MuddyX 14.10.2012

MuddyX-pyöräsuunnistus rogaining oli tälle syksyä viimeinen varsinainen kisastartti. Kisapaikkana toimi Sanginjoen leirikeskus. Mäkisen Seppo oli viritellyt todella mahtavan radan, reittivaihtoehtoja löytyi joka lähtöön! Maasto ja rastit näkyvät GPS-seurannassa

”Polovi prakaa"

Vasen polveni alkoi vihoitella jo heti alkuviikosta Virpiniemen maastojuoksukisan jälkeen. Harjoituksia joutui hieman soveltamaan, polven ehdoilla. Fysioterapeutti Ari-Pekka Lindberg tutki polven perjantaina ja ”tuomio” oli; Patellajänteen expansion insertion (kiinnityskohdan) rasitusvamma –ylikuormittuminen.

Lähdin kuitenkin sunnuntain MuddyX:n mukaan, sillä perjantain rullahiihtolenkillä polvi oli miltei kivuton vaikka hiihdin lajivoimaa (sauvoittaluistelua) treenin aikana. Kisan jälkeen olisi aikaa pari-kolme viikkoa ottaa kevyemmin, parannella ja hoidattaa polvea kuntoon. Puserossa olikin pieni jännitys ennen kisaa, miten polvi tulisi kestämään? 

Kisapaikalla

Tuttuun tapaan olimme treeni – ja kisakaverini Lean kanssa sopineet tapaavamme hyvissä ajoin kilpailupaikalla, jotta ennättäisimme viritellä pyörät, karttatelineet ja varusteet valmiiksi ennen karttojen jakoa joka tapahtuisi noin klo. 13.00. Kartat ja gps:t saimme klo. 13.10. Kisailijoita tiedotettiin, että 13.40 tulisi bonus-pisteitä sisältävistä rasteista infoa eli tässä vaiheessa kartassa ei näitä bonus-rasteja näkynyt. Näillä spekseillä pitäisi nyt alkaa suunnittelemaan reittiä.  Niinpä hyökkäsimme oitis autoon piirtämään karttoihin reittiämme, jotta startin tapahtuessa olisi suunta selvillä. Kartan mittakaava oli 1:35 000 ns. peruskartta. Reitti vaihtoehtoja oli hurjasti! Menisimmekö pääasiassa kovapohjaisia teitä pitkin, metsäautoteitä ja kuinka paljon lähtisimme maastoon todellisille mtb-osuuksille? Vaikka olemme molemmat melko paljon viettäneet aikaa kaksipyöräisen päällä, on varsinainen mtb meille molemmille aika uusi aluevaltaus. Niinpä päätettiin yksissä tuumin, että kovin haastaviin paikkoihin ei lähdetä. Reitti piirtyi hienosti kartalle ja rastilla nro. 31. tehtäisiin jatkosuunnitelma, kun näkisimme kuinka paljon aikaa on siihen mennessä hurahtanut. Kisa-aika on 4h. ja kaikki sitä ennen maaliin tulevat saavat pitää kaikki keräämänsä pisteet. Ylimenevästä ajasta tultaisiin rokottamaan -1piste/minuutti. Pisteet määräytyvät rastikoodien perusteella eli rastin ensimmäisen numeron verran saisi aina pisteitä/rasti. Päällystimme kartat kaiken varalta kontaktimuovilla, näin kestäisivät ”seikkailumme” paremmin J

Lähdössä

Bonus-reitistä ja pisteistä oli tullut infolaput, homman nimi olisi; pitkospuu special! Kartan pohjoisosaan Kalimeenlammen alueella retkipolun varteen oli sijoitettu kolme rastia ja kaikki nämä hakemalla saisi bonuspisteet 10. Mikäli jokin näistä rasteista puuttuisi, ei pisteitä heruisi yhtään – joten kaikki olisi haettava. Siinä taisi mammojen silmissä pisteet pyörähtää, kun ennen lähtöä teimme kuitenkin päätöksen hakea nämä bonukset! Vaikka juuri hetkeä sitten autossa olimme päättäneet, että haastavimmat mtb-osuudet jätetään välistä. Aikaisimmista kokemuksista taas oppineina emme jääneet lähdössä takariviin, vaan reilusti keulille vaan! Lähdössä oli säpinää, kun 27 miestä ja 9 naista maastopyörineen ampaisi matkaan klo. 14.00.

Matkalla sattuu ja tapahuu!

