleen, että eipäs ollut kovin fiksu valinta... Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan kannattanut enää takaisin kääntyä. Reitillä oli nimensä mukaisesti paljon pitkospuita, jotka olivat tähän aikaan vuodesta todellisia luistinratoja. Juurakkoa ja kivikkoa sen verta, että polkeminen ei kovin monesti käynyt edes mielessä. Pyörää siis kannettiin ja juoksutettiin pitkin retkeilypolkua. Kaikki loppuu aikanaan ja niinpä pääsimme hiekkatielle. Suuntana rasti nro. 61, Isokankaan luonnonsuojelualueen itälaidalla. Vauhti nousi ja seuraavakin rasti nro. 53. löytyi helposti. Sieltä pistimme suunnaksi suorimman reitin Lamminkylälle. Peltoa pitkin mentiin pätkä ja olipas upottavaa! Reidet ”lauloivat” ja polvessa pisti ensimmäistä kertaa tälle reissulle. Pyörä oli vissiin ottanut jo Lost in Kajaani:ssa sen verta siipeensä, että vaihteet alkoivat krakata. Lonksutus oli aikamoista ja ketjut hyppi pois. Yhdesti tämä tapahtui kunnon mudakossa, isossa vesilammikossa ja eipä siinä paljoa ollut tehtävissä – sinne vaan mamma mukkelis makkelis ja koko oikea kylki sekä kannikka kuraan! Olihan tuota aika kylmä kylpy L Ei auttanut jäädä ihmettelemään vaan nopeasti rastille nro. 51. Takasin tullessa en samasta mudakosta enää ajanut. Seuraavat rastit nro. 51 ja 91. Löytyivät taas reippaasti vaikka mutailijalla alkoi reisiä paleltaa, olihan kamppeet läpimärät. Pyllähdin vaihteiden ja ketjujen pomppimisen vuoksi vielä kerran kyljelleen tienposkeen ojanlaidalle. Mahtoi vastaan tulleella Volvo kuskilla olla ihmettelemistä, että miksi tuo nainen noin nätisti tähtäsi tuota kaatumistaan suoralla tiellä tiukassa ylämäessä  J? Klosseja ei vaan mitenkään ennättänyt saada irti, kun vauhti oli sen verran hiljainen.

Näin syltyssä oli, mutta kesti maaliin saakka -onneksi!

Seuraavalle rastille nro. 31 mentäessä, testailin välityksiä eli millä kestää ajaa niin, että ketjut pysyvät paikallaan? Löytyihän se, pienimmät välitykset käyttöön ja kierroksia kinttuihin. Taisi siinä Lea joutua hieman himmailemaan meikäläisen vispatessa. Tuumasinkin Lealle, että ei minua tarvitse ruveta odottelemaan – Hän saa mennä mikäli haluja, intoa ja voimia on? Päätti urhoollisesti kuitenkin kaverin kanssa taivaltaa J Rasti nro. 82 oli kätevästi laitettu vetolauttaan, joka ylitti Sanginjoen. Parkkeerasimme ”pirssimme” lauttaan, leimat korttiin ja vedimme lautalla itsemme Isoniityn puolelta – Sankivaaran puolelle. Latupohjia pitkin poljimme pienen pummin eli lisälenkin matkalla tehden golfkentän P-paikalle ja sieltä edelleen golf-kenttiä halkovaa tietä pitkin kohti kisakeskusta. Kellossa oli vielä sen verta peliaikaa, että päätimme napata matkalta vielä ratin nro. 43. Polveen oli tuntunut hieman enemmän kipua tuon lauttamatkan jälkeen, mutta kipu oli siedettävää ja maalikin alkoi häämöttää! Menopelini pelitti nyt mainiosti, kun vaihteita ei juuri vaihdellut, tosin asfaltilla olisi kaivannut hieman isompia välityksiä. Maaliin poljettiin Lean kanssa peräkkäin, ilman sen kummempia loppukirejä.

Onnellisesti maalissa!