Ensimmäinen rastimme nro.21. löytyi helpolla. Sieltä otimme suunnaksi tämän pitkospuu special rastit B1, B2 ja B3. Maasto vaikeutuikin hurjasti jaB1-rastia tuli mieleen, että eipäs ollut kovin fiksu valinta... Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan kannattanut enää takaisin kääntyä. Reitillä oli nimensä mukaisesti paljon pitkospuita, jotka olivat tähän aikaan vuodesta todellisia luistinratoja. Juurakkoa ja kivikkoa sen verta, että polkeminen ei kovin monesti käynyt edes mielessä. Pyörää siis kannettiin ja juoksutettiin pitkin retkeilypolkua. Kaikki loppuu aikanaan ja niinpä pääsimme hiekkatielle. Suuntana rasti nro. 61, Isokankaan luonnonsuojelualueen itälaidalla. Vauhti nousi ja seuraavakin rasti nro. 53. löytyi helposti. Sieltä pistimme suunnaksi suorimman reitin Lamminkylälle. Peltoa pitkin mentiin pätkä ja olipas upottavaa! Reidet ”lauloivat” ja polvessa pisti ensimmäistä kertaa tälle reissulle. Pyörä oli vissiin ottanut jo Lost in Kajaani:ssa sen verta siipeensä, että vaihteet alkoivat krakata. Lonksutus oli aikamoista ja ketjut hyppi pois. Yhdesti tämä tapahtui kunnon mudakossa, isossa vesilammikossa ja eipä siinä paljoa ollut tehtävissä – sinne vaan mamma mukkelis makkelis ja koko oikea kylki sekä kannikka kuraan! Olihan tuota aika kylmä kylpy L Ei auttanut jäädä ihmettelemään vaan nopeasti rastille nro. 51. Takasin tullessa en samasta mudakosta enää ajanut. Seuraavat rastit nro. 51 ja 91. Löytyivät taas reippaasti vaikka mutailijalla alkoi reisiä paleltaa, olihan kamppeet läpimärät. Pyllähdin vaihteiden ja ketjujen pomppimisen vuoksi vielä kerran kyljelleen tienposkeen ojanlaidalle. Mahtoi vastaan tulleella Volvo kuskilla olla ihmettelemistä, että miksi tuo nainen noin nätisti tähtäsi tuota kaatumistaan suoralla tiellä tiukassa ylämäessä  J? Klosseja ei vaan mitenkään ennättänyt saada irti, kun vauhti oli sen verran hiljainen.

Näin syltyssä oli, mutta kesti maaliin saakka -onneksi!

Seuraavalle rastille nro. 31 mentäessä, testailin välityksiä eli millä kestää ajaa niin, että ketjut pysyvät paikallaan? Löytyihän se, pienimmät välitykset käyttöön ja kierroksia kinttuihin. Taisi siinä Lea joutua hieman himmailemaan meikäläisen vispatessa. Tuumasinkin Lealle, että ei minua tarvitse ruveta odottelemaan – Hän saa mennä mikäli haluja, intoa ja voimia on? Päätti urhoollisesti kuitenkin kaverin kanssa taivaltaa J Rasti nro. 82 oli kätevästi laitettu vetolauttaan, joka ylitti Sanginjoen. Parkkeerasimme ”pirssimme” lauttaan, leimat korttiin ja vedimme lautalla itsemme Isoniityn puolelta – Sankivaaran puolelle. Latupohjia pitkin poljimme pienen pummin eli lisälenkin matkalla tehden golfkentän P-paikalle ja sieltä edelleen golf-kenttiä halkovaa tietä pitkin kohti kisakeskusta. Kellossa oli vielä sen verta peliaikaa, että päätimme napata matkalta vielä ratin nro. 43. Polveen oli tuntunut hieman enemmän kipua tuon lauttamatkan jälkeen, mutta kipu oli siedettävää ja maalikin alkoi häämöttää! Menopelini pelitti nyt mainiosti, kun vaihteita ei juuri vaihdellut, tosin asfaltilla olisi kaivannut hieman isompia välityksiä. Maaliin poljettiin Lean kanssa peräkkäin, ilman sen kummempia loppukirejä.

Onnellisesti maalissa!

Kisa-ajassa 3.55.00, joten 5min jäi pelivaraa mutta eipä siinä ajassa olisi enää rasteja ennättänyt hakea. Voimia reserviin vielä jäi, mutta eihän aina tarvitse ”luukuttaa” eli antaa kaikkia;) Fiilis oli makea mutailusta ja jäisistä sekä tunnottomista varpaista huolimatta huolimatta! Homman kruunasi lämmin suihku ja sauna kisakeskuksessa. Umpijäässä olleet varpaat vastusti hieman lämmittämistä, kipu oli karmaiseva mutta hiljalleen antautuivat ja tuntokin palaili. Polvi kantoi ja kesti kävellä normaalisti, joten hyvin tästä selvittiin!
Harjoitusyhteenveto Polarpersonaltrainerista

Lopputuloksissa olimme Lean kanssa 4.s ja 5.s. Pisteillä 59. Kokemuksia jälleen rikkaampana J Jossiteltavaa jää tässäkin lajissa aina, sehän se lajin ”suola” on! Kiitos järjestäjille kivasta ja jännittävästä kisasta, jossa jokainen varmastikin pääsi hieman haastamaan itseään omalla tasollaan.  Lealle kiitokset kisaseurasta ja siitä, että jaksoi hieman odotella minua J

Tämä peli lähtee nyt huoltoon!