Kisa-ajassa 3.55.00, joten 5min jäi pelivaraa mutta eipä siinä ajassa olisi enää rasteja ennättänyt hakea. Voimia reserviin vielä jäi, mutta eihän aina tarvitse ”luukuttaa” eli antaa kaikkia;) Fiilis oli makea mutailusta ja jäisistä sekä tunnottomista varpaista huolimatta huolimatta! Homman kruunasi lämmin suihku ja sauna kisakeskuksessa. Umpijäässä olleet varpaat vastusti hieman lämmittämistä, kipu oli karmaiseva mutta hiljalleen antautuivat ja tuntokin palaili. Polvi kantoi ja kesti kävellä normaalisti, joten hyvin tästä selvittiin!
Harjoitusyhteenveto Polarpersonaltrainerista

Lopputuloksissa olimme Lean kanssa 4.s ja 5.s. Pisteillä 59. Kokemuksia jälleen rikkaampana J Jossiteltavaa jää tässäkin lajissa aina, sehän se lajin ”suola” on! Kiitos järjestäjille kivasta ja jännittävästä kisasta, jossa jokainen varmastikin pääsi hieman haastamaan itseään omalla tasollaan.  Lealle kiitokset kisaseurasta ja siitä, että jaksoi hieman odotella minua J

Tämä peli lähtee nyt huoltoon!

Virpiniemen maastomaraton, 7.10.2012

Virpinieniemen hienoissa maastoissa Haukiputaan Veikot järjestivät Maastomaratonin jo viidettä kertaa. Jutun kirjoittajana on treenikaverini Lea Millaskangas.

Tieltä maastoon – aikuisiän ensimmäinen maastojuoksukisa 

Ostin pari viikkoa sitten uudet lenkkarit, jotka on erityisesti tarkoitettu ”trail running” – tyyppiseen juoksuun. Tämähän tarkoittaa tieltä luontoon – juoksemista. Sunnuntaina 7.10 sain kokeilla nimensä mukaisesti niin lenkkareita kuin tällaista juoksemistakin Virpiniemen maastomaratonilla osallistumalla varttimaratonille. Historiaani kuuluu yleisurheilua aina lukioikään asti ja sen jälkeen juokseminen on säilynyt harrastuksissani aina näin aikuisikään. Takanani on maantiellä juoksemista, mutta itse maastojuoksu on jäänyt vähälle. Ihan viralliseen maastojuoksutapahtumaan en ole koskaan ennen osallistunut, joten tämä Virpiniemen tapahtuma oli mielenkiintoinen testi myös itselle ja omalle kunnolle. Vaikka juoksu kulkee maantiellä, niin minulle oli täysi arvoitus maastojuoksu. Maantiellä juoksu rullaa eteenpäin vauhtiin päästyä, mutta maastossa jalkoihin tulee koko ajan erilaisia ärsykkeitä. Välillä juostaan märällä purulla tai sitten hiekassa. Jalkoja joutuu koko ajan asettelemaan eri tavalla esim. juurakoiden tai kivien kohdalla poluilla. Tämä väsyttää maantiellä juoksemaan tottunutta. Maastossa ei voi vain ”juosta”.

Valmistautuminen

Itse kisaan en ollut erityisesti valmistautunut, kuten teen esimerkiksi puolimaratonille. Lisäksi olin loukannut polveni kuusi viikkoa sitten, joten juoksuharjoittelun olin korvannut täysin maastopyöräilyllä sekä sauvakävelyllä. Kaksi kertaa ehdin käydä edellisellä viikolla juoksemassa ennen kisaa ja herätellä näin ”juoksulihaksia”. Kisa-aamuna heräilin kahdeksan aikaan herätyskellon soittoon. Aamupalan jälkeen pakkailin mukaan kisavarusteita. Niitäkin tuli mukaan laukullinen, kun keli oli arvoituksellinen sen suhteen, mitä vaatteita kannattaa tuollaiselle ”pikamatkalle” laittaa päälle näin syyssäässä. Edessä olisi siis vain varttimaraton, johon arveluiden mukaan menisi tunteroinen.

Kisapaikalle Virpiniemeen olimme Anun kanssa sopineet treffit kymmeneksi, jolloin starttiin olisi aikaa tunti. Ehtisimme verrytellä, hakea numerolaput sekä miettiä vielä sopivat vaatteet päälle. Avoimella paikalla tuuli jonkun verran, mutta ihan metsässä puolestaan tulisi kuuma. Päädyimme keskivälin varustukseen J Alkuverkkana kävimme juoksemassa pari kilometriä kisareittiä ja minä sain sykkeet jo verryttelyssä 160 pintaan eli noin 80 prosenttia maksimisykkeestäni – olinkin hieman huolissani, sillä se on minulle melko korkea syke. Toki kisajännitystäkin on aina ilmassa J

H-hetki lähestyy...

Kisoissa inhottavin vaihe on minun mielestäni 15 minuuttia ennen starttia ja siitä eteenpäin starttiin asti. Silloin odotellaan ja jännitellään, otetaan muutama terävä veto ja taas odotellaan yrittäen pitää itsensä lämpimänä. Kaverin kanssa yritetään jutella tai kertoa joku pieni tilanteen kevennys. Menimme Anun kanssa lähdössä eturiviin, koska edellisessä kisassamme Kempeleen Z-maratonilla teimme sen virheen, että jäimme liian kauas eturivistä. Tällöin oli vaikea päästä pujottelemaan omaan vauhtiin. Nyt toki kisaajia oli sen verran vähemmän, että ongelmia lähdössä ei ollut. Olimme Anun kanssa sopineet, että lähdemme omaan vauhtiin ja jos menemme vierekkäin, emme puhu mitään J Niin korkeilla sykkeillä kuin kisassa lopulta mentiin, ei puhumisesta olisikaan tullut mitään!

Teenikaverit ennen starttia, jännitystä ilmassa!

Startti ja matkaan!

Kisa alkoi heti ylämäellä, joten piti olla varovainen, että ei saa jalkojaan hapoille. Minulla nousi sykkeet heti 180 pintaan, joten yritin hieman hiljentää vauhtia. Vauhdin hidastaminen ei kuitenkaan laskenut sykkeitä, joten minun oli vain pakko päättää, että juoksen tunteen mukaan. En katsellut enää kelloa. Ensimmäiset kolme kilometriä oli melkoisen vaivalloisen tuntuista. Märkä hiihtoladun pohja upotti lenkkaria sen verran, että maantiejuoksuun tottuneet jalkani tuntuivat pysähtyvän ponnistusvaiheessa. Töitä piti tehdä paljon enemmän! Miehiä ja naisiakin meni ohitseni, mutta päätin tehdä vain oman juoksun. Ensimmäisellä huoltopisteellä 3 kilometrin jälkeen nappasin energiageelin hihastani sekä otin hieman vettä päälle. Viiden kilometrin kohdalla juoksu alkoi kulkea vähän paremmin ja vauhti pysyi samana. Seitsemän kilometrin kohdalla ohitin kaksi miestä. Sen jälkeen luontoni ei antanut periksi hidastaa, koska miehet voisivat saada minut kiinni J Pari pätkää oli soratietä tai ns. kovempaa juoksupohjaa, jolloin juoksuuni tuli heti vauhtia lisää ja käytinkin nämä tehokkaasti lisäämällä vauhtia. Minun vauhtini nimittäin aina tippui pehmeällä pohjalla, juurakoissa, poluilla ja ylämäissä…. Maastojuoksemaan ei opi kuin juoksemalla maastossa!

Yhdeksän kilometrin kyltin kohdalla sykkeet hipoivat jo 185, minkä olen luullut olevan yli minun maksimisykkeeni. Jalat painoivat kuin kivet, mutta edessä siintävä maali antoi voimia. Ennen maalia oli vielä pitkä ja jyrkkä mäki, jonka kylläkin juoksin, mutta mukana oli irvistys sekä etukumara asento J Maalikyltin näkyessä lisäsin vielä vauhtia ja mukava loppukirikin irtosi!

Maalissa

Reitti oli haastava, mutta antoisa. Maaliintulon jälkeen juoksureitin tuskat unohtuivat ja olo oli aivan mahtava. Sen olon eteen on valmis vaikka vähän repimäänkin itseä äärirajoille. Keskisyke minulla matkalla oli 181 ja maksimisyke 187. Tämä on noin 92 – 97 prosenttia maksimisykkeestäni.   Kaikki siis sain irti! Loppuaika oli 55 minuuttia ja sijoitus kuntosarjan ensimmäinen. Jotain kisan rankkuudesta kertoo myös se, että sykemittarini kertoi palautumisajan olevan 50 tuntia… Tästä ei siis voi sanoa, että ”se oli vain kymppi”. Se oli paljon muutakin. Maastojuoksu on aivan oma maailmansa, johon haluan paneutua enemmän. Hyvät lenkkarit on ainakin loistava aloitus J

Kisan jälkeen laitoimme lämmintä päälle ja kävimme tekemässä pienet loppuverryttelyt kävellen maastossa samalla vaihtaen kisakokemuksia. Anu oli tullut muutaman minuutin minua ennen maaliin, mikä harmittaa minua tietysti ;) Oikeasti on niin huippua, että on tällainen kisakaveri! Suihku, kuivat vaatteet, lohikeitto ja pokaali saivat hymyn korviin. Tätä tunnetta ei voita mikään!

Lea (vasemmalla) ja Anu (oikealla)

Opin tästä Virpiniemen maastojuoksukilpailusta paljon. Minun täytyy viedä juoksuharjoituksiani myös maastoon ja minun pitää oppia ottamaan itsestäni irti enemmän. Jos aina pysähtyy ns. tuskarajalle, ei se raja siirry koskaan eteenpäin. Ja minä haluan siirtää sitä eteenpäin. Haluan nauttia rajojen rikkomisesta.

T. Lea Millaskangas

Kesän 2012 kohokohtia

Matkan varrelta…

Kesä 2012 sisälsi paljon uusia aluevaltauksia! Polte kisapuuhiin oli kova, sillä edellisestä kisastartista alkoi olla 1,5v. joka siis tapahtui ennen raskautta. Raskauskiloja oli kesän alussa vielä jäljellä, mutta nehän saivat kyytiä kesän aikana. Syyskuussa elopainoa oli jo vähemmän mitä raskauden alkaessa. Kesän koostetta seuraavassa: 

Donniin

Kesän kynnyksellä liityin Oululaiseen naispyöräilyseuraan Team Donna Agile. Lisätietoja Donnien toiminnasta Facebook-ryhmässä

Finntriathlon 13.7.2012, Joroinen

Innostuin kokeilemaan triathlonia seurattuani sivusta mieheni harrastusta ja Ironman (täysimatka) tavoitetta. Niinpä lähdin rohkeasti elämäni ensimmäiseen triathlonkisaan pikamatkalle (400m. uinti, 20km. pyörä, 5km. juoksu). Triathlon harjoittelu oli ollut varsin vähäistä ja varsinkin uinti. Selvisin kisasta yllättävän hyvin ja positiivisella fiiliksellä J vaikka raskauden jälkeen säännöllisempää harjoittelua oli takana vasta parisen kuukautta. Tästä tämä harrastus tulee jatkumaan!
Tulokset naisten pikamatkasta

Maalisuoralla massa vyöryy, mutta oottakaas kun ensi kesänä ollaan ihan eri "painoluokassa"!

Rakkaat olivat kannustamassa ja mammaa maalissa vastassa J

Kokkolassa

Koko perheen voimin käytiin Kokkolassa toritunnelmia haistelemassa ja mummua sekä pappaa moikkaamassa.

Mummun mansikoita pääsi Jonnekin maistamaan ja hyviä olivat!

Mutta mummun torikahvilassa ei Jonne vielä munkkia saanut, vaikka äippä ja iskä sellaiset nautiskeli :P

Rokua Geopark Challenge, Adventure 21.7.2012

Useita vuosia olin haaveillut debyytistä seikkailu-urheilukisoihin.  Hyvä ystäväni harrastaa lajia ja olin häneltä kuullut paljon mielenkiintoisa juttuja lajista ja kisoista. Starttasimme tälle neitsytmatkalle seikkailu-urheilussa yhdessä mieheni kanssa TriTeam-joukkueella 6h. Adventure-sarjassa. Kaikki meni yllättävän hyvin ensikertalaisiksi, vaikka välineissä ja joidenkin lajien tekniikoissa annoimme varmasti tasoitusta. 

Tulokset Adventure-sarja

Onnelliset maalissa onnellisesti J

Syötteellä

Rokuan skapasta palauteltiin viikko Syötteen maisemista ja treenipaikoista/maastoista nauttien sekä osallistuttiin suunnistuksen 2013 SM-esikisoihin kuntosarjan puolella.

OTC-harjoitustriathlon kisat  1.8.2012, Valkiasjärvi

Oululainen triathlon seura järjesti harjoituskilpailun, joten päätin lähteä toiseen triathlon starttiin tälle kesälle. Nyt ohjelmassa oli pikamatka, hieman muokattuna eli 750m. uinti, 19km pyörä ja 4,5km. juoksu. Uinti sujui yllättävän hyvin vaikka vielä suunnan pitämisessä on aika tavalla harjoittelemista, jotta ei tule turhaa matkaa mutkien kera. Pyörä ei oikein liikahtanut, huomasi että Rokuan seikkailu-urheilukisasta ei vielä täysin ole palautunnut. Juoksu meni suhteellisen hyvin heti, kun oli rytmiin päässyt.

Tulokset harjoitustriathlonista

KempeleZMaraton

Kolmas aluevaltaus kesälle 2012. Ensimmäinen puolimaraton. Matkaan lähdin 2h. aikatavoitteella. Juoksu rullasi kepeästi 15km. saakka ja sisulla vedettiin loppuun saakka. Loppu olikin tiukkaa rutistusta, viimeinen 3km. syke paukkui tapissaan! 

Yhteenveto kisasta

Maalisuoralla kaikki irti!

Loppuaika oli 1.58.55. Joten tavoitteen saavutin J

Kaikkensa antaneena(ko;)?

Tulokset KempeleZMaraton

Tuplarogain 1.9.2012, Haukukipudas

Parini Marjo Piirto kirjoitti rogain-kisasta hyvän blogin; Juttu löytyy täältä

Hauskaa oli, Kiitos Marjolle ja Artolle kisaseurasta!

Mitäkä fiilikset?

Kesä meni mukavasti, tuli rentouduttua perheen kesken ja hieman reissattua. Sain hyvin treeni -ja kisa-aikaa! Kiitos puolisolle, mummulle ja papalle, täteille ja ystäville tästä J Syksy (loka-marras-joulukuu) kuluu harjoittelun parissa ja sukset sujautetaan jalkaan heti lumien tultua. Talvella on tiedossa niin hiihto -kuin seikkailukisojakin ja eihän sitä tiedä mitä kaikkea mielenkiintoista haastetta sitä vastaa tulee... Näitä kokemuksia ja kisoja on sitten vanhempana mukava muistella!

MourunkiRun 29.9.2012

Rennosti "rullaten" vaiko hapoilla!?

Kempeleen Maratonklubi järjesti jokavuotisen maastojuoksutapahtuman MourunkiRun:n Kempeleen Köykkyrin ja Mourunkijärven maastossa.  Sama taho järjestää jo perinteeksi muodostuneen KempeleZMaratonin aina elokuussa ja Pertin Hiihdon maaliskuussa. Järjestelyt siis pelaavat tällä taholla, kun rasvattu. Joten eihän näitä oman pitäjän skapoja voi jättää välistä vaikka kuinka olisi palautuminen vielä kesken. Niinpä päätin olla mukana viivalla :)  Ja vieläpä naisten kilpasarjassa, vaikka tarkoituksena oli saada siis vain hyvä rento mutta kova harjoitusjuoksu.

Porukkaa alkoi virrata Köykkyrin hiihtomajana toimivalle kisapaikalle, kun saavuin paikanpäälle klo. 11.00. Ilma oli mainio +6. ja puolipilvinen.  Tsekkasin reittikartan ja reitti oli tuttu, hiihtoladun pohjaa Metsärinteelle ja sieltä edelleen kohti Mourunkijärveä, jossa pieni lenkki ja samaa reittiä takaisin. Asfalttia olisi tiedossa vain n.500m. Hyvä niin, sillä asfaltilla juoksu pidemmän päälle ei ole meikäläisen mielipuuhia. Lisäksi akillesjänteet ja etusääret tutuivat aika kireiltä sekä hieman kipeiltäkin, viimeviikonlopun seikkailun jäljiltä.  Päivän kisakengiksi valitsin maastojuoksukengät, sillä suurin osa matkata mentäisiin siis hiihtoladun pohjaa ja metsäautotietä, tiedossa olisi myös hyvin hiekkaisia osuuksia.

Ennen starttia 

Morjenstin tuttuja ja kävin hieman hölkyttelemässä konetta lämpimäksi. Fiilis oli melko rento, sillä olihan ennen kisaa ollut Jonnen kanssa vauvauinnissa eli itse ”lillunut” +30 asteisessa vedessä 30min. Jännityksellä siis odotin, saako jaloista mitään irti vai meneekö ihan ”sunnuntai lönkyttelyksi”? Pienet herättelevät venyttelyt ja jalkojen ravistelut, lämmittelyasu pois ja niinpä olisin valmis viivalle!

Startissa

Oli porukkaa ja tiivis tunnelma. Asetuin suosiolla toiseen lähtöriviin. 30 sekuntia – 10sekunttia ja PAM! Porukka ampaisi matkaan hurjaa kyytiä. Lähdin taas vähän liian kovaa, muiden vetäessä. On se kumma, että sitä ei vieläkään vuosien kokemuksen omaavana ymmärrä siinä alkukilometreillä ottaa täysin omaa vauhtia. 

Matkan varrella

Jossain vaiheessa vilkaisin kelloa ja se näytti kilometrivauhdin keskiarvoksi 4.44. HUI, nyt täytyy himmata tai muuten tulee seinä vastaan viimeistään kympin kohdalla! Ihme ja kumma oli se, että tämä alkuvauhti ei kuitenkaan tuntunut kropassa ja jaloissa mitenkään hurjalta. Kisailijoiden nauha alkoi venyä ja jokainen löysin pikkuhiljaa oman juoksupaikan. Osa juoksi polun mukaisesti kaikki mutkat kiertäen. Oli kyllä muitakin jotka minun tapaan pyrkivät vetämään mahdollisimman suoraa linjaa ja ennakoimaan kaikista kovimmat juoksualustat, jotta turhaan ei voimia kuluisi pehmeässä/hiekassa tarpoessa. Hieman ennen Mourunkijärveä vastaan tuli miesten kärki, aika hurjaa kyytiä pinkoivat! Juoksu tuntui itselläkin vielä tässä vaiheessa melko vaivattomalta. Mourunkijärvellä reitin puolessa välissä 7km. kohdalla oli järjestäjien juottopiste, itse jatkoin suoraan tämän ohi sillä olin ottanut matkaan pari pientä juomapulloa juoksuvyöhön.  Energiageelin imaisin tässä vaiheessa, siitä saikin mukavasti potkua. Matka jatkui kohti Köykkyriä samaa reittiä kun tullessa. Kunnon maastojuoksu kisaanhan kuuluu vissiin KAATUA vähintään kerta? Vedin kunnolla turvalleen 10km. kohdalla! Olin juuri juoksemassa kisan hiekkaisinta pätkää ja aikomuksena hypätä hiekalta väylän sivussa kulkevalle polulle. Askel ei ollutkaan enää niin lennokas mitä se ehkä vielä korvien välissä oli ja niinpä tossu tökkäsi penkkaan ja pöksistä siellä sitä sitten rymyttiin! Nopeasti ylös ja takaisin upottavalle hiekalle. Jalat tekivät totaalisen ”tenän”, rytmiä sai hakea seuraavat 2km. joten kilometrivauhti laski ja pari kisaajaa kirmasi hyvällä rytmillä ohi. Seinä tuli siis vastaan kaatumisen muodossa ja nämä seuraavat kilometrit olivat kaikkea muuta kuin "vaivattomia". En muista milloin viimeksi olen rynännyt ”sileän juoksussa”? Suunnistuksessa noita kaatumisia tulee vähän useammin, siellä kuitenkin juoksurytmi on muutenkin sen verta vaihtelevaa, että kaatuminen ei ole hermostolle niin kamala sokki mitä tämmöisessä tasaisen rytmin juoksussa. Jatkoin sen mitä kroppa antoi periksi, väkisten vääntämättä. Sykkeistä ei ole tarkempaa tietoa, mittari päätti olla ilmoittamatta sykkeitä jo ennen puolta väliä. Reilusti anaerobisen kynnyksen yläpuolella kuitenkin mentiin, tuntemuksen mukaan syke oli siellä n. 180lyöntiä/min. eli n. 90 % maksimisykkeestä. 

Kynnyksistä...

Aerobisen kynnyksen yläpuolella liikuttaessa hengitys – ja verenkiertoelimistö ei kykene vastaamaan lihasten happitarpeeseen vaan lihakset alkavat työskennellä ns. anaerobisesti. Energian tuotto tapahtuu sokereista ja lihaksen varastosokerista (glykogeenista). Anaerobisessa aineenvaihdunnassa sokeri pilkkoutuu ja muuttuu edelleen laktaatiksi eli maitohapoksi. Lihasten happamuus kasvaakin laktaatin lisääntyessä ja tämä tietenkin heikentää lihasten kykyä supistua, näin lihasten työteho heikkenee eli vauhti hiljenee väistämättä. Anaerobinen kynnys taasen tarkoittaa korkeinta sykettä/työtehoa, jolla maitohapon muodostus ja poisto pysyvät vielä tasapainossa. Hyvin harjoitelleella kestävyysurheilijalla saattaa kynnys olla jopa 90 % maksimisykkeestä. Jos tehoja nostetaan ja liikutaan anaerobisen kynnyksen yläpuolella, ollaan maksimikestävyyden alueella.

Maali häämöttää

Koneeni on aina ollut samantyylinen mitä hiihtäjä maailmanmestari Matti Heikkisellä eli kovia tehoja/sykkeitä (maksimikestävyys alueella) kestää hyvinkin pitkässä kisassa. Nyt en kuitenkaan lopussa rutistanut aivan kaikkea, kun olin ennakkoon niin itselleni luvannut :) Eli laktaattitasot eivät päässeet nousemaan hallitsemattomaksi, eivätkä jalat täten menneet aivan ”pökkelöiksi” lopussakaan ja jalat kantoivat vielä naista maalilinjan jälkeenkin!

                                                                      Maalisuoralla...

Saavuin maaliin 14km. taipaleelta ajalla 1:06:56 eli kilometrivauhti painui lopulta 4min58sek. keskiarvoon. Hyvä treenijuoksu! Yllättävästi jaksoi vaikka palautuminen on vielä kesken ja ns. herkkyys kadoksissa. Tasaista "junnaamista" jaksaa vaikka kuinka, mutta jos pitäsi mennä lyhyesti kovaa ei lihassolut tajua sellaista tämmöisellä harjoitustaustalla tähän vuodenaikaan. Tuskin koskaan, sillä geenit ei ainakaan sinne nopeuspuolelle ole. Onneksi harjoittelulla voi tuota puolta paikata, lahjojen puuttuessa.

                Maalissa hymyilyttää kaatumisesta huolimatta ja omat jalat kantaa eli laktaatit pysyi kurissa!

MourunkiRun tulokset 2012 löytyvät täältä

Kisan jälkeen...

Sen verta oli kuitenkin ”takki” tyhjä, että pötköttelin kisan päälle päikkärit Jonnen seurana ja illalla kevyt venyttely. Sunnuntai menikin sitten huoltavan 1h 50min. maantiepyöräilyn parissa. Jalat kiittivät ja fillari rullasi kivasti. Istuinluut eivät kiittäneet, nimittäin uudesta satulasta - joka menee heti vaihtoon eli väärän mallinen meikäläisen lantion luiselle rakenteelle.

Vauhdikasta viikkoa kaikille!

T. Anu